''Insinööriys on elämäntapa''

Kysyimme jäseniltämme ajatuksia liittoon kuulumisesta ja insinööriydestä sekä kuinka he ovat hyödyntäneet jäsenpalveluja ja -etuja. 

Miksi kuulut Insinööriopiskelijaliittoon? 

''Edunvalvonnan takia.''

''Tiesin liiton edut ja hyödyt, joten liittyminen oli itsestäänselvyys.''

''Vakuutusten, lakimiespalvelujen ja yhteisön takia.''

''Turvaa tulevalle työuralle.''

''Liityin etujen ja kassan takia. Pysyin samoista syistä.''

Mikä on parasta Insinööriopiskelijaliitossa? 

''Hyvät koulutukset.''

''Yhteisö.''

''Verkostoituminen, tutustuu ihmisiin ympäri Suomea.''

''Samanhenkiset ihmiset.''

Kuinka olet hyötynyt liiton jäsenyydestä? 

''Palkkasuositus on tosi helppo tapa perustella omaa palkkatoivetta töitä hakiessa.'' 

''Hyödyllisimmäksi olen kokenut matkavakuutuksen. Lisäksi olen käyttänyt paikallisia etuja.''

''Olen löytänyt nettisivuilta vaikka ja mitä hyödyllistä  tietoa.''

''Viimeisimpänä soitin lakimiehelle, joka auttoi minua laskemaan kesälomani, joita olin työaikanani tienannut, kun niistä oli epäselvyyksiä työpaikalla.''

''Olen käyttänyt CV- ja työnhakupalveluja.'' 

''Juridiset hyödyt sopimusten kanssa.''

''Olen päässyt osallistumaan hyviin koulutuksiin ja erilaisiin tapahtumiin, joissa olen tutustunut mukaviin ihmisiin.'' 

Miksi sinusta tulee insinööri? 

''Haluan arvostetun ammatin.''

''Insinööriys on minulle sopiva mielentila.''

''Insinööri-titteli avaa ovia moniin eri ammatteihin.''

''Veri vetää mahtavaan ammattikuntaan.''

Mikä on parasta insinööriydessä? 

''Yhteenkuuluvuuden tunne. Ja upea lakki!''

''Tekninen ammattiosaaminen.''

''Tiivis yhteisö, itselle mielenkiintoiset tehtävät ja melko hyvä palkkaus alalla.''

''Kiinnostava ja haastava ympäristö.''

Opiskelijavalinnassa mitattava motivaatiota

Opiskelijavalintauudistus on puhuttanut kuluneen vuoden aikana. Todistusvalinnan tuominen osaksi korkeakoulujen valintaperusteita ei ole mikään uusi asia, mutta esitetyllä laajuudella sellaista ei ole ollut käytössä ennen. Tarkoituksena uudistuksella on ollut vähentää päällekäisyyksiä pääsykokeisiin valmistautumisessa ja keskeneräisten opintojen loppuun saattamisessa sekä ehkäistä stressiä opiskelemaan pääsemisestä. Näemme kuitenkin Insinööriopiskelijaliitossa uudistuksessa potentiaalin katastrofille.

Meille tärkeintä opiskelijavalinnassa on, että siinä korostuu tasavertaisuus ja motivaation mittaaminen. Nyt tulossa oleva uudistus on täysin päinvastainen. Tasapuolista vertailua ylioppilaskokeen ja ammatillisen toisen asteen tutkinnon välillä on mahdotonta tehdä yhdenvertaisesti. On myös hankala nähdä motivaatiota tietyn alan korkeakoulutusta kohtaan, jos motivaatio olisi pitänyt tuoda esille vuosia ennen haun ajankohtaisuutta, puhumattakaan niistä kaikista, jotka eivät tiedä mitä tekevät toisen asteen jälkeen.

''Tavoitteemme on saada kaikille aloille kaikkein motivoituneimmat hakijat, siten vältämme keskeyttämistä ja koulutukseen menevien resurssien hukkakäyttöä.'' -Miihkali Härkönen, puheenjohtaja

Insinööriopiskelijaliitto on linjannut uudistetussa koulutuspoliittisessa asiakirjassaan, että tekniikan alan AMK-koulutukseen tulee tuoda valintaperusteeksi valtakunnallinen alakohtainen ennakkotehtävä kaikille hakijoille. Sillä tavoin hakijat ovat samalla lähtöviivalla ja saavat jo hakuvaiheessa ensituntumaa alasta, jolle ovat hakeutumassa. Näin hakijat todennäköisemmin päätyvät haluamalleen alalle.

''Paljon puhuttujen valmennuskurssien sijaan ennakkotehtävää käyttämällä hakijat joutuvat todistamaan motivaationsa ja soveltuvuutensa koulutustua kohtaan. Sillä tavoin myös eri sosioekonomisista taustoista tulevat opiskelijat ovat yhdenvertaisia keskenään.'' -Teemu Karttunen, varapuheenjohtaja

Ennakkotehtävään pohjaavan opiskelijavalinnan vahvuus löytyy siitä, että toisin kuin perinteisissä pääsykokeissa, voidaan keskittyä mittaamaan hakijoiden valmiuksia omaksua kyseiselle alalle tärkeää tietotaitoa. Samalla ennakkotehtävä luo paremman kuvan tulevista opinnoista. Kun opiskeltavan alan omaksuminen on helppoa ja luontevaa, kasvaa motivaatio opintoihin ja siten valmistuminenkin nopeutuu.

Lisätietoja:
Miihkali Härkönen, puheenjohtaja, miihkali.harkonen@iol.fi
Tero Rinne, sihteeri, tero.rinne@ilry.fi

Matkalla insinööriksi, osa 7 - Eat, sleep, work hard and repeat

Syksyllä 2012 Henna oli opintonsa juuri aloittanut insinööriopiskelija, tänään Henna on insinööri. Matkalla insinööriksi -juttusarja kertoo yhden tarinan aina valintakokeista insinööriksi valmistumiseen asti - ja jopa sen yli.

Parasta opiskeluaikanani:

• Opiskelijavaihto Hollannissa syksyllä 2014, kansainväliset projektit yritysten kanssa
• Monialaiset projektiopinnot antoivat laajan kuvan työelämässä vaikuttamisesta
• Valtakunnalliset IOL:n tapahtumat; ASTin, IOP ja InssiCooper, parempia valtakunnallisten verkostojen lähteitä ei opiskelija tästä maasta löydä
• Liiton koulutukset; tiedon ja taidon lisäksi koulutukset loivat yhteisöä ja verkostoja
• Ystävät; samanhenkiset ihmiset solmivat ystävyyssuhteita aktiivitoiminnassa ympäri Suomen - ihan parasta

Valmistuminen konkretisoi sen pitkäaikaisen tavoitteen, minkä avulla koko ammattikorkeakouluaika aukesi minulle kaikkine mahdollisuuksineen viisi vuotta aikaisemmin. Matkan varrelta en muuttaisi mitään. Ainoastaan toivoisin itseni uskovan enemmän omaan tekemiseeni ja myöntämään oman itseni rajalliset voimavarat jaksaminen silmällä pitäen, koska niissä asioissa en ole ollut hyvä. En tosin olisi ilman kokemuksia opiskeluaikana tiedostanut edes niin selkeästi näitä omia ominaisuuksiani.

Vaikka yhdistystoiminta olisi tuttua, uudessa ympäristössä toimiminen vie aikansa, että sopeutuu. Halusin ymmärtää ja oppia paljon, sopeuduin. Verkostoiduin ja halusin hahmottaa suuria kokonaisuuksia. Ammatillisesta edunvalvonnasta en ollut koskaan kuullutkaan, vaikka harraste- ja urheiluseurojen yhdistystoiminta olikin tuttua. Se, mikä kuitenkin oli kaikissa yhdistyksissä yhteistä, oli yhteisö ja yhteinen tavoite.

Insinööriopiskelijoiden yhteisössä paikallisella tasolla näen kaksi tärkeää tehtävää:

1. Kaksisuuntainen viestintä ja vuorovaikutus valtakunnalliselta tasolta paikalliselle tasolle ja toisinpäin => näin toteuttaen edunvalvontaa monella eri sektorilla
2. Vahvan yhteisön rakentaminen, johon tapoja on yhtä monta kuin tekijää ja aktiivia, esimerkiksi erilaiset tapahtumat, koulutukset ja jäsenillat

''It is all about the edunvalvonta''

Valtakunnallisella tasolla it is all about the edunvalvonta, joka perustuu KATE-ajatteluun sisältäen ne tärkeimmät teemat opiskelijoiden edunvalvonnassa tekniikan alalla; koulutus, ammattikuva ja työelämä. Teemat kiteytyvät vahvasti yhteen; kun koulutus on laadukasta, se on myös laajalti työelämälähtöistä ja kun se on työelämälähtöistä ja laadukasta, parannetaan osaajien ammatti-identiteettiä. 

Valtakunnallinen toiminta ei ole tapahtumien järjestämistä, vaan tapahtumien järjestämisen kautta yhteisön rakentamista, jossa mietitään aina miten toiminta palvelee jäsenistöä. Toimiessani IOL:n varapuheenjohtaja vuonna 2016 minulle oli selvää, että iso edunvalvonnan kokonaisuus ei pysy hyppysissä, jos keskitytään vain yhteen teemaan, vaan on hallittava ja hahmotettava laajempi kokonaisuus. 

Ilman yhteisöä, eli jäseniä, ei yksikään yhdistys ole mitään. Mitä avoimempaa toiminta on ja mitä enemmän toiminta tarjoaa erilaisia asioita jäsenilleen, sitä vahvempi on yhteisö kokonaisuutena. Jos paikallisella tasolla ymmärtää tämän idean, saa paljon aikaan, mutta valtakunnallisessa toiminnassa edellytyksenä on, että ymmärtää kokonaiskuvan, jotta voi toimia vakuuttavana vaikuttajana.

Aina on muistettava miksi me tätä teemme; laadukkaan insinöörikoulutuksen ja vahvan yhteisön ammattikuvan takia. Toiminnasta opiskeluiden ohessa saa myös tarpeellisia työelämän taitoja, kuten neuvottelu- ja tiimityöskentelytaitoja sekä pystyy vahvistamaan ja kerryttämään verkostojaan toimiessaan osana yhteisöämme. 

Opiskelija-aktiivin lyhyt muistilista:

• Muista tasapainottaa harrastukset ja opinnot
• Priorisoi selkeästi, äläkä ahnetu
• Myönnä virheesi ja väsymyksesi
• Muista aktiivitoiminnan lisäksi myös pitää ystävyys- ja perhesuhteita yllä

''Opiskelu on ihmisen parasta aikaa ja siitä kannattaa ottaa kaikki irti''

Nyt valmistuneena voin todeta saman, kuin tutorina tai opiskelija-aktiivina; opiskelu on ihmisen parasta aikaa ja siitä kannattaa ottaa kaikki irti, koska opiskelu ei kestä ikuisesti. Se on ohimenevä elämänvaihe, joka valmentaa jokaista koko loppuelämäänsä varten. Siksi siitä kannattaa ottaa kaikki irti, nauttia ja elää. Kun ei murehdi liikaa ja ottaa ilon irti arjesta, on myös valmistuneena valmiimpi työelämän haasteisiin. 

Tsemppiä kaikille opintoihin, orientoiviin ja työelämään!

Henna Reponen

Insinööri (AMK)

Matkalla insinööriksi, osa 6 - Insinöörityö

Syksyllä 2012 Henna oli opintonsa juuri aloittanut insinööriopiskelija, tänään Henna on insinööri. Matkalla insinööriksi -juttusarja kertoo yhden tarinan aina valintakokeista insinööriksi valmistumiseen asti - ja jopa sen yli. 

Aina aloittavien infosta työharjoitteluinfoon ja liiton koulutuksiin asti olin kuullut varoitettavan niin kutsutusta tekun montusta. Hetkestä, jolloin et usko itseesi ja tutkintosi arvostus laskee omassa mielessäsi ennen valmistumista. En koskaan ajatellut, että tämä koskisi minua. Olin halunnut opiskelemaan ja päässyt juuri sinne minne halusin. Oli todella kaukainen ajatus, että tekun monttu koskisi juuri minua. Sen lisäksi olin ajanut ammattikuvan ja insinöörien identiteetin arvostuksen nostoa sekä kehittämistä opiskelija-aktiivitoimintani alusta lähtien.

''Iski monttu omalle kohdalleni kovemmin kuin olisin koskaan uskonut.''

Kuitenkin, kun opintoja oli takana 4,5 vuotta, iski monttu omalle kohdalleni kovemmin kuin olisin koskaan uskonut. Insinööriopiskelijaliiton varapuheenjohtajan pesti vuodelta 2016 oli vaihtunut vuoden vaihteessa Insinööriliiton hallituksen opiskelijoiden varajäsenen jobiin. Viime vuoden tavoitteet valtakunnallisen edunvalvonnan ajamisesta ja yhteisön kehittämisestä olivat vaihtuneet ja kevään 2017 tavoitteena oli saada perehdytettyä uudelle remmille IOL-työskentely, edustaa IL:n hallituksessa insinööriopiskelijoita ja tärkeimpänä valmistua insinööriksi.

Insinööriliiton hallituksen kokoukset ovat poikkeuksetta ainakin työpäivän mittaisia ja sisäistettävää asiaa on joka kokoukseen enemmän kuin itsellä on ollut monessa kurssikokonaisuudessa. Laskin usein kokousmatkoilla ja -tauoilla kurssitehtäviä, jotka oli palautettava, jotta pääsisin osallistumaan tenttiin. Valmistumiseni oli siis kiinni niistä viikottain palautettavista tehtävistä.

''Olin vähällä luovuttaa ja hetken uskoin, että ei minusta insinööriä tule.''

Koko kevään ajan koin usein lyhyitä hetkiä, jolloin olin valmis lyömään hanskat tiskiin, mietin valintojani opintojen aikana ja huomasin olevani epävarma ihan kaikesta. Olinko valinnut oikean suuntautumisvaihtoehdon? Ehdollistin jopa elämäni parhaimman syksyn vaihdossa. Pohdin kannattiko vaihto, kun opintoni siitäkin vain venyivät. Opinnäytetyöaiheeni oli lähtenyt vuoden vaihteessa alta ja jouduin suunnittelemaan ja aloittamaan työni alusta. Olin vähällä luovuttaa ja hetken uskoin, että ei minusta insinööriä tule. Mietin kuinka paljon töitä olin tehnyt vuonna 2016 valtakunnallisessa toiminnassa ja ihmettelin, miten tuntui niin vaikealta saada yksi opinnäytetyö valmiiksi.

Sitten tuli pääsiäinen ja oppari oli edelleen alkutekijöissä. Kääriydyin sohvalle peittoon ja mietin, miten selviän kaikesta niin, että pysyn tavoitteissani. Otin sohvalle kaverikseni läppärin ja aloin kirjoittamaan. Päätin, etten luovuta. En tässä vaiheessa. Päätin, että tässä vaiheessa en saa olla väsynyt, en ennen kuin työ on valmis. Vappupäivänä, kun muut juhlivat piknikillä, kirjoitin viimeiset lauseet opinnäytetyöhöni. Niskasta kiinni ottaminen onnistui ja selviydyin. 

''Opinnäytetyötä esitellessäni jännitin niin paljon, että meinasin insinöörinaisellisesti tuhertaa kiukkuitkua.''

Toukokuun lopussa tein viimeisen tenttini, johon olin koko kevään palauttanut tehtäviä jokaisella kokousmatkalla tai edustusreissulla. Kahta päivää myöhemmin esittelin koululla opinnäytetyöni. Olin tuona hetkenä ollut ammattikorkeakoulussa karvaa vaille viisi vuotta ja valtakunnallisen aktiivitoiminnan kautta pitänyt kymmeniä luentoja sadoille opiskelijoille ympäri Suomea. Silti opinnäytetyötä esitellessäni jännitin niin paljon, että meinasin insinöörinaisellisesti tuhertaa kiukkuitkua. Korvissani soi mäkivedoissa käyttämäni soittolista kävellessäni pienellä raivolla koululle. Turussa se tosin onkin melkein mäkivetoa, kun laittelee Kaskenmäen ylös Seppikselle.

''Sillä hetkellä uskoin vähän enemmän itseeni, olinhan juuri valmistunut insinööri.''

Esittelin työtäni uskomatta itseeni, vielä siinäkin vaiheessa olin lähellä luovuttaa. Koululta lähtiessäni sain sähköpostin viimeisen tentin arvostelusta. Olin läpäissyt tentit ja ensi kerran minua onniteltiin insinööriksi valmistumisesta. Siinä hetkessä tuuletin keskellä Hämeenkatua. Pelko valmistumattomuudesta, lisäajan hakemista ja ikiopiskelijatittelistä katosi ja elämä muuttui kevyeksi. Olin saavuttanut tavoitteeni ja selvinnyt, vaikka olin ollut todellakin väsynyt useamman vuoden vahvasta sykkimisestä. Sillä hetkeillä uskoin vähän enemmän itseeni, olinhan juuri valmistunut insinööri ja todella onnellinen, että onnistuin tavoitteissani.

Henna Reponen
IOL:n hallituksen varapuheenjohtaja 2016

Matkalla insinööriksi, osa 4 - Miksi arvostaa insinöörikulttuuria?

Syksyllä 2012 Henna oli opintonsa juuri aloittanut insinööriopiskelija, tänään Henna on insinööri. Matkalla insinööriksi -juttusarja kertoo yhden tarinan aina valintakokeista insinööriksi valmistumiseen asti - ja jopa sen yli.

Millainen on tavallinen suomalainen insinööriopiskelija? Vähäsanainen, nauttii pelailusta vuorokauden ympäri, teknologia ja koneet kiinnostavat, mutta niistä puhuminen ''kansakielellä'' ei ole helppoa. Lajitoveriin törmätessään ja uskaltaessaan aloittaa keskustelun tämän kanssa, voi keskustelu nousta sfääreihin, joita ei muun alan opiskelija enää ymmärrä. Insinööriopiskelija on hiljainen, joka ei apua turhaan kysele, osaa ja opiskelee itse, tai sitten jättää asian hautumaan. Rationaalinen ajattelu ja ongelmanratkaisu korostuvat.

''Hiljainen insinööri on nykypäivänä katoava työnkuva.''

Vai onko insinööriopiskelija enää tällainen? Ei ole. Edelleen uskallan väittää, että rationaalinen ajattelutapa ja ongelmanratkaisu ovat suuressa roolissa insinööriopiskelijan maailmankuvaa tarkasteltaessa, ovathan ne insinöörin työssä välttämättömiä taitoja. Nykyään on kuitenkin ajateltava sieltä kuuluisan boksin ulkopuolelta ja huomioitava työelämän tarpeet, miten ammattikorkeakoulututkinto valmentaa insinööriopiskelijaa itseä työelämään. Monialaiset työelämälähtöiset projektit ovat tulleet jäädäkseen osaksi opiskelua ja hyvä niin. Meille ei enää yksin riitä hyvä ongelmanratkaisukyky, vaan meidän pitää olla innovatiivisia. Ulospäinsuuntautuva ote opiskeluun ja yleiseen habitukseen on jokaisen insinööriopiskelijan löydettävä itsestään tai sitten opeteltava se vaikka väkisin. Hiljainen insinööri on nykypäivänä katoava työnkuva.

Vaikka sekä koulutus että opetus ovat ajansaatossa kehittyneet huimasti, insinöörikulttuuri ja sen perinteiset muodot ovat säilyneet tähän päivään asti vahvoina. Insinöörisormus on ammattikuvan tunnusmerkki, jota kantavat ylpeinä kaikki sen valmistumisensa jälkeen hankkineet. Insinöörisormuksia saa ihastella niin eläköityneiden konkareiden, alan rautaisten ammattilaisten, kuin juuri valmistuneiden keltanokkien vasemmassa keskisormessa.

Insinöörilakki eli Imppulakki on haalareiden tapaan ammattikuntamme tunnus ja haalareiden tavoin se korostaa yhteisöä ja ammatti-identiteettiä. Insinöörilakkia saa käyttää jokainen valmistunut ja opiskeleva insinööri ensimmäisen opiskeluvuoden vapusta eteenpäin. Lakituksia järjestetään vapun aattona ympäri Suomea ja lakitukset ovat iso yhteisön rakentaja. 

''Paikalliset opiskelijayhdistykset kantavat insinöörikulttuurin järeitä perinteitä ja kehittävät vuosittain uusia.''

Tänä vuonna tulee 35 vuotta siitä, kun perustettiin ensimmäiset IOL:n paikallisyhdistykset, kuten myös minun kasvattiseurani Turun Insinööriopiskelijat TIO ry. Paikalliset opiskelijayhdistykset kantavat insinöörikulttuurin järeitä perinteitä ja kehittävät vuosittain uusia. Insinööreillä on ollut tapana näkyä opiskelijakulttuurissa aina ja mitä suurenevissa määrin vain positiivisesti. Rastikierrokset tarjoavat insinöörimäisiä aktiviteetteja ja tiiviiltä ryhmäytymiseltä sekä verkostoitumiselta on lähes mahdotonta välttyä illan aikana. Ympäri Suomen Tursajaisia on parhaimmillaan järjestetty yli 25 vuoden ajan. Sitsit ja yhteistyö muiden opiskelijayhdistysten kanssa tapahtumien järjestemisessä kuuluu insinööriopiskelijakulttuuriin. Sitseihin kuuluu jokaisen insinöörin oma laulukirja, Laulumatti. 

Insinöörikulttuurin ylläpidossa ja kehittämisessä opiskelijayhdistyksen tukena on koko valtakunnallinen tukiverkosto. Insinööriopiskelijat ovat erityisessä asemassa, sillä jokaiselta paikkakunnalta, jossa on tekniikan alan opetusta ammattikorkeakoulussa, löytyy nykypäivänä myös insinööriopiskelijoiden oma paikallisyhdistys, jotka nitoo yhteen Insinööriopiskelijaliitto IOL ry. Näin on syntynyt myös vahva valtakunnallinen insinööriopiskelijakulttuuri, joka on Suomessa hyvin ainutlaatuista. Jokaisen opiskelijan, etenkin insinööriopiskelijan on ainakin kerran opintojensa aikana koettava Inssicooper, ASTin-risteily ja ennen kaikkea Insinööriopiskelijapäivät!

''Se on meidät yhteen nitova voima.''

Miksi arvostaa insinöörikulttuuria? Se on meidät yhteen nitova voima. Me arvostamme perinteitä, jotka kulkevat pitkälle historiaan, mutta voimme aina kehittää ja viedä eteenpäin kulttuuria ja luoda uutta, mikä tekee kulttuurista yhteisömme perustan ja liiman sekä suolan että sokerin.

Henna Reponen
Sihteeri 2014, Turun Insinööriopiskelijat TIO ry

Matkalla insinööriksi, osa 1 - This is where the story begins

Syksyllä 2012 Henna oli opintonsa juuri aloittanut insinööriopiskelija, tänään Henna on insinööri. Matkalla insinööriksi -juttusarja kertoo yhden tarinan aina valintakokeista insinööriksi valmistumiseen asti - ja jopa sen yli. 

Ensimmäinen askel.

''Minne mun kuuluu mennä? Mitä noi haalarit on? Minkä väriset mulle kuuluu?''

Uusi vaihe alkaa elämässäni. Kävelen sisään Turun ammattikorkeakouluun. Jo rakennuksen portilla on paljon ihmisiä. Osalla on Turkuamk.fi -paidat päällä ja nään myös paljon eri värisiä haalareita. Kävelen pidemmälle, haalariheput paljastuvat tutoreiksi ja muistankin lukeneeni heidän tervehdyskirjeen hyväksymiskirjeen yhteydessä. Tunnen perhosia vatsassani. 

''Oo nyt rohkee!''

Minut ohjataan kaikkien muiden aloittavien tavoin sisälle kouluun. Siellä vasta ihmisiä onkin! Muutamia hajanaisia istumapaikkoja on vielä tyhjänä, mutta kaikki ei edes mahdu istumaan. Kysyn yhdessä pöydässä istuvalta tytöltä mahdunko hänen viereensä istumaan, tyttö vastaa myöntävästi. Tulosalueemme johtaja toivottaa puheessaan tervetulleeksi  ja rohkaisee innovatiiviseen opiskeluun. Millä sanoin, sitä en muista. 

''Tuleekohan meist ystävii?'' 

Meidät, aloittavat opiskelijat, jaetaan koulutusaloittain kohti tiloja, joissa vietämme orientoivat päivämme. Vieressäni istuva tyttö nousee saman koulutusohjelman kohdalla ja lähtee samaan suuntaan. Auditorio, johon kaikki alani opiskelijat ohjataan, on iso. Nyt uskallan mennä saman tytön viereen istumaan jo rohkeammin, arkailematta. Hänen nimensä on Annika. 

''Miten kenelkään voi olla noin kimeä nauru!''

Tutorit esittäytyvät ja ymmärrän, että nuo liilat haalarit tulevat myös minun jalkaani. Tutorit ovat esikuviani ja heidän lisäkseen myös tutorvastaava Ida, joka pitää koko orientoivat päivät käsissään. Iltaohjelmassa me aloittavat saamme liilaa boolia. Joku pitää lyhyitä puheita opiskelijaelämästä. Puistoon on järjestetty erilaista ryhmäytymisohjelmaa. En tiedä miksi me niitä ''leikkejä'' leikimme, mutta muistan tutustuneeni moneen tulevaan luokkalaiseeni. Muistan yhden tutorin käskeneen kysymään mitä vain, jokaisen on kysyttävä ainakin yksi kysymys. Kysyn miksi hän on niin pitkä, kun kukaan muu ei kysy mitään. Hän vastaa pitävänsä puurosta. Ilta jatkuu myöhään keskustellessa, kysymyksien tulva ei laannu ja sammumaton tiedonjano kostautuu lyhyillä yöunilla. 

''Pitäiskö mennä liikuntavuorolle? Uskaltaisinko mä?''

Seuraavana päivänä vuorossa on erilaisten opiskelijajärjestöjen esittelyä. Olen tilannut opiskelijakortin jo kesällä ja liittynyt näin osaksi opiskelijakuntaa, TUO:a. Itse TUO:n infosta en muista mitään, mutta moni muu täytti silloin liittymislomakkeen, sillä pitihän sitä VR:n edut saada.

Opiskelijakunnan esittelyn jälkeen vuorossa oli insinööriopiskelijoiden oma opiskelijayhdistys. Tutoreistamme osa oli TIO:n hallituksessa tai muuten aktiiveja Turun Insinööriopiskelijoissa. TIO:n infossa muistan nähneeni hienoja kuvia ASTinilta ja kuulleeni ensimmäistä kertaa selvityksen mitkä ovat Tursajaiset.

''Lähtekää kaikki kiertää FunkTIOon! Treenaatte rastikierroksen kiertoa ennen Keltanokkabileitä!''

Tutorit opastivat Turun AMK:n tavoille syksyn aikana. He opettivat erottamaan haalareista eri alojen opiskelijat. Tursajaisissa vannottiin Tursajaisvala koko luokkamme voimin. Lähes koko luokkamme lähti myös ASTin-risteilylle ja siitä riitti juttua vielä joulunakin! Uni oli vähissä, mutta ei kaduttanut!

Vuotta myöhemmin löydän itseni orientoivien ensimmäisenä päivänä AMK:lta, tällä kertaa tutorina. Vuosi takaperin tutorit johdattivat minut osaksi aktiivista opiskelijayhdistystä ja Turun AMK:n yhteisöä. Hyvä fiilis ja meininki omilta tutoreiltani tarttui myös minuun. Halusin olla samanlainen tutor, kuin esikuvani vuotta aiemmin. 

Orientoivilla mieleen ei ehkä jää luennot, eikä se ole maailman loppu. Tutorien lisäksi aloittavia, eli tursaita tukee, ohjaa ja auttaa paikallinen insinööriopiskelijoiden yhdistys, minulle se oli Turun Insinööriopiskelijat TIO ry. Jokaisen Insinööriopiskelijaliiton paikallisyhdistyksen hallitukset eri puolella Suomea pitävät toimistonsa avoinna ja kahvipannun kuumana aamusta iltaan koko orientoivien ajan!

Ne pienet yksityiskohdat tekevät opiskelujen aloittamisesta ainutlaatuisen! Se, että sun tutor tykkää syödä puuroa ja Idalla on kimeä nauru. Se, että sai liilaa boolia ja joku hassun näköinen possu-poppikone jymisi musiikkia joka aamu ja ilta. Annikasta tuli hyvä ystävä ja Idan naurun tunnistaa edelleen missä vaan. 

Tulevana syksynä en ole aloittava opiskelija, enkä tutor tai opiskelija-aktiivi, vaan olen valmistunut insinööri. Olen se, joka on ollut se puheenjohtaja, joka pitää tervetuliaispuheet aloittaville ja tarjoaa liittoinfon yksityiskohdat, joista eivät aloittavat muista välttämättä jälkeenpäin mitään. 

Vaikka kaikki asiat eivät heti jäisikään mieleen, tärkeintä on tavoittaa se yhteisö, jossa viettää koko tulevan opiskeluajan. Me olemme kaikki tärkeitä palasia kokonaisuutta, olemme me sitten mukana orientoivilla aloittavana opiskelijana, tulevana yhteisön jäsenenä, tutorina, paikallisyhdistyksen hallituksen jäsenenä, IOL:n edustajana tai Insinööriliiton asiamiehenä. Me yhdessä luomme kokonaisuuden, joka tekee meistä valmistuessa vahvoja osaajia omilla erikoisaloillamme.

Henna Reponen
Keltanokka 2012

IOL:n ääni - Kokeilukulttuuri tarjoaa mahdollisuuksia

Kun aloittaa uudessa työpaikassa, ensin sinua opetetaan ja ohjataan joskus jopa kädestä pitäen. Alkuvaiheen jälkeen huomaatkin, että työnantaja haluaa sinun ohjautuvan paljon itsenäisemmin työntekoon ja vaatii sinulta monipuolisia ratkaisuja ongelmiin.

Tämän vuoden yksi mielenkiintoisimmista puheenaiheista on ollut ammattikorkeakoulujen opetus. Suurimmassa osassa ammattikorkeakouluista opetus on luentomuotoista; opettaja luennoi luokan edessä aiheesta ja opiskelijat kuuntelevat sekä tekevät muistiinpanoja. Varsinkin opiskelujen alussa opinnot ovat yleensä hyvin paljon yleispohjaisia kuten matematiikkaa ja fysiikkaa.

Näitten tasapainoksi ja opiskelijoiden motivaation säilyttämiseksi ammattiaineiden osuutta on hyvä lisätä. Lisäys on varmasti mahdollista opetussuunnitelmien ja kurssien sisältöjen puitteissa.

Opiskelijoita on tärkeää osallistaa luentojen aiheisiin oppimistulosten parantamiseksi. Näin opettaja toimii fasilitaattorina - ei vain luokan edessä passiivisesti luennoivana, mikä mahdollistaa syvällisen oppimisen. Lopputuloksena on osaavampia ja oma-aloitteisempia valmistuneita insinöörejä.

Muutoksessa voi myös tuoda enemmän esille kokeilun kulttuuria, oppia virheiden ja onnistumisien kautta. TKI-toimintaan kokeilun kulttuuri on omiaan työelämän nopeiden muutosten takia. Monipuolisen ja joustavan tutkimustoiminnan kautta opiskelijat pääsevät toimimaan erilaisissa projekteissa.

Ammattikorkeakoulujen täytyy entistä enemmän mahdollistaa opiskelu elämän eri tilanteissa ja opintojen räätälöinti opiskelijan oman tason ja kiinnostuksen mukaan. Joustavat opintopolut mahdollistavat myös opintojen entistä paremman työelämälähtöisyyden. Myös muurit ammattikorkeakouluista yliopistoihin pitää purkaa ja helpottaa opintojen jatkaminen maisterivaiheeseen. Tämä hyödyttää niin korkeakouluja kuin tulevaisuuden muuttuvaa työelämää.

Teemu Karttunen
varapuheenjohtaja

Teksti on julkaistu Insinööri-lehdessä 4/17

IOL:n ääni - Jokainen osapuoli hyötyy harkinnasta

Korkeakoulujen eri koulutusalojen aloituspaikat ovat herättäneet viime aikoina keskustelua. Äskettäin Turun ammattikorkeakoulu ilmoitti haluavansa tuplata insinööriopiskelijoidensa määrän, vaikka Turun alueella on jo liikaa työttömiä insinöörejä.

Ei ole salaisuus, että korkeakoulut mieluusti ottavat lisää aloituspaikkoja: mitä enemmän opiskelijoita niillä on, sitä enemmän ne saavat rahoitusta.

Koulutukseen suunnatut varat ovat rajallisia. Vaikka yhden ammattikorkeakoulun opiskelupaikat säilyvät ennallaan, se menettää rahoitusta, jos muiden koulujen saman alan aloituspaikat lisääntyvät. Siksi on ymmärrettävää, että jos yksi koulu saa lisää aloituspaikkoja, niin muutkin haluavat niitä.

Esimerkiksi Turun ammattikorkeakoulun pyyntö saada lisää insinöörikoulutusta kuulostaa aluksi loogiselta, sillä Turun seudulle on tulossa runsaasti uusia insinöörien työpaikkoja niin telakoille kuin muuallekin. Mutta tehokkaampiakin keinoja on kuin kokonaan uusien koulutus, sillä jo työelämässä olleita, kokeneita insinöörejä voi kouluttaa uudelleen uusiin tehtäviin. Myös muualla maassa on työttömiä insinöörejä, jotka ovat valmiina muuttamaan työn perässä.

Yleinen ongelma koko aloituspaikkakeskustelussa on, että korkeakoulujen rahoitusmalli ei motivoi innovatiivisiin ja taloutta eniten hyödyttäviin ratkaisuihin. Sen tähden pyritään menemään nykyisillä ehdoilla ja päädytään kouluttamaan rajallisin resurssein liikaa ihmisiä. Seurauksista kärsivät koulutuksen laatu, kun rahoituksen pitää venyä usealle opiskelijalle sekä koulutettavat itse, kun kilpailu työpaikoista kiristyy. Myöskään valtio ei voita, jos entisetkään työttömät eivät päädy uudelleen töihin ja valmistuu uusia insinöörejä, jotka eivät välttämättä työllisty.

On toki aloja, joille koulutuspaikkojen lisääminen on paikallaan, esimerkkeinä vaikkapa rakennus- ja ohjelmistoalat. Lisäys pitää tehdä kuitenkin hallitusti ja harkitusti; kaikki asiaan liittyvät faktat on otettava huomioon. Hetken harkinnasta voi hyötyä jokainen osapuoli.

Miihkali Härkönen
puheenjohtaja

Teksti julkaistu Insinööri-lehdessä 3/17

Ylpeästi insinööriksi

Insinöörikunnan tunnuksia ovat esimerkiksi insinöörisormus ja rintamerkki, mutta insinööriopiskelijapiireissä näkyvin ja taatusti katu-uskottavin ammattikunnan tunnus on tietenkin legendaarinen insinöörilakki! Tuon kauniin violetin kahdeksankulmaisen samettilakin, tutummin myös imppulakiksi tituleeratun komistuksen, on aikoinaan herran vuonna 1969 suunnitellut Heikki Silván, joka itsekin opiskeli insinööriksi.

KoIO pipottaa Popovin patsaan sata päivää ennen vappua.

Normaalisti lakitustilaisuuksissa pääsee painamaan päähänsä aiemmasta opinahjosta saavutetun tunnuksen, mutta imppulakkia saa käyttää myös opiskelija ensimmäisestä insinöörivapustaan lähtien. Monilla paikkakunnilla järjestetäänkin vappuaattona insinöörilakitus, jolloin ensimmäisen vuoden insinööriopiskelijat saavat painaa lakin ensimmäistä kertaa päähänsä juhlallisuuksien saattelemana. Lisäksi osa paikallisyhdistyksistä järjestää erikseen patsaan lakituksen, jolla aloitetaan joko vapun juhlinta tai sen odotus. Hyvänä esimerkkinä mainittakoon perinteinen Popovin pipotus Kotkassa, jolloin Popovin patsas saa päähänsä insinöörimäisen pipon sata päivää ennen vappua. Ja lopulta pitkän odotuksen jälkeen, vappuaaton koittaessa, patsas lakitetaan imppulakilla.

Vappuaattona Popov saa imppulakin päähänsä.

Imppulakki on arvokas tunnus, joten luonnollisesti sen käyttöön liittyy perinteitä ja sääntöjä, joita tulee tarkoin jokaisen (tulevan) insinöörin varjella. Herrasmies ei pidä hattua sisätiloissa, kuten ei myöskään insinöörilakkia. Sisällä ollessa imppulakki asetetaan vasemmalle olalle siten, että tupsu kiertää niskan takaa oikealle olalle. Insinöörilakkia ei myöskään tule koskaan, eikä missään tapauksessa, luovuttaa henkilölle, jolla ei sen käyttöoikeutta ole.

Sisätiloissa lakkia pidetään olalla.

Jos näet tupsun nyöriin solmitun solmun, tarkoittaa se lakin kantajan olevan parisuhteessa. Jos taas näet nyöriin solmitun korkin, on kyseinen henkilö vannonut valan itse väkijuoman kanssa. Tällaiset solmut ovat kuitenkin harvassa ja sen voi solmia ainoastaan henkilö, jolla on jo korkki omassa lakissaan.

Solmu lakin nyörissä merkkaa parisuhdetta.

Insinöörilakin hankinta saattaa tuntua opiskelijasta melkoisen suurelta kustannukselta, mutta pidettäköön sitä panostuksena oman työn ja saavutuksien tunnustamiseksi. Kannettakoon me insinööriopiskelijat kaikki yhdessä imppulakkeja niille kuuluvalla ylpeydellä!

Lakkien ryhmätilaussesonki on käynnissä NYT - kysy lisää omalta paikallisyhdistykseltäsi.

Juuso Heinonen
kulttuuri
Matti Remes
ammattikuva ja -identiteetti

IOL:n ääni - Kesätöissä opitaan omaa alaa

Kesätyöpaikkojen hakeminen on kiivaimmillaan, ja yritysten rekrytointiosastot ja -yksiköt täyttyvät insinööriopiskelijoiden työhakemuksista ja puhelinsoitoista. Organisaatioiden rekrytoinipuolella on suuri rooli siinä, millaisia työntekijöitä yritys ottaa kesätöihin tai edes haastatteluun. 

Kesätyönhakijat voidaan jakaa karkeasti kahteen eri leiriin, työelämässä jo olleisiin ja kokeneihin konkareihin sekä vähän työelämässä olleisiin, ehkäpä juuri opintonsa aloittaneisiin työnhakijoihin. Jo kauemmin työelämässä olleille työnhakijoille työharjoittelu tuo valmiiksi laajalle työelämätaitopohjalle lisää painoarvoa. Nuorille, juuri opintonsa aloittaneille kesätyöt ovat tärkeitä ensimmäisiä työelämätaitoja opettavia kokemuksia, joiden kautta he alkavat rakentamaan työelämän verkostojaan.

Vaikka kesätyöntekijöissä onkin eroja, he ovat tärkeitä resursseja organisaatioille kesän ajalle. Ilman heitä osa töistä ja projekteista seisoisi lomakuukausien ajan, ja yritykset menettäisivät tuloja. 

Jos yritykseen otetaan useampia kesätyöntekijöitä, vanhemmat ja kokeneemmat kesätyöntekijät osaavat auttaa ja opettaa uusia työntekijöitä tehokkaasti talon tavoille. Näin uudet työntekijät pääsevät työelämään nopeammin ja kivuttomammin. 

Opiskelujen aikana joidenkin opiskelijoiden on hankala saada oman alansa tai edes ylipäätänsä kesätöitä. Kaikilla aloilla ei ole tarjolla tarpeeksi harjoittelupaikkoja tai olisi, mutta työnantajat eivät välttämättä osaa tuoda niitä esille.

Näen myös suuria eroja eri ammattikorkeakoulujen työnhakutaitojen opetuksessa, mikä eriarvoistaa ihmisiä jo hakuvaiheessa. Insinööriliitto helpottaa työnhakua tarjoamalla jäsenetuna CV-kommentointi- ja urapalveluita sekä työnhakukoulutuksia, joita kannattaa jo opiskeluvaiheessa hyödyntää.

Toivon yrityksiltä rohkeutta ottaa töihin myös kokemattomia, mutta kuitenkin alaa opiskelevia kesätyöläisiä. Ikinä ei tiedä, minkälaisen helmen tulevaisuutta ajatellen sieltä löytää.

Teemu Karttunen
varapuheenjohtaja

Teksti julkaistu Insinööri-lehdessä 2/2017

Mielipiteilläkö rahaa korkeakouluille?

“Laadullinen työllistyminen tarkoittaa valmistuneiden työllistymistä koulutustasoa vastaavasti.”

Opetus- ja kulttuuriministeriö julkaisi 2.3. artikkelin laadullisen työllistymisen sisällyttämisestä korkeakoulujen rahoitusmalliin asiaa valmistelleen työryhmän luovutettua Sanni Grahn-Laasoselle raporttinsa. Raportissa on ehdotettu, että ammattikorkeakoulujen rahoituksesta tulisi tulevaisuudessa 4 % valmistuneiden opiskelijoiden laadullisesta työllistymisestä.

Laadullisen työllistymisen arvostaminen koulutuksen rahoituksen kriteerinä olisi sinällään ihannetilanne. Korkeakoulut pyrkisivät tällöin tuottamaan työelämän tarpeisiin ja alalle sopivia työntekijöitä juuri siellä tarvittavan määrän. Valmistuvien opiskelijoiden alueellisen työllistymisen määriä pyrittäisiin arvioimaan jo sisäänottomääriä pohdittaessa ja opiskelijan ohjauksen määrää oppilaitoksissa lisättäisiin. Toisin sanoen opiskelijoista pyrittäisiin kouluttamaan ammattitaitoisia ja osaavia tekijöitä Suomen elinkeinoelämän tarpeisiin niin, että valmistuessaan jokainen koulutettu olisi arvokas osa Suomen työmarkkinoita.

Laadullisen työllistymisen sisällyttäminen rahoitusmalliin on kuitenkin hyvin monitahoinen aihe. Rahoitusmallin muutoksella olisi tarkoitus rohkaista korkeakouluja tuottamaan laadukasta koulutusta, jolla on työllistävä vaikutus. Nykyään ammattikorkeakoulut saavat 4 %:n osuuden rahoituksestaan valmistuneiden opiskelijoidensa työllistymisestä ylipäänsä. Raportissa esitetty muutos ei siis itsessään olisi kovinkaan suuri. Suuri kysymysmerkki onkin nyt, kuinka laadullisuutta mitataan ja miten tiedot työpaikasta kerätään.

Toimivassa järjestelmässä laadullista työllistymistä mitattaisiin usealla tavalla. Tuloksen tulee olla objektiivinen ja riippumaton henkilöiden subjektiivisista mielipiteistä. Lisäksi sen tulisi tietenkin tavoittaa jokainen valmistunut opiskelija. Nämä kriteerit eivät ole mitenkään helppoja tavoitteita. Niihin tulee kuitenkin pyrkiä, jotta korkeakoulujen rahoitus pysyy läpinäkyvänä ja tasavertaisena.

Raportissa oli mainittu useampikin tapa työllistymisen laadullisuuden seuraamiseen. Mainittuina olivat palkkaus, tilastokeskuksen käyttämä ammattiluokitus sekä yliopistojen käyttämä uraseurantakysely. Raportissaan työryhmä päätyi esittämään kyselyä seurannassa. Tästä tietenkin seuraa useampikin huoli.

Ensimmäisenä mieleen tulee kyselyn kattavuus. Saavutetaanko kaikkia valmistuneita opiskelijoita ja jos saavutetaan, kuinka varmistetaan, että kaikki vastaavat kyselyyn. Saavuttaminen ei välttämättä ole ylitsepääsemätön este, mutta erityisesti kyselyn onnistumiseen vaikuttaa suuresti valmistuneiden halukkuus vastata siihen. Onko esimerkiksi valmistuneella, joka ei ole saanut koulutustaan vastaavaa työpaikkaa, intoa vastata kyselyyn? Esimerkiksi vuonna 2011 valmistuneiden yliopistojen ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden vuoden 2016 vastausprosentti kyselyyn oli vain 38 %.

Lisäksi joudutaan tietenkin myös miettimään, kuinka työllistynyt itse mieltää työnsä laadullisuuden. Kuitenkaan ei ole tarkoituksenmukaista, että opiskelijat korkeakouluttautuvat tehtäviin, joihin kyseistä koulutusta ei tarvitse. Tyytyväisyys työpaikkaan ei automaattisesti tarkoita, että on laadullisesti työllistynyt. Eikä se myöskään tarkoita, että tutkinnon sisällöt ovat olleet sellaisia, joilla olisi mahdollista työllistyä laadullisesti. Pitkässä juoksussa tämä vaikuttaa myös tutkinnon arvostukseen työmarkkinoilla. Valmistuneen insinöörin työllistyessä vaikkapa asentajan tehtäviin, tutkinnon sisällöissä on korjattavaa, mutta huonosti suoritetulla laadullisen työllistymisen seurannalla annamme viestin, että sehän on normaalia.

Olemme varmastikin kaikki samaa mieltä, että laadullinen työllistyminen on tärkeä asia ja korkeakouluja tulee rohkaista sen edistämiseen. Sillä tavoin voimme varmistaa, että koulutukseen käytetyt julkiset resurssit maksavat itsensä takaisin. Tavoite on siis oikea, mutta keinoissa riittää vielä hiomista.

Koulutuspoliittisesta kabinetista,
Samu Väisänen, Ossi Nuutero ja Markus Virtanen