Ensimmäinen askel.
''Minne mun kuuluu mennä? Mitä noi haalarit on? Minkä väriset mulle kuuluu?''
Uusi vaihe alkaa elämässäni. Kävelen sisään Turun ammattikorkeakouluun. Jo rakennuksen portilla on paljon ihmisiä. Osalla on Turkuamk.fi -paidat päällä ja nään myös paljon eri värisiä haalareita. Kävelen pidemmälle, haalariheput paljastuvat tutoreiksi ja muistankin lukeneeni heidän tervehdyskirjeen hyväksymiskirjeen yhteydessä. Tunnen perhosia vatsassani.
''Oo nyt rohkee!''
Minut ohjataan kaikkien muiden aloittavien tavoin sisälle kouluun. Siellä vasta ihmisiä onkin! Muutamia hajanaisia istumapaikkoja on vielä tyhjänä, mutta kaikki ei edes mahdu istumaan. Kysyn yhdessä pöydässä istuvalta tytöltä mahdunko hänen viereensä istumaan, tyttö vastaa myöntävästi. Tulosalueemme johtaja toivottaa puheessaan tervetulleeksi ja rohkaisee innovatiiviseen opiskeluun. Millä sanoin, sitä en muista.
''Tuleekohan meist ystävii?''
Meidät, aloittavat opiskelijat, jaetaan koulutusaloittain kohti tiloja, joissa vietämme orientoivat päivämme. Vieressäni istuva tyttö nousee saman koulutusohjelman kohdalla ja lähtee samaan suuntaan. Auditorio, johon kaikki alani opiskelijat ohjataan, on iso. Nyt uskallan mennä saman tytön viereen istumaan jo rohkeammin, arkailematta. Hänen nimensä on Annika.
''Miten kenelkään voi olla noin kimeä nauru!''
Tutorit esittäytyvät ja ymmärrän, että nuo liilat haalarit tulevat myös minun jalkaani. Tutorit ovat esikuviani ja heidän lisäkseen myös tutorvastaava Ida, joka pitää koko orientoivat päivät käsissään. Iltaohjelmassa me aloittavat saamme liilaa boolia. Joku pitää lyhyitä puheita opiskelijaelämästä. Puistoon on järjestetty erilaista ryhmäytymisohjelmaa. En tiedä miksi me niitä ''leikkejä'' leikimme, mutta muistan tutustuneeni moneen tulevaan luokkalaiseeni. Muistan yhden tutorin käskeneen kysymään mitä vain, jokaisen on kysyttävä ainakin yksi kysymys. Kysyn miksi hän on niin pitkä, kun kukaan muu ei kysy mitään. Hän vastaa pitävänsä puurosta. Ilta jatkuu myöhään keskustellessa, kysymyksien tulva ei laannu ja sammumaton tiedonjano kostautuu lyhyillä yöunilla.
''Pitäiskö mennä liikuntavuorolle? Uskaltaisinko mä?''
Seuraavana päivänä vuorossa on erilaisten opiskelijajärjestöjen esittelyä. Olen tilannut opiskelijakortin jo kesällä ja liittynyt näin osaksi opiskelijakuntaa, TUO:a. Itse TUO:n infosta en muista mitään, mutta moni muu täytti silloin liittymislomakkeen, sillä pitihän sitä VR:n edut saada.
Opiskelijakunnan esittelyn jälkeen vuorossa oli insinööriopiskelijoiden oma opiskelijayhdistys. Tutoreistamme osa oli TIO:n hallituksessa tai muuten aktiiveja Turun Insinööriopiskelijoissa. TIO:n infossa muistan nähneeni hienoja kuvia ASTinilta ja kuulleeni ensimmäistä kertaa selvityksen mitkä ovat Tursajaiset.
''Lähtekää kaikki kiertää FunkTIOon! Treenaatte rastikierroksen kiertoa ennen Keltanokkabileitä!''
Tutorit opastivat Turun AMK:n tavoille syksyn aikana. He opettivat erottamaan haalareista eri alojen opiskelijat. Tursajaisissa vannottiin Tursajaisvala koko luokkamme voimin. Lähes koko luokkamme lähti myös ASTin-risteilylle ja siitä riitti juttua vielä joulunakin! Uni oli vähissä, mutta ei kaduttanut!
Vuotta myöhemmin löydän itseni orientoivien ensimmäisenä päivänä AMK:lta, tällä kertaa tutorina. Vuosi takaperin tutorit johdattivat minut osaksi aktiivista opiskelijayhdistystä ja Turun AMK:n yhteisöä. Hyvä fiilis ja meininki omilta tutoreiltani tarttui myös minuun. Halusin olla samanlainen tutor, kuin esikuvani vuotta aiemmin.
Orientoivilla mieleen ei ehkä jää luennot, eikä se ole maailman loppu. Tutorien lisäksi aloittavia, eli tursaita tukee, ohjaa ja auttaa paikallinen insinööriopiskelijoiden yhdistys, minulle se oli Turun Insinööriopiskelijat TIO ry. Jokaisen Insinööriopiskelijaliiton paikallisyhdistyksen hallitukset eri puolella Suomea pitävät toimistonsa avoinna ja kahvipannun kuumana aamusta iltaan koko orientoivien ajan!
Ne pienet yksityiskohdat tekevät opiskelujen aloittamisesta ainutlaatuisen! Se, että sun tutor tykkää syödä puuroa ja Idalla on kimeä nauru. Se, että sai liilaa boolia ja joku hassun näköinen possu-poppikone jymisi musiikkia joka aamu ja ilta. Annikasta tuli hyvä ystävä ja Idan naurun tunnistaa edelleen missä vaan.
Tulevana syksynä en ole aloittava opiskelija, enkä tutor tai opiskelija-aktiivi, vaan olen valmistunut insinööri. Olen se, joka on ollut se puheenjohtaja, joka pitää tervetuliaispuheet aloittaville ja tarjoaa liittoinfon yksityiskohdat, joista eivät aloittavat muista välttämättä jälkeenpäin mitään.
Vaikka kaikki asiat eivät heti jäisikään mieleen, tärkeintä on tavoittaa se yhteisö, jossa viettää koko tulevan opiskeluajan. Me olemme kaikki tärkeitä palasia kokonaisuutta, olemme me sitten mukana orientoivilla aloittavana opiskelijana, tulevana yhteisön jäsenenä, tutorina, paikallisyhdistyksen hallituksen jäsenenä, IOL:n edustajana tai Insinööriliiton asiamiehenä. Me yhdessä luomme kokonaisuuden, joka tekee meistä valmistuessa vahvoja osaajia omilla erikoisaloillamme.
Henna Reponen
Keltanokka 2012
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti