Blogi on täällä taas ja eduskuntavaalit puhuttavat!

Yksi tämän kevään kuumimmista puheenaiheista on eduskuntavaalit, joten se on luonteva aihe blogimme ensimmäiseen päivitykseen tauon jälkeen. Moni opiskelija miettii tällä hetkellä ketä äänestäisi vai äänestäisikö ollenkaan.

Eduskunta tekee monia opiskelijan elämään nyt ja tulevaisuudessa vaikuttavia päätöksiä. Näistä hyviä esimerkkejä ovat mm. opiskelijoiden siirtäminen yleisen asumistuen piiriin, AMK-opiskelijoiden lisääminen YTHS:n piiriin, AMK-rahoitusmallin uudistus.

Edellisissä eduskuntavaaleissa nuoret äänestivät huomattavasti keskivertoa huonommin. 18-24-vuotiaiden äänestysprosentti oli 47 ja 25-34-vuotiaiden prosentti oli 58 keskiarvon ollessa 69 prosenttia. Tällä hetkellä kansanedustajien keski-ikä on 51- vuotta. Poliitikassa tärkeiksi aiheiksi nostetaan ne, jotka kiinnostavat isoa osaa äänestäjistä. Koska nuoret ovat huonoiten äänestävä ryhmä, jää nuorien mielipide helposti vanhempien varjoon. Tähän tarvitaan muutos, jotta opiskelijoille ja vastavalmistuneille tärkeät asiat tulevat kuulluiksi. Mielipiteesi siitä mihin Suomen pitäisi olla menossa ei välttämättä vastaa esimerkiksi eläkeläisen kanssa, haluatko siis antaa heidän päättää puolestasi?

Mitä asiaan sitten voi vaikuttaa? 

Äänestämällä itse ja kannustamalla tuttaviaan äänestämään. Varsinkin ensimmäisillä kerroilla oman ehdokkaan valitseminen voi tuntua hankalalta ja hämmentävältä. Sitä ei kannata kuitenkaan pelästyä liikaa, koska ehdokkaisiin tutustumiseen on monia tapoja. Tässä niistä joitakin ja vinkkejä niiden käyttöön:

Vaalikoneet:

Vaalikoneita on monenlaisia ja ne keskittyvät eri asioihin, joten kannattaa kokeilla useampaa vaalikonetta.
Osan kysymyksistä voi tulkita monella tavalla, joten kannattaa tarkistaa myös ehdokkaan kirjalliset vastaukset, mikäli ne ovat saatavilla
Kysymyksistä kannattaa valita ne sinulle tärkeimmät ja tarkistaa, että kiinnostavimmat ehdokkaat ovat kanssasi asiasta samaa mieltä.
Puolue vaikuttaa kansanedustajan työskentelyyn, joten kannattaa tutustua puolueen kantoihin sinua kiinnostaviin asioihin.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Eduskuntavaalit_2019?fbclid=IwAR26SHuu0QjU4Cy0C_B4ds4V45yxUWegNq1zG0rXhDQecrvzb1ZKRkqrt90#Vaalikoneita

Vaalipaneelit:

Monet tahot järjestävät vaalipaneeleita, joten monella paikkakunnalla opiskelijajärjestöt järjestävät omia paneeleitaan.

Ständeillä vierailu:

 Ehdokkaita voi bongailla tapahtumissa ja päästä puhumaan heidän kanssaan suoraan.

Verkkosivut, sosiaalinen media ja mahdolliset haastattelut muissa medioissa

Puolueiden vaaliohjelmat on löydettävissä helposti internetistä. Vaaliohjelmassa puolue kertoo tavoitteensa seuraavalle vaalikaudelle. Puolueen mielipiteistä saa tietoa myös seuraamalla puheenjohtajien vaalitenttejä.

Mihin sitten kannattaisi kiinnittää huomiota?

Jokaisella on omat mielipiteensä siitä, mihin haluaisi muutosta ja mihin sitä ei ainakaan haluaisi. Kannattaa siis miettiä sinulle tärkeimmät teemat. Alla joitakin esimerkkejä:

Koulutus ja sen rahoitus
Terveydenhuollon yksityistäminen
Työllisyyden parantaminen ja keinot siihen
Ilmastonsuojelu
Perustulo

ja niin edelleen.

Nostetaan yhdessä nuorten aikuisten äänestysprosenttia ja saadaan meidänkin ääni kuuluviin! Jokainen voi vaikuttaa äänestämällä itse ja aktivoimalla kavereitaan äänestämään.


















Roosa Huttunen,
Hallituksen jäsen, edunvalvontatiimi

IOL:n ääni - Koulutuksen muuttuva suunta

Koulutus on jatkuvassa muutoksessa. Valtio valmistelee uutta visiota korkeakoulutukseen liittyen, ja maan hallitus aikoo yhdistää korkeakoululait eli purkaa laista varsinaisen duaalimallin ainakin erillisten lakien osalta ripeästi.

Lähiopetusta vähennetään ja uudenlaisia opetustapoja kehitetään vastaamaan työelämän nopeaa muutosta ja koulutuksen väheneviä resursseja.

Työelämä muuttuu kenties nopeammin kuin koskaan ennen etenkin aloilla, joista monella insinöörit työskentelevät. Digitalisaatio ja robotiikan kehittyminen vaikuttaa jatkuvasti enemmän työskentelyyn.

Monet entiset työtehtävät korvautuvat automaatiolla, ja samalla syntyy jatkuvasti uusia töitä esimerkiksi järjestelmien kehittämisessä.

Ammattikorkeakoulujen pitää johtaa muutosta merkittävästi enemmän kuin tällä hetkellä. Esimerkiksi ammattikorkeakoulujen opettajien työskentely omalla alalla vuoden ajan jokaista viittä opetusvuotta kohtaan voi auttaa. Opettamisen ohella aikaa ei jää omalle oppimiselle, mutta työskentely uusien asioiden parissa tarjoaa hyvän päivityksen vahvaan pohjaosaamiseen.

Myös kurssimuotoja pitää uudistaa. Kajaanin ja Lapin ammattikorkeakoulut ovat kehittäneet opiskelijoilleen pelejä, jotka simuloivat oikeita tilanteita.

Yksi peli on simulaatio kaivoksen johtamisesta. Pelin tapahtumat on kopioitu oikeiden kaivoksien tapahtumakirjauksesta. Toisessa virtuaalitodellisuudessa tehdyssä simulaatiossa harjoitellaan palavasta kaivoksesta poistumista.

Vaikka pelit ovat varsin opettavaisia, niitä varten ei tarvita lähiopetusta ja edistymistä ja suoriutumista on helppo seurata.

Vastaavanlaista uutta ajattelua tarvitaan merkittävästi enemmän tulevaisuudessa, jotta ammattikorkeakoulut kykenevät tarjoamaan jatkossakin laadukasta koulutusta työelämää varten.

Miihkali Härkönen
puheenjohtaja

Teksti on julkaistu Insinööri-lehdessä 7/17

Matkalla insinööriksi, osa 2 - Mistä se ajatus sitten lähti ja mihin se johti?

Syksyllä 2012 Henna oli opintonsa juuri aloittanut insinööriopiskelija, tänään Henna on insinööri. Matkalla insinööriksi -juttusarja kertoo yhden tarinan aina valintakokeista insinööriksi valmistumiseen asti - ja jopa sen yli.

Lukion tai ammattikoulun jälkeen osa hyppää työelämän pyörän sijasta hakemaan lisähaasteita pyrkien korkeakouluun opiskelemaan. Omalta osaltani suoritin lukion jälkeen sisustajan ammattitutkinnon. Ammattikoulu oli itselleni täydellinen lisäaika. Siellä ehdin miettiä mitä minusta tulee, kun olen aikuinen. Se on edelleen aika vaikea kysymys vastattavaksi, mutta silloin ymmärsin ensimmäisen kerran, että kehittyäkseen on siirryttävä pois mukavuusalueelta.

''Halusin valmistautua huolella, koska ensimmäistä kertaa tiesin mitä haluan.''

Olen luonteeltani jämäkkä, järjestelmällinen ja ratkaisukeskeinen toimija. Rakennustekniikan koulutusohjelma oli loppujen lopuksi hyvin luonnollinen valinta. En ollut kuitenkaan varma pääsisinkö opiskelemaan, sillä en luottanut läpäiseväni valintakoetta. En ole koskaan ollut huono matemaattisissa aineissa, mutta hieman mukavuudenhaluisena (laiskana) jäivät nuo aineet lukiossa lukematta. Laiskuus kostautui tutustuessani tekniikan alan valintakokeeseen. Jännitin todella paljon olenko tarpeeksi hyvä korkeakouluun, joten laskin paljon harjoitustehtäviä valintakokeita varten. Halusin valmistautua huolella, koska ensimmäistä kertaa tiesin mitä haluan. Lopulta koe osottautui helpoksi ja olin sisällä korkeakoulussa.

''En olisi uskonut itsestäni paikallista vaikuttajaa.''

Vaikka joku olisi kertonut minulle, että myöhemmin istun työryhmässä kehittämässä Turun AMK:n valintakoekokeilua, en olisi uskonut itsestäni paikallista vaikuttajaa. Kuitenkin vuonna 2015 AMK:n tulosalueen kehityspäivien päätteeksi näin kävi ja olin mukana työryhmässä, jonka tehtävänä oli kehittää valintakoe konetekniikan yhteishakuun valtakunnallisen valintakokeen sijalle. Toimin silloin Turun Insinööriopiskelijoiden puheenjohtajana ja tietysti olin vapaaehtoinen toimimaan.

Työryhmässä annoin opiskelijan näkemystä sellaisesta tekniikan valintakokeesta, jolloin parhaiten alalle soveltuvat tulisi valittua opiskelemaan. Perustelin englannin kielen testaamisen tärkeyden, samoin kuin ennakkomateriaalin osana motivaation testausta kustannustehokkaasti. Korostin myös matemaattisten tehtävien tärkeyden olla alalle soveltavia. Toin esille ammatillisen tutkinnon suorittaneiden tasavertaista kohtelua opiskelijavalinnassa.

Ryhmä koostui tekniikan alan opettajista sekä minusta opiskelijaedustajana. Pystyäkseni toimimaan työryhmässä mahdollisimman hyvin, olin yhteydessä Insinööriopiskelijaliittoon ja sain heidän tekemää ja tutkimaa tekniikan valintakokeen kehittämisen materiaalia käyttööni. Lopputuloksena tässä syksyn valintakokeessa oli alan kirjallisuutta ennakkomateriaalina, josta oli kysymyksiä kokeessa. Ennakkomateriaali hyödytti myös soveltavissa matematiikan sekä fysiikan ja kemian tehtävissä, jotka suunniteltiin alaan suuntaaviksi. Vieraan kielen testauksen lisäys toteutettiin ennakkomateriaalissa olleella englannin kielisellä artikkelilla.

Minulla oli ilo olla mukana paikallisesti kehittämässä valintakoetta, jonka kautta myös tekniikan koulutuksemme laatu kasvoi, kun valintakoe mittaa paremmin oikeaa soveltuvuutta alalle. Vuonna 2015 toimin Turussa paikallisena opiskelijoiden äänitorvena, opiskelija-aktiivina ja laadukkaan koulutuksen edunvalvojana sekä puolustajana. 

''Kaikkeen on mahdollista vaikuttaa, jos vain on oikea tahtotila.''

Valintakokeissa vuonna 2012 tiesin haluavani opiskelemaan, toivoin ja jännitin sitä todella. En kuitenkaan tiennyt mihin alkava seikkailu minut opiskelijan maailmassa johdattaisi ja millaiseen työmaahan se johtaisi. Siitä se ajatus kuitenkin lähti, vaikken sitä koepaperia tuijottaessani olisi mitenkään uskonutkaan. Myöhemmin uskoin sen, että kaikkeen on mahdollista vaikuttaa ja asioita on mahdollista kehittää, jos vain on oikea tahtotila. 

Henna Reponen

Turun Insinööriopiskelijat TIO ry puheenjohtaja 2015

Matkalla insinööriksi, osa 1 - This is where the story begins

Syksyllä 2012 Henna oli opintonsa juuri aloittanut insinööriopiskelija, tänään Henna on insinööri. Matkalla insinööriksi -juttusarja kertoo yhden tarinan aina valintakokeista insinööriksi valmistumiseen asti - ja jopa sen yli. 

Ensimmäinen askel.

''Minne mun kuuluu mennä? Mitä noi haalarit on? Minkä väriset mulle kuuluu?''

Uusi vaihe alkaa elämässäni. Kävelen sisään Turun ammattikorkeakouluun. Jo rakennuksen portilla on paljon ihmisiä. Osalla on Turkuamk.fi -paidat päällä ja nään myös paljon eri värisiä haalareita. Kävelen pidemmälle, haalariheput paljastuvat tutoreiksi ja muistankin lukeneeni heidän tervehdyskirjeen hyväksymiskirjeen yhteydessä. Tunnen perhosia vatsassani. 

''Oo nyt rohkee!''

Minut ohjataan kaikkien muiden aloittavien tavoin sisälle kouluun. Siellä vasta ihmisiä onkin! Muutamia hajanaisia istumapaikkoja on vielä tyhjänä, mutta kaikki ei edes mahdu istumaan. Kysyn yhdessä pöydässä istuvalta tytöltä mahdunko hänen viereensä istumaan, tyttö vastaa myöntävästi. Tulosalueemme johtaja toivottaa puheessaan tervetulleeksi  ja rohkaisee innovatiiviseen opiskeluun. Millä sanoin, sitä en muista. 

''Tuleekohan meist ystävii?'' 

Meidät, aloittavat opiskelijat, jaetaan koulutusaloittain kohti tiloja, joissa vietämme orientoivat päivämme. Vieressäni istuva tyttö nousee saman koulutusohjelman kohdalla ja lähtee samaan suuntaan. Auditorio, johon kaikki alani opiskelijat ohjataan, on iso. Nyt uskallan mennä saman tytön viereen istumaan jo rohkeammin, arkailematta. Hänen nimensä on Annika. 

''Miten kenelkään voi olla noin kimeä nauru!''

Tutorit esittäytyvät ja ymmärrän, että nuo liilat haalarit tulevat myös minun jalkaani. Tutorit ovat esikuviani ja heidän lisäkseen myös tutorvastaava Ida, joka pitää koko orientoivat päivät käsissään. Iltaohjelmassa me aloittavat saamme liilaa boolia. Joku pitää lyhyitä puheita opiskelijaelämästä. Puistoon on järjestetty erilaista ryhmäytymisohjelmaa. En tiedä miksi me niitä ''leikkejä'' leikimme, mutta muistan tutustuneeni moneen tulevaan luokkalaiseeni. Muistan yhden tutorin käskeneen kysymään mitä vain, jokaisen on kysyttävä ainakin yksi kysymys. Kysyn miksi hän on niin pitkä, kun kukaan muu ei kysy mitään. Hän vastaa pitävänsä puurosta. Ilta jatkuu myöhään keskustellessa, kysymyksien tulva ei laannu ja sammumaton tiedonjano kostautuu lyhyillä yöunilla. 

''Pitäiskö mennä liikuntavuorolle? Uskaltaisinko mä?''

Seuraavana päivänä vuorossa on erilaisten opiskelijajärjestöjen esittelyä. Olen tilannut opiskelijakortin jo kesällä ja liittynyt näin osaksi opiskelijakuntaa, TUO:a. Itse TUO:n infosta en muista mitään, mutta moni muu täytti silloin liittymislomakkeen, sillä pitihän sitä VR:n edut saada.

Opiskelijakunnan esittelyn jälkeen vuorossa oli insinööriopiskelijoiden oma opiskelijayhdistys. Tutoreistamme osa oli TIO:n hallituksessa tai muuten aktiiveja Turun Insinööriopiskelijoissa. TIO:n infossa muistan nähneeni hienoja kuvia ASTinilta ja kuulleeni ensimmäistä kertaa selvityksen mitkä ovat Tursajaiset.

''Lähtekää kaikki kiertää FunkTIOon! Treenaatte rastikierroksen kiertoa ennen Keltanokkabileitä!''

Tutorit opastivat Turun AMK:n tavoille syksyn aikana. He opettivat erottamaan haalareista eri alojen opiskelijat. Tursajaisissa vannottiin Tursajaisvala koko luokkamme voimin. Lähes koko luokkamme lähti myös ASTin-risteilylle ja siitä riitti juttua vielä joulunakin! Uni oli vähissä, mutta ei kaduttanut!

Vuotta myöhemmin löydän itseni orientoivien ensimmäisenä päivänä AMK:lta, tällä kertaa tutorina. Vuosi takaperin tutorit johdattivat minut osaksi aktiivista opiskelijayhdistystä ja Turun AMK:n yhteisöä. Hyvä fiilis ja meininki omilta tutoreiltani tarttui myös minuun. Halusin olla samanlainen tutor, kuin esikuvani vuotta aiemmin. 

Orientoivilla mieleen ei ehkä jää luennot, eikä se ole maailman loppu. Tutorien lisäksi aloittavia, eli tursaita tukee, ohjaa ja auttaa paikallinen insinööriopiskelijoiden yhdistys, minulle se oli Turun Insinööriopiskelijat TIO ry. Jokaisen Insinööriopiskelijaliiton paikallisyhdistyksen hallitukset eri puolella Suomea pitävät toimistonsa avoinna ja kahvipannun kuumana aamusta iltaan koko orientoivien ajan!

Ne pienet yksityiskohdat tekevät opiskelujen aloittamisesta ainutlaatuisen! Se, että sun tutor tykkää syödä puuroa ja Idalla on kimeä nauru. Se, että sai liilaa boolia ja joku hassun näköinen possu-poppikone jymisi musiikkia joka aamu ja ilta. Annikasta tuli hyvä ystävä ja Idan naurun tunnistaa edelleen missä vaan. 

Tulevana syksynä en ole aloittava opiskelija, enkä tutor tai opiskelija-aktiivi, vaan olen valmistunut insinööri. Olen se, joka on ollut se puheenjohtaja, joka pitää tervetuliaispuheet aloittaville ja tarjoaa liittoinfon yksityiskohdat, joista eivät aloittavat muista välttämättä jälkeenpäin mitään. 

Vaikka kaikki asiat eivät heti jäisikään mieleen, tärkeintä on tavoittaa se yhteisö, jossa viettää koko tulevan opiskeluajan. Me olemme kaikki tärkeitä palasia kokonaisuutta, olemme me sitten mukana orientoivilla aloittavana opiskelijana, tulevana yhteisön jäsenenä, tutorina, paikallisyhdistyksen hallituksen jäsenenä, IOL:n edustajana tai Insinööriliiton asiamiehenä. Me yhdessä luomme kokonaisuuden, joka tekee meistä valmistuessa vahvoja osaajia omilla erikoisaloillamme.

Henna Reponen
Keltanokka 2012

Ammattikorkeakoulutus tarvitsee oikeita panostuksia

Toukokuun lopussa lehdissä puhuttiin ammattikorkeakoulujen karmaisevasta tilanteesta. Rahaa ei enää ole ja puoliväliriihestä saatiin tyhjää kaupan päälle. Nyt opetus- ja kulttuuriministeri on kuitenkin tullut pelastamaan tilanteen ja tiistaina 20.6. ammattikorkeakouluille myönnettiinkin yhteensä 24 miljoonaa euroa pääomitusta vuodelle 2018. Viime vuoden lokakuussa puhutut sadat miljoonat ovat vielä kaukainen haave, mutta kieltämättä suunnanmuutoksena jatkuviin leikkauksiin tätä on odotettu.

Vielä ei kuitenkaan kannata hihkua riemusta. 24 miljoonaa euroa saattaa kuulostaa suurelta määrältä rahaa, mutta asettaaksemme asian perspektiiviin mainittakoon, että Suomessa on 25 ammattikorkeakoulua. Näistä 23 saa rahoituksensa opetus- ja kulttuuriministeriöltä. Mikäli summa jaettaisiin tasan kaikkien kesken, todellinen rahasumma jäisi vain hieman yli miljoonaan euroon ammattikorkeakoulua kohden. Se jää pienemmäksi kuin edellinen rahoitusleikkaus yksinään, puhumattakaan että siitä saisi uutta kasvua leikkausten runtelemille ammattikorkeakouluille.

Lisärahaa ei olla jakamassa myöskään suoraan ammattikorkeakouluille pyyteettä, vaan se tulee niin sanottuna vastinrahana. Rahaa siis jaetaan ammattikorkeakouluille suhteessa heidän keräämäänsä yksityiseen rahoitukseen. Mitä enemmän ammattikorkeakoulu hankkii avustuksia ja lahjoituksia yksityiseltä sektorilta, sitä suuremman potin jaettavasta rahasta se saa. Terve kilpailu varmasti ohjaa kehittymään ja uudistumaan. Kuitenkin, kilpailun ollakseen millään tavalla mielekästä, tarvittaisiin siihen myös kunnollinen porkkana. Valitettavasti tällä kertaa sellaista ei ole.

On kummastuttavaa, että suuressa roolissa Suomen talouden kääntämisessä nousuun ja jatkuvasti leikkausten kohteiksi joutuneet ammattikorkeakoulut saavat jälleen vastineeksi tekemästään työstään vain pennejä. Pelkästään tämän vuoden alussa realisoitunut ''strategiarahaleikkaus'' vastaa noin 55 miljoonaa euroa pois opetuksesta, hieman yli tuplaten nyt luvatun lisärahoituksen. Onkin ehkä hieman virheellistä puhua lisärahoituksesta, kun todellisuudessa ollaankin vain pehmentämässä jo tehtyä leikkausta.

Kun muistetaan miten ammattikorkeakoulujen tilanteesta on uutisoitu jo vuoden ajan, voidaan olla varmoja, ettei tiistaina myönnetty pääomitus yksinään vielä pelasta mitään. Koulutuksen laatu ei tällaisella ''panostuksella'' vielä parane. Tämä on kuitenkin loistava tilaisuus aloittaa suunta ammattikorkeakoulujen rahoituksen parantamiseksi ja siten koulutuksen kehittämiseksi. Vuosittain sisään otettavat 37 000 uutta opiskelijaa ansaitsevat laadukkaan koulutuksen ja sen tarjoamiseksi tarvitaan kunnon resurssit.

Markus Virtanen
koulutuspolitiikka

IOL:n ääni - Kokeilukulttuuri tarjoaa mahdollisuuksia

Kun aloittaa uudessa työpaikassa, ensin sinua opetetaan ja ohjataan joskus jopa kädestä pitäen. Alkuvaiheen jälkeen huomaatkin, että työnantaja haluaa sinun ohjautuvan paljon itsenäisemmin työntekoon ja vaatii sinulta monipuolisia ratkaisuja ongelmiin.

Tämän vuoden yksi mielenkiintoisimmista puheenaiheista on ollut ammattikorkeakoulujen opetus. Suurimmassa osassa ammattikorkeakouluista opetus on luentomuotoista; opettaja luennoi luokan edessä aiheesta ja opiskelijat kuuntelevat sekä tekevät muistiinpanoja. Varsinkin opiskelujen alussa opinnot ovat yleensä hyvin paljon yleispohjaisia kuten matematiikkaa ja fysiikkaa.

Näitten tasapainoksi ja opiskelijoiden motivaation säilyttämiseksi ammattiaineiden osuutta on hyvä lisätä. Lisäys on varmasti mahdollista opetussuunnitelmien ja kurssien sisältöjen puitteissa.

Opiskelijoita on tärkeää osallistaa luentojen aiheisiin oppimistulosten parantamiseksi. Näin opettaja toimii fasilitaattorina - ei vain luokan edessä passiivisesti luennoivana, mikä mahdollistaa syvällisen oppimisen. Lopputuloksena on osaavampia ja oma-aloitteisempia valmistuneita insinöörejä.

Muutoksessa voi myös tuoda enemmän esille kokeilun kulttuuria, oppia virheiden ja onnistumisien kautta. TKI-toimintaan kokeilun kulttuuri on omiaan työelämän nopeiden muutosten takia. Monipuolisen ja joustavan tutkimustoiminnan kautta opiskelijat pääsevät toimimaan erilaisissa projekteissa.

Ammattikorkeakoulujen täytyy entistä enemmän mahdollistaa opiskelu elämän eri tilanteissa ja opintojen räätälöinti opiskelijan oman tason ja kiinnostuksen mukaan. Joustavat opintopolut mahdollistavat myös opintojen entistä paremman työelämälähtöisyyden. Myös muurit ammattikorkeakouluista yliopistoihin pitää purkaa ja helpottaa opintojen jatkaminen maisterivaiheeseen. Tämä hyödyttää niin korkeakouluja kuin tulevaisuuden muuttuvaa työelämää.

Teemu Karttunen
varapuheenjohtaja

Teksti on julkaistu Insinööri-lehdessä 4/17

IOL:n ääni - Jokainen osapuoli hyötyy harkinnasta

Korkeakoulujen eri koulutusalojen aloituspaikat ovat herättäneet viime aikoina keskustelua. Äskettäin Turun ammattikorkeakoulu ilmoitti haluavansa tuplata insinööriopiskelijoidensa määrän, vaikka Turun alueella on jo liikaa työttömiä insinöörejä.

Ei ole salaisuus, että korkeakoulut mieluusti ottavat lisää aloituspaikkoja: mitä enemmän opiskelijoita niillä on, sitä enemmän ne saavat rahoitusta.

Koulutukseen suunnatut varat ovat rajallisia. Vaikka yhden ammattikorkeakoulun opiskelupaikat säilyvät ennallaan, se menettää rahoitusta, jos muiden koulujen saman alan aloituspaikat lisääntyvät. Siksi on ymmärrettävää, että jos yksi koulu saa lisää aloituspaikkoja, niin muutkin haluavat niitä.

Esimerkiksi Turun ammattikorkeakoulun pyyntö saada lisää insinöörikoulutusta kuulostaa aluksi loogiselta, sillä Turun seudulle on tulossa runsaasti uusia insinöörien työpaikkoja niin telakoille kuin muuallekin. Mutta tehokkaampiakin keinoja on kuin kokonaan uusien koulutus, sillä jo työelämässä olleita, kokeneita insinöörejä voi kouluttaa uudelleen uusiin tehtäviin. Myös muualla maassa on työttömiä insinöörejä, jotka ovat valmiina muuttamaan työn perässä.

Yleinen ongelma koko aloituspaikkakeskustelussa on, että korkeakoulujen rahoitusmalli ei motivoi innovatiivisiin ja taloutta eniten hyödyttäviin ratkaisuihin. Sen tähden pyritään menemään nykyisillä ehdoilla ja päädytään kouluttamaan rajallisin resurssein liikaa ihmisiä. Seurauksista kärsivät koulutuksen laatu, kun rahoituksen pitää venyä usealle opiskelijalle sekä koulutettavat itse, kun kilpailu työpaikoista kiristyy. Myöskään valtio ei voita, jos entisetkään työttömät eivät päädy uudelleen töihin ja valmistuu uusia insinöörejä, jotka eivät välttämättä työllisty.

On toki aloja, joille koulutuspaikkojen lisääminen on paikallaan, esimerkkeinä vaikkapa rakennus- ja ohjelmistoalat. Lisäys pitää tehdä kuitenkin hallitusti ja harkitusti; kaikki asiaan liittyvät faktat on otettava huomioon. Hetken harkinnasta voi hyötyä jokainen osapuoli.

Miihkali Härkönen
puheenjohtaja

Teksti julkaistu Insinööri-lehdessä 3/17

Mielipiteilläkö rahaa korkeakouluille?

“Laadullinen työllistyminen tarkoittaa valmistuneiden työllistymistä koulutustasoa vastaavasti.”

Opetus- ja kulttuuriministeriö julkaisi 2.3. artikkelin laadullisen työllistymisen sisällyttämisestä korkeakoulujen rahoitusmalliin asiaa valmistelleen työryhmän luovutettua Sanni Grahn-Laasoselle raporttinsa. Raportissa on ehdotettu, että ammattikorkeakoulujen rahoituksesta tulisi tulevaisuudessa 4 % valmistuneiden opiskelijoiden laadullisesta työllistymisestä.

Laadullisen työllistymisen arvostaminen koulutuksen rahoituksen kriteerinä olisi sinällään ihannetilanne. Korkeakoulut pyrkisivät tällöin tuottamaan työelämän tarpeisiin ja alalle sopivia työntekijöitä juuri siellä tarvittavan määrän. Valmistuvien opiskelijoiden alueellisen työllistymisen määriä pyrittäisiin arvioimaan jo sisäänottomääriä pohdittaessa ja opiskelijan ohjauksen määrää oppilaitoksissa lisättäisiin. Toisin sanoen opiskelijoista pyrittäisiin kouluttamaan ammattitaitoisia ja osaavia tekijöitä Suomen elinkeinoelämän tarpeisiin niin, että valmistuessaan jokainen koulutettu olisi arvokas osa Suomen työmarkkinoita.

Laadullisen työllistymisen sisällyttäminen rahoitusmalliin on kuitenkin hyvin monitahoinen aihe. Rahoitusmallin muutoksella olisi tarkoitus rohkaista korkeakouluja tuottamaan laadukasta koulutusta, jolla on työllistävä vaikutus. Nykyään ammattikorkeakoulut saavat 4 %:n osuuden rahoituksestaan valmistuneiden opiskelijoidensa työllistymisestä ylipäänsä. Raportissa esitetty muutos ei siis itsessään olisi kovinkaan suuri. Suuri kysymysmerkki onkin nyt, kuinka laadullisuutta mitataan ja miten tiedot työpaikasta kerätään.

Toimivassa järjestelmässä laadullista työllistymistä mitattaisiin usealla tavalla. Tuloksen tulee olla objektiivinen ja riippumaton henkilöiden subjektiivisista mielipiteistä. Lisäksi sen tulisi tietenkin tavoittaa jokainen valmistunut opiskelija. Nämä kriteerit eivät ole mitenkään helppoja tavoitteita. Niihin tulee kuitenkin pyrkiä, jotta korkeakoulujen rahoitus pysyy läpinäkyvänä ja tasavertaisena.

Raportissa oli mainittu useampikin tapa työllistymisen laadullisuuden seuraamiseen. Mainittuina olivat palkkaus, tilastokeskuksen käyttämä ammattiluokitus sekä yliopistojen käyttämä uraseurantakysely. Raportissaan työryhmä päätyi esittämään kyselyä seurannassa. Tästä tietenkin seuraa useampikin huoli.

Ensimmäisenä mieleen tulee kyselyn kattavuus. Saavutetaanko kaikkia valmistuneita opiskelijoita ja jos saavutetaan, kuinka varmistetaan, että kaikki vastaavat kyselyyn. Saavuttaminen ei välttämättä ole ylitsepääsemätön este, mutta erityisesti kyselyn onnistumiseen vaikuttaa suuresti valmistuneiden halukkuus vastata siihen. Onko esimerkiksi valmistuneella, joka ei ole saanut koulutustaan vastaavaa työpaikkaa, intoa vastata kyselyyn? Esimerkiksi vuonna 2011 valmistuneiden yliopistojen ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden vuoden 2016 vastausprosentti kyselyyn oli vain 38 %.

Lisäksi joudutaan tietenkin myös miettimään, kuinka työllistynyt itse mieltää työnsä laadullisuuden. Kuitenkaan ei ole tarkoituksenmukaista, että opiskelijat korkeakouluttautuvat tehtäviin, joihin kyseistä koulutusta ei tarvitse. Tyytyväisyys työpaikkaan ei automaattisesti tarkoita, että on laadullisesti työllistynyt. Eikä se myöskään tarkoita, että tutkinnon sisällöt ovat olleet sellaisia, joilla olisi mahdollista työllistyä laadullisesti. Pitkässä juoksussa tämä vaikuttaa myös tutkinnon arvostukseen työmarkkinoilla. Valmistuneen insinöörin työllistyessä vaikkapa asentajan tehtäviin, tutkinnon sisällöissä on korjattavaa, mutta huonosti suoritetulla laadullisen työllistymisen seurannalla annamme viestin, että sehän on normaalia.

Olemme varmastikin kaikki samaa mieltä, että laadullinen työllistyminen on tärkeä asia ja korkeakouluja tulee rohkaista sen edistämiseen. Sillä tavoin voimme varmistaa, että koulutukseen käytetyt julkiset resurssit maksavat itsensä takaisin. Tavoite on siis oikea, mutta keinoissa riittää vielä hiomista.

Koulutuspoliittisesta kabinetista,
Samu Väisänen, Ossi Nuutero ja Markus Virtanen  

IOL:n ääni

Korkeakoulujen pääsykokeita uudistetaan parhaillaan. Kukaan tuskin on eri mieltä maan hallituksen kanssa siitä, että uudistuksen tavoitteet ovat hyviä ja tarpeellisia. Tavoitteinahan on esimerkiksi aikaistaa korkeakouluopintojen ja työelämän aloittamista, karistaa turhat välivuodet sekä yhdenmukaistaa pääsykoejärjestelmää. Uudistuksen toteutuksesta on kuitenkin ollut paljon keskustelua. Jatkuvasti toistuva, suuri huolenaihe on ylioppilaskirjoitusten suunniteltu suurempi painoarvo korkeakouluihin haussa. 

Ammattikoulusta jatko-opintoihin hakevat nähtävästi unohdettiin, kun toteutusta lähdettiin miettimään. On muun muassa väläytelty ideoita, että ammattikoululaiset voisivat todistaa osaamisensa kirjoittamalla 1–3 ainetta ylioppilaskirjoituksissa.

Ammatillisen koulutuksen käyneillä on kuitenkin osaamista, jota kirjoituksissa ei mitata, mutta joista voi olla hyvin suurta hyötyä jatkon kannalta.

Toinen mahdollinen ongelmaryhmä uudistuksessa on vähemmän motivoituneet tai vääriä valintoja tehneet lukiolaiset. Tunnen itsekin useamman huippuopiskelijan, jotka eivät välttämättä syystä tai toisesta ole suoriutuneet lukiossa kovin hyvin. He ovat kuitenkin kuroneet oppimatta jääneet asiat kiinni ja menneet kirkkaasti ohi muista alansa opiskelijoista.

Sama ongelma voi tulla eteen, jos insinööriksi haluava opiskelija on valinnut lukiossa opintoihinsa lähinnä vaikkapa historiaa, yhteiskuntatieteitä tai psykologiaa. 

Todistuksiin pohjautuvilla valinnoilla saadaan toki tehoa opiskelijavalintaan; eri asia on, saadaanko siten motivoituneita opiskelijoita. Ilman motivoituneita opiskelijoita hukataan taas aikaa, jos vahingossa väärälle alalle hakeutunut opiskelija vaihtaa alaa yhden tai useamman vuoden jälkeen. Vaihtaminen ei ole enää helppoa, kun ensikertalaisia hakijoita suositaan. 

Motivaation mittaaminen on myös insinöörikoulutuksen kehittämisen kannalta tärkeä asia, jota IOL:n mielestä pitää kehittää. Säästäminen opiskelijavalinnoissa ei ole todellista säästöä.

Miihkali Härkönen

puheenjohtaja

Teksti julkaistu Insinööri-lehdessä 1/2017