Piiriesittelyt 5/5: Villi, Villi LäSIO

Länsi-Suomen Insinööriopiskelijat LäSIO on villin lännen kuudesti laukeava piiri, joka muodostuu Turun, Rauman, Porin, Vaasan, Seinäjoen ja Centrian (Kokkola) paikallisyhdistyksistä sekä Centrian Ylivieskan toimikunnasta. Tätä villiä länttä lassolla nuijii piirin puheenjohtajana toimiva Sheriffi apunaan varapuheenjohtajana toimiva apulaissheriffi eli Deputy.

Tähtirintaisen puheenjohtajiston ohjaamana LäSIO järjestää aloittavien ja aloittavanmielisten insinööriopiskelijoiden ASTin-risteilyn. ASTin vetää vuosittain Itämerelle noin 2000 opiskelijaa ympäri Suomen. Lukuvuosi aloitetaan vauhdikkaasti karaoken pauhatessa ja toogapukuisten opiskelijoiden suorittaessa vaativia rastitehtäviä ympäri Siljan kerroksia ja käytäviä. Risteily on järjestetty ensimmäisen kerran jo vuonna 2000, jonka jälkeen se on vahvistanut paikkansa tapahtumakalentereissa ympäri LäSIO-piirin sekä koko Suomen! Aikoinaan piiri on myös järjestänyt LäSIO-päivät ja ken tietää, vaikka ne palautuisivat vielä joskus almanakkoihimme.

ASTin 2016. Kuva: Elias Määttä.

Sheriffinä toimii tänä vuonna Tuomas Lahti RaunIO:sta ja Deputyna Jarkko Ojanperä TIO:sta. Piirin puheenjohtajiston paikat myötäilevät samaa kiertojärjestystä kuin keväiset ja syksyiset piiritapotkin, eli piirikokoukset. Näin vastuu jakautuu tasaisesti kaikille piirin yhdistyksille vuorotellen. Piiritappo -nimitys kantautuu villin lännen historiasta; piirikokoukset ovat kuitenkin hyvin lämminhenkisiä ja odotettuja jälleennäkemisiä piirin toimijoiden välillä.

Vuoden ensimmäinen ''piiritappo'' pidettiin Vaasassa.

Vanha sanonta kertoo, että rankka työ vaatii rankat huvit, mutta LäSIO:ssa  rankat huvit vaativat rankkaa työtä. Sehän myös lännessä osataan ja ASTin-risteilyn järjestämisen lisäksi siitä kertoo mainiosti muun muassa vuoden 2015 piirien välisen jäsenhankintakampanjan kiistämätön voitto. Samaisena vuonna Turun Insinööriopiskelijat TIO ry ansaitsi myös vuoden paikallisyhdistyksen tittelin.

Ylpeästi insinööriksi

Insinöörikunnan tunnuksia ovat esimerkiksi insinöörisormus ja rintamerkki, mutta insinööriopiskelijapiireissä näkyvin ja taatusti katu-uskottavin ammattikunnan tunnus on tietenkin legendaarinen insinöörilakki! Tuon kauniin violetin kahdeksankulmaisen samettilakin, tutummin myös imppulakiksi tituleeratun komistuksen, on aikoinaan herran vuonna 1969 suunnitellut Heikki Silván, joka itsekin opiskeli insinööriksi.

KoIO pipottaa Popovin patsaan sata päivää ennen vappua.

Normaalisti lakitustilaisuuksissa pääsee painamaan päähänsä aiemmasta opinahjosta saavutetun tunnuksen, mutta imppulakkia saa käyttää myös opiskelija ensimmäisestä insinöörivapustaan lähtien. Monilla paikkakunnilla järjestetäänkin vappuaattona insinöörilakitus, jolloin ensimmäisen vuoden insinööriopiskelijat saavat painaa lakin ensimmäistä kertaa päähänsä juhlallisuuksien saattelemana. Lisäksi osa paikallisyhdistyksistä järjestää erikseen patsaan lakituksen, jolla aloitetaan joko vapun juhlinta tai sen odotus. Hyvänä esimerkkinä mainittakoon perinteinen Popovin pipotus Kotkassa, jolloin Popovin patsas saa päähänsä insinöörimäisen pipon sata päivää ennen vappua. Ja lopulta pitkän odotuksen jälkeen, vappuaaton koittaessa, patsas lakitetaan imppulakilla.

Vappuaattona Popov saa imppulakin päähänsä.

Imppulakki on arvokas tunnus, joten luonnollisesti sen käyttöön liittyy perinteitä ja sääntöjä, joita tulee tarkoin jokaisen (tulevan) insinöörin varjella. Herrasmies ei pidä hattua sisätiloissa, kuten ei myöskään insinöörilakkia. Sisällä ollessa imppulakki asetetaan vasemmalle olalle siten, että tupsu kiertää niskan takaa oikealle olalle. Insinöörilakkia ei myöskään tule koskaan, eikä missään tapauksessa, luovuttaa henkilölle, jolla ei sen käyttöoikeutta ole.

Sisätiloissa lakkia pidetään olalla.

Jos näet tupsun nyöriin solmitun solmun, tarkoittaa se lakin kantajan olevan parisuhteessa. Jos taas näet nyöriin solmitun korkin, on kyseinen henkilö vannonut valan itse väkijuoman kanssa. Tällaiset solmut ovat kuitenkin harvassa ja sen voi solmia ainoastaan henkilö, jolla on jo korkki omassa lakissaan.

Solmu lakin nyörissä merkkaa parisuhdetta.

Insinöörilakin hankinta saattaa tuntua opiskelijasta melkoisen suurelta kustannukselta, mutta pidettäköön sitä panostuksena oman työn ja saavutuksien tunnustamiseksi. Kannettakoon me insinööriopiskelijat kaikki yhdessä imppulakkeja niille kuuluvalla ylpeydellä!

Lakkien ryhmätilaussesonki on käynnissä NYT - kysy lisää omalta paikallisyhdistykseltäsi.

Juuso Heinonen
kulttuuri
Matti Remes
ammattikuva ja -identiteetti

IOL:n ääni - Kesätöissä opitaan omaa alaa

Kesätyöpaikkojen hakeminen on kiivaimmillaan, ja yritysten rekrytointiosastot ja -yksiköt täyttyvät insinööriopiskelijoiden työhakemuksista ja puhelinsoitoista. Organisaatioiden rekrytoinipuolella on suuri rooli siinä, millaisia työntekijöitä yritys ottaa kesätöihin tai edes haastatteluun. 

Kesätyönhakijat voidaan jakaa karkeasti kahteen eri leiriin, työelämässä jo olleisiin ja kokeneihin konkareihin sekä vähän työelämässä olleisiin, ehkäpä juuri opintonsa aloittaneisiin työnhakijoihin. Jo kauemmin työelämässä olleille työnhakijoille työharjoittelu tuo valmiiksi laajalle työelämätaitopohjalle lisää painoarvoa. Nuorille, juuri opintonsa aloittaneille kesätyöt ovat tärkeitä ensimmäisiä työelämätaitoja opettavia kokemuksia, joiden kautta he alkavat rakentamaan työelämän verkostojaan.

Vaikka kesätyöntekijöissä onkin eroja, he ovat tärkeitä resursseja organisaatioille kesän ajalle. Ilman heitä osa töistä ja projekteista seisoisi lomakuukausien ajan, ja yritykset menettäisivät tuloja. 

Jos yritykseen otetaan useampia kesätyöntekijöitä, vanhemmat ja kokeneemmat kesätyöntekijät osaavat auttaa ja opettaa uusia työntekijöitä tehokkaasti talon tavoille. Näin uudet työntekijät pääsevät työelämään nopeammin ja kivuttomammin. 

Opiskelujen aikana joidenkin opiskelijoiden on hankala saada oman alansa tai edes ylipäätänsä kesätöitä. Kaikilla aloilla ei ole tarjolla tarpeeksi harjoittelupaikkoja tai olisi, mutta työnantajat eivät välttämättä osaa tuoda niitä esille.

Näen myös suuria eroja eri ammattikorkeakoulujen työnhakutaitojen opetuksessa, mikä eriarvoistaa ihmisiä jo hakuvaiheessa. Insinööriliitto helpottaa työnhakua tarjoamalla jäsenetuna CV-kommentointi- ja urapalveluita sekä työnhakukoulutuksia, joita kannattaa jo opiskeluvaiheessa hyödyntää.

Toivon yrityksiltä rohkeutta ottaa töihin myös kokemattomia, mutta kuitenkin alaa opiskelevia kesätyöläisiä. Ikinä ei tiedä, minkälaisen helmen tulevaisuutta ajatellen sieltä löytää.

Teemu Karttunen
varapuheenjohtaja

Teksti julkaistu Insinööri-lehdessä 2/2017

Keitä me insinöörit olemme ja mistä meidät tunnetaan?

Rolls-Royce ilmoitti pari viikkoa takaperin perustavansa Turkuun uuden robottilaivojen tutkimuskeskuksen. Päätöstä perustaa tutkimuskeskus juuri Suomeen perusteltiin suomalaisten vahvalla ICT-osaamisella. Tämä ei ole ainoa investointi, joita maahamme on viime aikoina tehty ja nämä investoinnit eivät tulleet Suomeen kilpailukykysopimuksen aikaansaannoksena, vaan suomalaisten korkeatasoisen koulutuksen sekä osaamisen ansiosta. Tämä herättääkin kysymyksen, paljonko meillä on varaa leikata koulutuksesta?
 
Kyse on nimenomaan koulutuksen laadusta. Suomella ei ole investointikohteena kovinkaan paljon valtteja muihin maihin verrattuna, joten on tärkeää säilyttää suomalaisten maine korkeatasoisina osaajina. Juuri korkeatasoinen koulutus on se valtti, jolla me tulemme tulevaisuudessa pärjäämään, mutta vain jos siitä pidetään kiinni kynsin ja hampain.
 
Ihanneajatuksena on tietysti saada opiskelijat nopeasti valmistumaan ja täysipäiväiseen työelämään. Opintotuen leikkaaminen ja siirtyminen lainapainotteisempaan suuntaan ei kuitenkaan ole oikea ratkaisu. Valtiovarainministeriön alaisen, kannustinloukkujen purkamista selvittäneen työryhmän ehdotusta nostamattomankin opintolainan laskemisesta mukaan opiskelijan tuloihin ei ole katsottu hyvällä. Tämä käytännössä pakottaisi opiskelijat elättämään itsensä lainalla, eikä siihen tulisi ketään pakottaa. Valtion johdon jalot ajatukset saattavatkin kääntyä pahimmassa tapauksessa aivan päälaelleen, kun opiskelijat työskentelevät koulunkäyntinsä ohessa ja opinnot pitenevät.
 
Monen opiskelijan mielessä painavat kauhukuvat tulevaisuudesta: paperit kädessä, laina harteilla ja vielä pahimmassa tapauksessa ilman työpaikkaa. Vaikka tavoitteena meillä kaikilla varmasti on löytää koulutusta vastaavaa työtä heti ammattiin valmistuttua, karu fakta kuitenkin on, että kaikki eivät sitä heti löydä. Osa opiskelijoista haluaa välttää lainan ottamista viimeiseen asti ja mieluummin sovittaa yhteen opiskelun ja työnteon tienatakseen elantonsa. Näitä opiskelijoita valtion on ollut tapana rangaista katkaisemalla tuet, jos on tullut tienattua liikaa. Ahkera opiskelija on tienannut rahaa itse töitä tekemällä ja maksanut palkastaan veroja valtion kassaan. Samalla hän on kasvattanut ammattitaitoaan ja saanut ansioluetteloonsa arvokasta työkokemusta, jota työmarkkinoilla arvostetaan. Ja siitä häntä rangaistaan?
 
Asetetaan vastakkain kaksi opiskelijaa: opiskelija, joka ei ole opintojensa aikana ollut mukana työelämässä edes mielekkäiden harjoittelujen verran ja opiskelija, jolla on kertynyt työkokemusta enemmänkin. Kumpi opiskelija on työmarkkinoilla halutumpaa tavaraa valmistuttuaan? Tässä koulullakin on oma vastuunsa harjoittelupaikkojen auttamisessa opiskelijoilleen. Työn tulisi aina olla kannattavaa, eikä ahkerasta työnteosta saisi ketään rangaista, kunhan myös opinnot etenevät.
 
Nyt olisi päättäjillä aika pysähtyä hetkeksi miettimään minkälaisena haluamme maamme tulevaisuudessa tunnettavan. Vielä on aikaa tehdä käännös, jolla maineemme laadukkaana, korkeakoulutettuna, innovatiivisena, osaavana ja ahkerana kansakuntana turvataan myös tulevaisuudessa.


Ossi Nuutero
Koulutuspolitiikka, työelämä

Piiriesittelyt 4/5: UIO – niin suuri että kelpaa piiriksi yksinkin

Yhden Insinööriopiskelijaliiton viidestä piiristä muodostaa Uudenmaan Insinööriopiskelijat UIO ry itsekseen eteläisimmälle maakunnallemme. Jäsenmäärältään UIO ry on Insinööriopiskelijaliiton suurin jäsenjärjestö yli 3000:lla jäsenellään. Uudenmaan piirin historiassa edeltäneiden yhdistysten HIO ry:n ja EVIO ry:n jalanjäljille perustettu UIO ry sai alkunsa ammattikorkeakoulujen rakennemuutosten vuoksi vuonna 2008.

Toimintaympäristömme on hektinen ja kilpailtu, mutta silti täynnä mahdollisuuksia. Voidaksemme ottaa niistä kaiken irti, on ryhmämme oltava yhtenäinen ja toimiva. Siksi Uudenmaan porukkamme kokoontuukin useasti vuodessa esimerkiksi viestintä- ja vuorovaikutuskoulutuksen ja kesäseminaarin merkeissä.

Ympäristömme haastavuudesta huolimatta piirimme on onnistuneesti pitänyt tapahtumakavalkaadinsa laajana ja monipuolisena – kaikille löytyy jotakin aina työelämäpäivistä suuriin approtapahtumiin. Yhteyshenkilöille järjestetään koulutuksia, joissa heitä tutustutetaan yhdistystoiminnan saloihin sekä esimerkiksi insinööriopiskelijan etikettiin. Uusia insinööriopiskelijoita liittoyhteisömme tervehtii aloittavien kansioilla, jotka sisältävät tiedot ja taidot opintojen alkuun pääsemiseen, lyhyen perehdytyksen insinöörikulttuuriin sekä tietoa IOL:n ja UIO:n toiminnasta. Pyrimme pitämään jäsenistöstämme huolta parhaalla mahdollisella tavalla myös edunvalvonnallisesti olemalla säännöllisesti yhteydessä yhteyshenkilöverkoston kautta. Toimintamme onkin viime vuosina muotoutunut erittäin jäsenlähtöiseksi sekä laatuun satsaavaksi.

UIO:n maskotti Mauno.

Uudenmaan piiri kokoaa yhteen tuhansia opiskelijoita joka puolelta Suomea vuosittain. Vierailemme toki itsekin säännöllisesti Kehä 3:n ulkopuolella ihmettelemässä muiden piirien toimintaa, verkostoitumassa ja laulamassa Bulevardin polysteekin ilosanomaa. Toivotammekin kaikki tervetulleiksi vierailemaan tapahtumissamme oman ilosanomanne kera – tai ihan muuten vaan käymään täällä isolla kirkolla.

Tekstin on kirjoittanut UIO ry:n hallitus

 

Mielipiteilläkö rahaa korkeakouluille?

“Laadullinen työllistyminen tarkoittaa valmistuneiden työllistymistä koulutustasoa vastaavasti.”

Opetus- ja kulttuuriministeriö julkaisi 2.3. artikkelin laadullisen työllistymisen sisällyttämisestä korkeakoulujen rahoitusmalliin asiaa valmistelleen työryhmän luovutettua Sanni Grahn-Laasoselle raporttinsa. Raportissa on ehdotettu, että ammattikorkeakoulujen rahoituksesta tulisi tulevaisuudessa 4 % valmistuneiden opiskelijoiden laadullisesta työllistymisestä.

Laadullisen työllistymisen arvostaminen koulutuksen rahoituksen kriteerinä olisi sinällään ihannetilanne. Korkeakoulut pyrkisivät tällöin tuottamaan työelämän tarpeisiin ja alalle sopivia työntekijöitä juuri siellä tarvittavan määrän. Valmistuvien opiskelijoiden alueellisen työllistymisen määriä pyrittäisiin arvioimaan jo sisäänottomääriä pohdittaessa ja opiskelijan ohjauksen määrää oppilaitoksissa lisättäisiin. Toisin sanoen opiskelijoista pyrittäisiin kouluttamaan ammattitaitoisia ja osaavia tekijöitä Suomen elinkeinoelämän tarpeisiin niin, että valmistuessaan jokainen koulutettu olisi arvokas osa Suomen työmarkkinoita.

Laadullisen työllistymisen sisällyttäminen rahoitusmalliin on kuitenkin hyvin monitahoinen aihe. Rahoitusmallin muutoksella olisi tarkoitus rohkaista korkeakouluja tuottamaan laadukasta koulutusta, jolla on työllistävä vaikutus. Nykyään ammattikorkeakoulut saavat 4 %:n osuuden rahoituksestaan valmistuneiden opiskelijoidensa työllistymisestä ylipäänsä. Raportissa esitetty muutos ei siis itsessään olisi kovinkaan suuri. Suuri kysymysmerkki onkin nyt, kuinka laadullisuutta mitataan ja miten tiedot työpaikasta kerätään.

Toimivassa järjestelmässä laadullista työllistymistä mitattaisiin usealla tavalla. Tuloksen tulee olla objektiivinen ja riippumaton henkilöiden subjektiivisista mielipiteistä. Lisäksi sen tulisi tietenkin tavoittaa jokainen valmistunut opiskelija. Nämä kriteerit eivät ole mitenkään helppoja tavoitteita. Niihin tulee kuitenkin pyrkiä, jotta korkeakoulujen rahoitus pysyy läpinäkyvänä ja tasavertaisena.

Raportissa oli mainittu useampikin tapa työllistymisen laadullisuuden seuraamiseen. Mainittuina olivat palkkaus, tilastokeskuksen käyttämä ammattiluokitus sekä yliopistojen käyttämä uraseurantakysely. Raportissaan työryhmä päätyi esittämään kyselyä seurannassa. Tästä tietenkin seuraa useampikin huoli.

Ensimmäisenä mieleen tulee kyselyn kattavuus. Saavutetaanko kaikkia valmistuneita opiskelijoita ja jos saavutetaan, kuinka varmistetaan, että kaikki vastaavat kyselyyn. Saavuttaminen ei välttämättä ole ylitsepääsemätön este, mutta erityisesti kyselyn onnistumiseen vaikuttaa suuresti valmistuneiden halukkuus vastata siihen. Onko esimerkiksi valmistuneella, joka ei ole saanut koulutustaan vastaavaa työpaikkaa, intoa vastata kyselyyn? Esimerkiksi vuonna 2011 valmistuneiden yliopistojen ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden vuoden 2016 vastausprosentti kyselyyn oli vain 38 %.

Lisäksi joudutaan tietenkin myös miettimään, kuinka työllistynyt itse mieltää työnsä laadullisuuden. Kuitenkaan ei ole tarkoituksenmukaista, että opiskelijat korkeakouluttautuvat tehtäviin, joihin kyseistä koulutusta ei tarvitse. Tyytyväisyys työpaikkaan ei automaattisesti tarkoita, että on laadullisesti työllistynyt. Eikä se myöskään tarkoita, että tutkinnon sisällöt ovat olleet sellaisia, joilla olisi mahdollista työllistyä laadullisesti. Pitkässä juoksussa tämä vaikuttaa myös tutkinnon arvostukseen työmarkkinoilla. Valmistuneen insinöörin työllistyessä vaikkapa asentajan tehtäviin, tutkinnon sisällöissä on korjattavaa, mutta huonosti suoritetulla laadullisen työllistymisen seurannalla annamme viestin, että sehän on normaalia.

Olemme varmastikin kaikki samaa mieltä, että laadullinen työllistyminen on tärkeä asia ja korkeakouluja tulee rohkaista sen edistämiseen. Sillä tavoin voimme varmistaa, että koulutukseen käytetyt julkiset resurssit maksavat itsensä takaisin. Tavoite on siis oikea, mutta keinoissa riittää vielä hiomista.

Koulutuspoliittisesta kabinetista,
Samu Väisänen, Ossi Nuutero ja Markus Virtanen  

Insinööriopiskelijoiden asialla

Jokainen tekniikan opiskelija on takuulla törmännyt Insinööriopiskelijaliittoon omalla kampuksellaan, tavalla tai toisella. Kenties olet käynyt ständillä vilauttamassa jäsenkorttia yllätystä vastaan tai hörppäämässä kupin kahvia ja juttelemassa työttömyyskassasta, tai vaikkapa osallistunut luennolle, josta olet saanut vinkkejä työnhakuun. Oma paikallisyhdistys, ja sen tuomat paikalliset edut ja tapahtumat, ovat luontainen linkki Insinööriopiskelijaliittoon. Mutta mistä muista syistä on hyvä muistaa ja tunnistaa IOL? 

IOL ja MIO ständeilemässä Mikkelissä. Samanlainen näky on tuttu monilla muillakin kampuksilla.

IOL:n toiminnan ydin on koulutuspoliittinen edunvalvonta. Noin seitsemäntoistatuhannen (17 000) tekniikan alan ammattikorkeakouluopiskelijoiden etuja ajavan järjestön keskiössä on laadukas ja työelämälähtöinen insinöörikoulutus. Koulutukseen vaikuttamalla pidetään yllä ja parannetaan suomalaisen insinöörikoulutuksen laatua ja arvostusta. Kiteytettynä liitto luo toiminnallaan jäsenilleen parempaa työelämää. 

Liitto haluaa palvella jäseniään mahdollisimman kattavasti niin yksilö- kuin koko ammattikunnankin tasolla. Opiskelijajäsenellä on käytössään kaikki samat edut ja palvelut kuin Insinööriliitonkin jäsenellä. Kattavat urapalvelut takaavat henkilökohtaisen neuvonnan muun muassa työnhakuun ja oman uran suunnitteluun liittyvissä kysymyksissä. Näin kesän kynnyksellä kannattaakin hyödyntää jäsensivuilta löytyvää Kesäduunitoria sekä asiantuntijoiden CV-kommentointia. 

Työsuhdeneuvonnasta saa apua työelämään ja työsuhteisiin liittyvissä asioissa. Esimerkiksi työsopimukseen tai työehtosopimukseen liittyvissä kysymyksissä tai oikeudellisesti mietityttävissä asioissa voi ja kannattaakin kääntyä ensin osaavan henkilökunnan puoleen. Mahdollisten ongelmien ilmetessä asiantuntijat auttavat ratkomaan niitä ja liitto toimii tukipilarina.

Myös tutkimustoiminta on iso osa liiton arkea. Useimmille tutun, syksyisin kerättävän tekniikan opiskelijoiden työssäkäyntitutkimuksen lisäksi Insinööriliitto tutkii muun muassa vastavalmistuneiden sijoittumista työelämään sekä yleisesti insinöörien työllisyystilannetta. Eri tutkimusten pohjalta julkaistaan vuosittain palkkasuositukset opiskelijoille ja vastavalmistuneille. 

Lisäksi jäsenille tarjotaan useita erilaisia etuja, kuten esimerkiksi koulutuksia, Insinööri-lehti, vakuutuksia, mökkejä jäsenalennuksineen sekä yksityiselämän oikeuspalveluja. 

Liitto on yhteisö, jonka me yhdessä luomme. Yhteishenkeä ja insinööriyttä voi vaalia myös erilaisilla ammattikuntatunnuksilla, kuten imppulakeilla ja insinöörisormuksilla. Tuon kauniin violetin, kahdeksankulmaisen tunnuksen saa painaa päähänsä ensimmäisen opiskeluvuoden vapusta alkaen. Insinöörisormus taas on merkki jo valmiista insinööristä, joten sitä saa kantaa vasemmassa keskisormessaan heti valmistumisen jälkeen. 

  

Jäsen. Muista hyödyntää sinulle kuuluvat edut ja palvelut. 

Käy virkistämässä muistiasi ja tutustumassa kaikkiin jäsenpalveluihin ja –etuihin TÄÄLTÄ!