Insinööriopiskelijakulttuuri osana opiskelijaelämää

Olitpa sitten tänä syksynä opintosi aloittanut tai jo useamman vuoden insinööriopiskelija, insinööriopiskelijakulttuuri tulee sinulle jossain vaiheessa tutuksi hyvin vahvana osana tämän päivän opiskelijan arkea. Täytyy muistaa, että opiskelijaelämään kuuluu paljon muutakin kuin opiskelu ja juurikin opiskelijakulttuuri tarjoaa hyvän vastapainon itse opiskelulle ja näin myös auttaa jaksamaan opintojen viemisessä eteenpäin. Sanotaan, että opiskelu on ihmisen parasta aikaa - niin se onkin! Haalarit, insinöörilakki ja Laulumatti ovat oleellinen osa insinööriopiskelijakulttuuria.

Kurssien ja labratöiden parissa ahertaminen, kavereiden kanssa temmeltäminen opiskelijajuhlissa haalarit jalassa ja vaikka saunominen Laulumatin kappaleita laulellen: kaikki tämä on osa sitä insinööriopiskelijakulttuuria.

Insinöörilakki, jonka käyttöoikeuden insinööriopiskelija saa ensimmäisenä opiskeluvappunaan, on yksi arvokkaimmista ammattikuntamme tunnuksista. Imppulakkia näkeekin useissa tapahtumissa insinööriopiskelijoilla päässä tai olalla.

1980-luvulla Suomeen kunnolla levinnyt haalarikulttuuri on nykyään yksi näkyvimpiä opiskelijastatuksen symboleja. Opiskelijat värikkäine haalareineen ovat tuttu näky monessa kaupungissa. Myös paikkakuntakohtaiset perinteet tuovat oman mausteensa haalarikulttuuriin.

Haalareihin liittyy oleellisesti haalarimerkit sekä kaikki mikä matkan varrella on kiinnitetty roikkumaan tähän opiskelijan univormuun. Haalarimerkkejä saa esimerkiksi useimmista tapahtumista vastineeksi osallistumisesta, mutta niitä voi myös ostaa eri tahoilta. Jo yksittäinen haalarimerkki saattaa kätkeä taakseen hienoja muistoja ja paljon tarinoita. Myös esimerkiksi eri tapahtumien suorituspassit voi jättää roikkumaan haalareihin muistoksi kyseisistä tapahtumista.

Jokaisen insinööriopiskelijan haalareiden vakiovarustukseen kuuluu myös meidän oma laulukirjamme; Laulumatti^2. Tähän hupaisaan laulukirjaan törmää monissa opiskelijatapahtumissa ja yllättävän usein myös saunoessa. Perinteinen Laulumatti on hieman arka saunan kosteudelle, mutta uusi tuleva Saunamatti tulee korjaamaan tämän ongelman.

Haluan kannustaa kaikkia ottamaan ilon irti koko opiskeluajasta ja osallistumaan sekä verkostoitumaan oman paikkakunnan tapahtumissa. Suosittelen myös lähtemään paikallisyhdistysten mukana valtakunnallisiin tapahtumiin tutustumaan samanhenkisiin insinööriopiskelijoihin ympäri Suomen.

Loppuun haluan toivottaa hyviä hetkiä opiskelijakulttuurin parissa juuri Sinulle. Verkostoidu ja nauti!

Insinöörilaulun sanoin: ''Tää porukka on kultaa, mä en vaihtais koskaan toiseen.''

Juuso Heinonen
kulttuuri

Matkalla insinööriksi, osa 4 - Miksi arvostaa insinöörikulttuuria?

Syksyllä 2012 Henna oli opintonsa juuri aloittanut insinööriopiskelija, tänään Henna on insinööri. Matkalla insinööriksi -juttusarja kertoo yhden tarinan aina valintakokeista insinööriksi valmistumiseen asti - ja jopa sen yli.

Millainen on tavallinen suomalainen insinööriopiskelija? Vähäsanainen, nauttii pelailusta vuorokauden ympäri, teknologia ja koneet kiinnostavat, mutta niistä puhuminen ''kansakielellä'' ei ole helppoa. Lajitoveriin törmätessään ja uskaltaessaan aloittaa keskustelun tämän kanssa, voi keskustelu nousta sfääreihin, joita ei muun alan opiskelija enää ymmärrä. Insinööriopiskelija on hiljainen, joka ei apua turhaan kysele, osaa ja opiskelee itse, tai sitten jättää asian hautumaan. Rationaalinen ajattelu ja ongelmanratkaisu korostuvat.

''Hiljainen insinööri on nykypäivänä katoava työnkuva.''

Vai onko insinööriopiskelija enää tällainen? Ei ole. Edelleen uskallan väittää, että rationaalinen ajattelutapa ja ongelmanratkaisu ovat suuressa roolissa insinööriopiskelijan maailmankuvaa tarkasteltaessa, ovathan ne insinöörin työssä välttämättömiä taitoja. Nykyään on kuitenkin ajateltava sieltä kuuluisan boksin ulkopuolelta ja huomioitava työelämän tarpeet, miten ammattikorkeakoulututkinto valmentaa insinööriopiskelijaa itseä työelämään. Monialaiset työelämälähtöiset projektit ovat tulleet jäädäkseen osaksi opiskelua ja hyvä niin. Meille ei enää yksin riitä hyvä ongelmanratkaisukyky, vaan meidän pitää olla innovatiivisia. Ulospäinsuuntautuva ote opiskeluun ja yleiseen habitukseen on jokaisen insinööriopiskelijan löydettävä itsestään tai sitten opeteltava se vaikka väkisin. Hiljainen insinööri on nykypäivänä katoava työnkuva.

Vaikka sekä koulutus että opetus ovat ajansaatossa kehittyneet huimasti, insinöörikulttuuri ja sen perinteiset muodot ovat säilyneet tähän päivään asti vahvoina. Insinöörisormus on ammattikuvan tunnusmerkki, jota kantavat ylpeinä kaikki sen valmistumisensa jälkeen hankkineet. Insinöörisormuksia saa ihastella niin eläköityneiden konkareiden, alan rautaisten ammattilaisten, kuin juuri valmistuneiden keltanokkien vasemmassa keskisormessa.

Insinöörilakki eli Imppulakki on haalareiden tapaan ammattikuntamme tunnus ja haalareiden tavoin se korostaa yhteisöä ja ammatti-identiteettiä. Insinöörilakkia saa käyttää jokainen valmistunut ja opiskeleva insinööri ensimmäisen opiskeluvuoden vapusta eteenpäin. Lakituksia järjestetään vapun aattona ympäri Suomea ja lakitukset ovat iso yhteisön rakentaja. 

''Paikalliset opiskelijayhdistykset kantavat insinöörikulttuurin järeitä perinteitä ja kehittävät vuosittain uusia.''

Tänä vuonna tulee 35 vuotta siitä, kun perustettiin ensimmäiset IOL:n paikallisyhdistykset, kuten myös minun kasvattiseurani Turun Insinööriopiskelijat TIO ry. Paikalliset opiskelijayhdistykset kantavat insinöörikulttuurin järeitä perinteitä ja kehittävät vuosittain uusia. Insinööreillä on ollut tapana näkyä opiskelijakulttuurissa aina ja mitä suurenevissa määrin vain positiivisesti. Rastikierrokset tarjoavat insinöörimäisiä aktiviteetteja ja tiiviiltä ryhmäytymiseltä sekä verkostoitumiselta on lähes mahdotonta välttyä illan aikana. Ympäri Suomen Tursajaisia on parhaimmillaan järjestetty yli 25 vuoden ajan. Sitsit ja yhteistyö muiden opiskelijayhdistysten kanssa tapahtumien järjestemisessä kuuluu insinööriopiskelijakulttuuriin. Sitseihin kuuluu jokaisen insinöörin oma laulukirja, Laulumatti. 

Insinöörikulttuurin ylläpidossa ja kehittämisessä opiskelijayhdistyksen tukena on koko valtakunnallinen tukiverkosto. Insinööriopiskelijat ovat erityisessä asemassa, sillä jokaiselta paikkakunnalta, jossa on tekniikan alan opetusta ammattikorkeakoulussa, löytyy nykypäivänä myös insinööriopiskelijoiden oma paikallisyhdistys, jotka nitoo yhteen Insinööriopiskelijaliitto IOL ry. Näin on syntynyt myös vahva valtakunnallinen insinööriopiskelijakulttuuri, joka on Suomessa hyvin ainutlaatuista. Jokaisen opiskelijan, etenkin insinööriopiskelijan on ainakin kerran opintojensa aikana koettava Inssicooper, ASTin-risteily ja ennen kaikkea Insinööriopiskelijapäivät!

''Se on meidät yhteen nitova voima.''

Miksi arvostaa insinöörikulttuuria? Se on meidät yhteen nitova voima. Me arvostamme perinteitä, jotka kulkevat pitkälle historiaan, mutta voimme aina kehittää ja viedä eteenpäin kulttuuria ja luoda uutta, mikä tekee kulttuurista yhteisömme perustan ja liiman sekä suolan että sokerin.

Henna Reponen
Sihteeri 2014, Turun Insinööriopiskelijat TIO ry

Normipäivä liittohallituksessa #8 Pasin päivä

Keskiviikko 20.1.2016

klo 9.00

Päivä oli tälle pienelle porilaiselle hyvin hämmentävä, sillä yleensä jos täältä Suomen karhukaupungista haluaa ihmisten aikoihin jonnekin päin Suomea matkata, on lähdettävä klo 5.20 junalla. Kuitenkin tällä kertaa sain nukkua niin pitkään, että tunsin olevani jo myöhässä, sillä vasta klo 10.15 juna oli se jolla lähtisin suuntaamaan kohti Valkeakosken ständiä ja aloittavien saunaa. Onneksi Porin rautatieasema on vain noin puolentoista kilometrin päässä kotoani, joten kävellen pääsen sinne helposti.

klo 12.27

Tämä lyhyt matka sujuikin vallan mainiosti, joten ei muuta kun asemalta Valkeakosken koululle ja ständiä pitämään! Yksi Insinööriliiton nuorjäsenasiamiehistä oli aloittanut Avaimet Hyvään Työelämään -luennot jo ennen saapumistani ja tuonut uusia materiaaleja meille ständille. Näillä eväillä pärjäsimmekin siihen iltapäivä neljään kutakuinkin. Valkeakoskella oli siis tänä päivänä tiedossa aloittavien sauna ja Valkeakosken Insinööriopiskelijat VARO ry olikin pyytänyt minua ottamaan haalarini mukaan, jotta heidän uudet opiskelijansa pääsisivät näkemään miltei täydet haalarit ja ihastelemaan suoritusmerkkien kaunista valtamerta.

klo 16.00

Ständin jälkeen olikin aika siirtyä Valkeakosken kehutulle saunalle, mutta ensin pikainen kierros VARO ry:n toimiston kautta, josta haimme mukaan materiaaleja saunalla järjestettävään IOL -aiheiseen tietovisaan aloittaville opiskelijoille. Elin pitkään siinä uskossa, että tämä valkeakoskelaisten kehuma ja muiden kadehtima sauna olisi jossain päin keskustaa, joten olinkin varautunut pitkään kävelymatkaan saunalle kunnon jalkineilla. Erehdyin. Erittäin positiivinen yllätys oli se, että sauna tönötti Valkeakosken ammattikorkeakoulun katolla ja VARO:n toimistosta olikin sinne matkaa vain kaksi kerrosta ylöspäin.

Ständillä Valkeakoskella.

klo 17.00

Sauna alkoi olemaan jo lämmin ja paljuun virtasi vesi, ensimmäiset ykköset alkoivat saapua rentoon illanviettoon kanssamme. Esittäydyin Valkeakosken insinöörien puheenjohtajan kanssa, jonka jälkeen oli tietovisan aika. Moni ykkösistä tiesikin vastaukset paremmin kuin odotin, mikä tarkoitti siis sitä etteivät aloittavien infot menneet hukkaan. Tämän jälkeen suuntasimmekin jo saunomaan ja paljuilemaan. Ykköset olivat innokkaana kyselemässä yhdistystoiminnasta ja IOL:stä. Kysymyksiä sateli myös haalareistani, josta saimmekin kätevän aasinsillan insinööriopiskelijakulttuurin maailmaan muutaman Laulumatin veisun jälkeen.

Torstai 21.1.2016

klo 8.00

Siirryin VARO ry:n hallituslaisen luota koululle tervehtimään vielä kerran muita VARO ry:n hallituslaisia ja nauttimaan aamukahvit ja sämpylän ennen kuin paluukyytini lähtisi takaisin kohti Poria.

klo 10.31

Junani lähti Toijalasta kohti Tamperetta, missä odottikin pitkä junan vaihto. Päivä ei ollut vielä puolessavälissä, joten tein suunnitelmiini muutoksen. Laitoin TIRO ry:n puheenjohtajalle viestiä, että olisiko ketään hallituksen jäsentä koululla. Lähdinkin tallustelemaan juna-asemalta kohti Tampereen ammattikorkeakoululla, jossa TIRO ry:n puheenjohtaja minua jo odottikin. Kiersimme koulun pikaisesti ympäri ja hän esitteli minulle heidän toimistoaan sekä muiden ainejärjestöjen edustajia. Tämä extempore-matkani ei kestänytkään kuin pari hassua tuntia, ja oli erittäin mukavaa nähdä tamperelaisia toimijoita.

klo 14.15

Tampereen rautatieasema kutsui minua ja kotimatka voi alkaa. Junassa suuntasinkin Duetto plus-vaunuun, joka ei vielä tähän aikaan vuodesta maksanut ylimääräistä. Siellä kelpasikin avata läppäri ja kirjoittaa hieman toimintaraporttia ja sähköposteja sekä miettiä, että koskakohan on seuraava mahtava reissu edessä. Kyllähän siinä sitten hieman kerkesi Netflixiäkin selailla ja nauttia virvokkeita.

klo 15.47

Juna Porissa, joten ei muuta kun matkalaukku mukaan ja äkkiä siskolle viestiä, josko hän pääsisi viemään minut asemalta kotiin. Kyllähän se onnistui sillä ehdolla, että kävisimme ensin syömässä jotain. Ja tämähän passasi minulle paremmin kuin loistavasti.

klo 16.50

Kotona. Taas yksi hieno reissu takana, tämänkaltaiset tapahtumat auttavat jaksamaan ja nostavat hymyn huulille, kun voi rivijäsenten kanssa höpötellä mukavia ja viettää rentoa iltaa. Aivan mahtavaa porukkaa kaikki, kiitos Valkeakoski ja Tampere!

PS. Tämä haalariasuinen insinööriopiskelija allekirjoittaa huhut
Valkeakosken saunasta. Se ON aivan mahtava!