Aina aloittavien infosta työharjoitteluinfoon ja liiton koulutuksiin asti olin kuullut varoitettavan niin kutsutusta tekun montusta. Hetkestä, jolloin et usko itseesi ja tutkintosi arvostus laskee omassa mielessäsi ennen valmistumista. En koskaan ajatellut, että tämä koskisi minua. Olin halunnut opiskelemaan ja päässyt juuri sinne minne halusin. Oli todella kaukainen ajatus, että tekun monttu koskisi juuri minua. Sen lisäksi olin ajanut ammattikuvan ja insinöörien identiteetin arvostuksen nostoa sekä kehittämistä opiskelija-aktiivitoimintani alusta lähtien.
''Iski monttu omalle kohdalleni kovemmin kuin olisin koskaan uskonut.''
Kuitenkin, kun opintoja oli takana 4,5 vuotta, iski monttu omalle kohdalleni kovemmin kuin olisin koskaan uskonut. Insinööriopiskelijaliiton varapuheenjohtajan pesti vuodelta 2016 oli vaihtunut vuoden vaihteessa Insinööriliiton hallituksen opiskelijoiden varajäsenen jobiin. Viime vuoden tavoitteet valtakunnallisen edunvalvonnan ajamisesta ja yhteisön kehittämisestä olivat vaihtuneet ja kevään 2017 tavoitteena oli saada perehdytettyä uudelle remmille IOL-työskentely, edustaa IL:n hallituksessa insinööriopiskelijoita ja tärkeimpänä valmistua insinööriksi.
Insinööriliiton hallituksen kokoukset ovat poikkeuksetta ainakin työpäivän mittaisia ja sisäistettävää asiaa on joka kokoukseen enemmän kuin itsellä on ollut monessa kurssikokonaisuudessa. Laskin usein kokousmatkoilla ja -tauoilla kurssitehtäviä, jotka oli palautettava, jotta pääsisin osallistumaan tenttiin. Valmistumiseni oli siis kiinni niistä viikottain palautettavista tehtävistä.
''Olin vähällä luovuttaa ja hetken uskoin, että ei minusta insinööriä tule.''
Koko kevään ajan koin usein lyhyitä hetkiä, jolloin olin valmis lyömään hanskat tiskiin, mietin valintojani opintojen aikana ja huomasin olevani epävarma ihan kaikesta. Olinko valinnut oikean suuntautumisvaihtoehdon? Ehdollistin jopa elämäni parhaimman syksyn vaihdossa. Pohdin kannattiko vaihto, kun opintoni siitäkin vain venyivät. Opinnäytetyöaiheeni oli lähtenyt vuoden vaihteessa alta ja jouduin suunnittelemaan ja aloittamaan työni alusta. Olin vähällä luovuttaa ja hetken uskoin, että ei minusta insinööriä tule. Mietin kuinka paljon töitä olin tehnyt vuonna 2016 valtakunnallisessa toiminnassa ja ihmettelin, miten tuntui niin vaikealta saada yksi opinnäytetyö valmiiksi.
Sitten tuli pääsiäinen ja oppari oli edelleen alkutekijöissä. Kääriydyin sohvalle peittoon ja mietin, miten selviän kaikesta niin, että pysyn tavoitteissani. Otin sohvalle kaverikseni läppärin ja aloin kirjoittamaan. Päätin, etten luovuta. En tässä vaiheessa. Päätin, että tässä vaiheessa en saa olla väsynyt, en ennen kuin työ on valmis. Vappupäivänä, kun muut juhlivat piknikillä, kirjoitin viimeiset lauseet opinnäytetyöhöni. Niskasta kiinni ottaminen onnistui ja selviydyin.
''Opinnäytetyötä esitellessäni jännitin niin paljon, että meinasin insinöörinaisellisesti tuhertaa kiukkuitkua.''
Toukokuun lopussa tein viimeisen tenttini, johon olin koko kevään palauttanut tehtäviä jokaisella kokousmatkalla tai edustusreissulla. Kahta päivää myöhemmin esittelin koululla opinnäytetyöni. Olin tuona hetkenä ollut ammattikorkeakoulussa karvaa vaille viisi vuotta ja valtakunnallisen aktiivitoiminnan kautta pitänyt kymmeniä luentoja sadoille opiskelijoille ympäri Suomea. Silti opinnäytetyötä esitellessäni jännitin niin paljon, että meinasin insinöörinaisellisesti tuhertaa kiukkuitkua. Korvissani soi mäkivedoissa käyttämäni soittolista kävellessäni pienellä raivolla koululle. Turussa se tosin onkin melkein mäkivetoa, kun laittelee Kaskenmäen ylös Seppikselle.
''Sillä hetkellä uskoin vähän enemmän itseeni, olinhan juuri valmistunut insinööri.''Esittelin työtäni uskomatta itseeni, vielä siinäkin vaiheessa olin lähellä luovuttaa. Koululta lähtiessäni sain sähköpostin viimeisen tentin arvostelusta. Olin läpäissyt tentit ja ensi kerran minua onniteltiin insinööriksi valmistumisesta. Siinä hetkessä tuuletin keskellä Hämeenkatua. Pelko valmistumattomuudesta, lisäajan hakemista ja ikiopiskelijatittelistä katosi ja elämä muuttui kevyeksi. Olin saavuttanut tavoitteeni ja selvinnyt, vaikka olin ollut todellakin väsynyt useamman vuoden vahvasta sykkimisestä. Sillä hetkeillä uskoin vähän enemmän itseeni, olinhan juuri valmistunut insinööri ja todella onnellinen, että onnistuin tavoitteissani.
Henna Reponen
IOL:n hallituksen varapuheenjohtaja 2016
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti