Keitä me insinöörit olemme ja mistä meidät tunnetaan?

Rolls-Royce ilmoitti pari viikkoa takaperin perustavansa Turkuun uuden robottilaivojen tutkimuskeskuksen. Päätöstä perustaa tutkimuskeskus juuri Suomeen perusteltiin suomalaisten vahvalla ICT-osaamisella. Tämä ei ole ainoa investointi, joita maahamme on viime aikoina tehty ja nämä investoinnit eivät tulleet Suomeen kilpailukykysopimuksen aikaansaannoksena, vaan suomalaisten korkeatasoisen koulutuksen sekä osaamisen ansiosta. Tämä herättääkin kysymyksen, paljonko meillä on varaa leikata koulutuksesta?
 
Kyse on nimenomaan koulutuksen laadusta. Suomella ei ole investointikohteena kovinkaan paljon valtteja muihin maihin verrattuna, joten on tärkeää säilyttää suomalaisten maine korkeatasoisina osaajina. Juuri korkeatasoinen koulutus on se valtti, jolla me tulemme tulevaisuudessa pärjäämään, mutta vain jos siitä pidetään kiinni kynsin ja hampain.
 
Ihanneajatuksena on tietysti saada opiskelijat nopeasti valmistumaan ja täysipäiväiseen työelämään. Opintotuen leikkaaminen ja siirtyminen lainapainotteisempaan suuntaan ei kuitenkaan ole oikea ratkaisu. Valtiovarainministeriön alaisen, kannustinloukkujen purkamista selvittäneen työryhmän ehdotusta nostamattomankin opintolainan laskemisesta mukaan opiskelijan tuloihin ei ole katsottu hyvällä. Tämä käytännössä pakottaisi opiskelijat elättämään itsensä lainalla, eikä siihen tulisi ketään pakottaa. Valtion johdon jalot ajatukset saattavatkin kääntyä pahimmassa tapauksessa aivan päälaelleen, kun opiskelijat työskentelevät koulunkäyntinsä ohessa ja opinnot pitenevät.
 
Monen opiskelijan mielessä painavat kauhukuvat tulevaisuudesta: paperit kädessä, laina harteilla ja vielä pahimmassa tapauksessa ilman työpaikkaa. Vaikka tavoitteena meillä kaikilla varmasti on löytää koulutusta vastaavaa työtä heti ammattiin valmistuttua, karu fakta kuitenkin on, että kaikki eivät sitä heti löydä. Osa opiskelijoista haluaa välttää lainan ottamista viimeiseen asti ja mieluummin sovittaa yhteen opiskelun ja työnteon tienatakseen elantonsa. Näitä opiskelijoita valtion on ollut tapana rangaista katkaisemalla tuet, jos on tullut tienattua liikaa. Ahkera opiskelija on tienannut rahaa itse töitä tekemällä ja maksanut palkastaan veroja valtion kassaan. Samalla hän on kasvattanut ammattitaitoaan ja saanut ansioluetteloonsa arvokasta työkokemusta, jota työmarkkinoilla arvostetaan. Ja siitä häntä rangaistaan?
 
Asetetaan vastakkain kaksi opiskelijaa: opiskelija, joka ei ole opintojensa aikana ollut mukana työelämässä edes mielekkäiden harjoittelujen verran ja opiskelija, jolla on kertynyt työkokemusta enemmänkin. Kumpi opiskelija on työmarkkinoilla halutumpaa tavaraa valmistuttuaan? Tässä koulullakin on oma vastuunsa harjoittelupaikkojen auttamisessa opiskelijoilleen. Työn tulisi aina olla kannattavaa, eikä ahkerasta työnteosta saisi ketään rangaista, kunhan myös opinnot etenevät.
 
Nyt olisi päättäjillä aika pysähtyä hetkeksi miettimään minkälaisena haluamme maamme tulevaisuudessa tunnettavan. Vielä on aikaa tehdä käännös, jolla maineemme laadukkaana, korkeakoulutettuna, innovatiivisena, osaavana ja ahkerana kansakuntana turvataan myös tulevaisuudessa.


Ossi Nuutero
Koulutuspolitiikka, työelämä