Ammattikorkeakoulutus tarvitsee oikeita panostuksia

Toukokuun lopussa lehdissä puhuttiin ammattikorkeakoulujen karmaisevasta tilanteesta. Rahaa ei enää ole ja puoliväliriihestä saatiin tyhjää kaupan päälle. Nyt opetus- ja kulttuuriministeri on kuitenkin tullut pelastamaan tilanteen ja tiistaina 20.6. ammattikorkeakouluille myönnettiinkin yhteensä 24 miljoonaa euroa pääomitusta vuodelle 2018. Viime vuoden lokakuussa puhutut sadat miljoonat ovat vielä kaukainen haave, mutta kieltämättä suunnanmuutoksena jatkuviin leikkauksiin tätä on odotettu.

Vielä ei kuitenkaan kannata hihkua riemusta. 24 miljoonaa euroa saattaa kuulostaa suurelta määrältä rahaa, mutta asettaaksemme asian perspektiiviin mainittakoon, että Suomessa on 25 ammattikorkeakoulua. Näistä 23 saa rahoituksensa opetus- ja kulttuuriministeriöltä. Mikäli summa jaettaisiin tasan kaikkien kesken, todellinen rahasumma jäisi vain hieman yli miljoonaan euroon ammattikorkeakoulua kohden. Se jää pienemmäksi kuin edellinen rahoitusleikkaus yksinään, puhumattakaan että siitä saisi uutta kasvua leikkausten runtelemille ammattikorkeakouluille.

Lisärahaa ei olla jakamassa myöskään suoraan ammattikorkeakouluille pyyteettä, vaan se tulee niin sanottuna vastinrahana. Rahaa siis jaetaan ammattikorkeakouluille suhteessa heidän keräämäänsä yksityiseen rahoitukseen. Mitä enemmän ammattikorkeakoulu hankkii avustuksia ja lahjoituksia yksityiseltä sektorilta, sitä suuremman potin jaettavasta rahasta se saa. Terve kilpailu varmasti ohjaa kehittymään ja uudistumaan. Kuitenkin, kilpailun ollakseen millään tavalla mielekästä, tarvittaisiin siihen myös kunnollinen porkkana. Valitettavasti tällä kertaa sellaista ei ole.

On kummastuttavaa, että suuressa roolissa Suomen talouden kääntämisessä nousuun ja jatkuvasti leikkausten kohteiksi joutuneet ammattikorkeakoulut saavat jälleen vastineeksi tekemästään työstään vain pennejä. Pelkästään tämän vuoden alussa realisoitunut ''strategiarahaleikkaus'' vastaa noin 55 miljoonaa euroa pois opetuksesta, hieman yli tuplaten nyt luvatun lisärahoituksen. Onkin ehkä hieman virheellistä puhua lisärahoituksesta, kun todellisuudessa ollaankin vain pehmentämässä jo tehtyä leikkausta.

Kun muistetaan miten ammattikorkeakoulujen tilanteesta on uutisoitu jo vuoden ajan, voidaan olla varmoja, ettei tiistaina myönnetty pääomitus yksinään vielä pelasta mitään. Koulutuksen laatu ei tällaisella ''panostuksella'' vielä parane. Tämä on kuitenkin loistava tilaisuus aloittaa suunta ammattikorkeakoulujen rahoituksen parantamiseksi ja siten koulutuksen kehittämiseksi. Vuosittain sisään otettavat 37 000 uutta opiskelijaa ansaitsevat laadukkaan koulutuksen ja sen tarjoamiseksi tarvitaan kunnon resurssit.

Markus Virtanen
koulutuspolitiikka

IOL:n ääni - Kokeilukulttuuri tarjoaa mahdollisuuksia

Kun aloittaa uudessa työpaikassa, ensin sinua opetetaan ja ohjataan joskus jopa kädestä pitäen. Alkuvaiheen jälkeen huomaatkin, että työnantaja haluaa sinun ohjautuvan paljon itsenäisemmin työntekoon ja vaatii sinulta monipuolisia ratkaisuja ongelmiin.

Tämän vuoden yksi mielenkiintoisimmista puheenaiheista on ollut ammattikorkeakoulujen opetus. Suurimmassa osassa ammattikorkeakouluista opetus on luentomuotoista; opettaja luennoi luokan edessä aiheesta ja opiskelijat kuuntelevat sekä tekevät muistiinpanoja. Varsinkin opiskelujen alussa opinnot ovat yleensä hyvin paljon yleispohjaisia kuten matematiikkaa ja fysiikkaa.

Näitten tasapainoksi ja opiskelijoiden motivaation säilyttämiseksi ammattiaineiden osuutta on hyvä lisätä. Lisäys on varmasti mahdollista opetussuunnitelmien ja kurssien sisältöjen puitteissa.

Opiskelijoita on tärkeää osallistaa luentojen aiheisiin oppimistulosten parantamiseksi. Näin opettaja toimii fasilitaattorina - ei vain luokan edessä passiivisesti luennoivana, mikä mahdollistaa syvällisen oppimisen. Lopputuloksena on osaavampia ja oma-aloitteisempia valmistuneita insinöörejä.

Muutoksessa voi myös tuoda enemmän esille kokeilun kulttuuria, oppia virheiden ja onnistumisien kautta. TKI-toimintaan kokeilun kulttuuri on omiaan työelämän nopeiden muutosten takia. Monipuolisen ja joustavan tutkimustoiminnan kautta opiskelijat pääsevät toimimaan erilaisissa projekteissa.

Ammattikorkeakoulujen täytyy entistä enemmän mahdollistaa opiskelu elämän eri tilanteissa ja opintojen räätälöinti opiskelijan oman tason ja kiinnostuksen mukaan. Joustavat opintopolut mahdollistavat myös opintojen entistä paremman työelämälähtöisyyden. Myös muurit ammattikorkeakouluista yliopistoihin pitää purkaa ja helpottaa opintojen jatkaminen maisterivaiheeseen. Tämä hyödyttää niin korkeakouluja kuin tulevaisuuden muuttuvaa työelämää.

Teemu Karttunen
varapuheenjohtaja

Teksti on julkaistu Insinööri-lehdessä 4/17

Aurinko paistaa ja räntää sataa - taitaa tulla kesä?

Voin varmasti puhua jokaisen hallitustoverini puolesta ihmetellessäni, mihin aika on kulunut hallituskautemme lähestyessä kovaa vauhtia jo puolta väliään. Tosin kalenteriamme rullaillessani en voi kuin todeta, että onhan sitä ehditty. Ei ole yhden, kahden eikä kolmenkaan käden sormilla laskettavissa kuinka monta tapahtumarikasta päivää kevääseen on mahtunut.

Vuosi polkaistiin käyntiin PuSiRaKo -koulutuksessa (puheenjohtajat, sihteerit, rahastonhoitajat ja koulutuspoliittiset vastaavat). Kuvassa tämän vuoden PJ:t!

Tammikuussa osallistuimme myös Insinööriliiton Järjestöjohdon neuvottelupäiville. Yksi reissun kohokohdista oli ehdottomasti illallinen Kemin Lumilinnassa!

Miihkali matkalla Tradenomiopiskelijaliiton vuosijuhlille..

Hallitus on kokoontunut tähän mennessä kolme kertaa kokoustamaan ja muutama kokous on pidetty myös sähköpostitse.

Sisäiset aamuvirkut on herännyt jokaisessa ja junien penkit sekä asemien aulat tulleet tutuksi, sillä paikallisyhdistysten luo, erilaisiin tilaisuuksiin ja tapahtumiin, olemme tehneet liki sata reissua kevään aikana. Näiden kenttäkierrosten lisäksi kalenterit on täyttynyt muun muassa eri tahojen kokouksista, sidosryhmätapaamisista ja vuosijuhlista.

Aina ei tarvitse matkustaa yksin. <3

Koulutuksia on monenlaisia! Tässä Matti kävi pitämässä sitsikoulutusta CentrIO:n porukalle.

IOL, TROL, TALENTIA + SAMOK

Mitäpä ei aluevastaava tekisi oman paikallisyhdistyksensä puolesta!

Olemme päässeet myös tutustumaan monien eri kaupunkien opiskelijakulttuureihin mitä hauskimpien tapahtumien merkeissä. Kiitos tästä kuuluu paikallisyhdistyksillemme - IOL:n hallitus on saanut kiitettävästi kutsuja tapahtumiin tänäkin vuonna. Team Korso on nähty kilpailemassa mm. Winterfesteillä Kuopiossa, Polkuauto Grand Prixissä Turussa ja Poikkitieteellisessä Mölkyssä Helsingissä. Tampereen T-itse Labroihin kävimme viemässä Laulumatin ilosanomaa ja Oulussa työntämässä Tynskää yhdessä pohjoisen vappukansan kanssa.

Oululaiset siis työntää saunaa pitkin kyliä vappuna!

Markuksen, Samun, Katrin ja Juuson rastilla T-itse Labrassa piti tunnistaa Laulumatin lauluja.

Winterfestit vietettiin hyisessä Kuopiossa helmikuussa! Team Korson joukkueessa Ossi, Katri, Samu ja Juuso.

PGP - tapahtumapaikalla oli todellista urheilujuhlan tuntua!

Käytiinhän sitä tietenkin myös Mikkelissä vuoden parhailla Insinööriopiskelijapäivillä!

IOP-perjantaina nautittiin hieno illalllinen yhdessä sidosryhmien kanssa historiallisella Mikkelin Klubilla.

Matkustamisen lisäksi hommia on painettu sata lasissa myös omilla sektoreillamme. Ja myös rinnallemme toimivat hallituksen ulkopuolisista henkilöistä muodostetut talous- ja viestintätyöryhmät ovat polkaisseet toimintansa käyntiin isolla vaihteella. Työryhmien tehtävät on loogisesti pääteltävissä niiden nimistä: taloustyöryhmän tehtävänä on seurata IOL:n taloutta ja viestintätyöryhmä paiskii töitä viestinnällisten asioiden parissa.

Meidän kopotiimi on verrattavissa työryhmiin, mutta se muodostuu hallituksen koulutuspoliittisista vastaavista Ossista, Samusta ja Markuksesta.

Viestintätyöryhmässä on porukkaa Riihimäeltä, Oulusta, Porista, Vaasasta ja Jyväskylästä.

Kaikin osin kevät on siis sujunut hyvin vauhdikkaasti ja koko hallitus on varmasti yhtä mieltä siitä, että uutta tietoa ja uusia taitoja, kokemuksia ja tuttavuuksia on päässyt kertymään jo tässä vaiheessa vuotta rutkasti enemmän mitä on osannut kuvitellakaan!

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

Koko hallituksen puolesta: ihanaa kesää kaikille!

Emma Ruotsalainen
tiedotus ja viestintä

IOL:n ääni - Jokainen osapuoli hyötyy harkinnasta

Korkeakoulujen eri koulutusalojen aloituspaikat ovat herättäneet viime aikoina keskustelua. Äskettäin Turun ammattikorkeakoulu ilmoitti haluavansa tuplata insinööriopiskelijoidensa määrän, vaikka Turun alueella on jo liikaa työttömiä insinöörejä.

Ei ole salaisuus, että korkeakoulut mieluusti ottavat lisää aloituspaikkoja: mitä enemmän opiskelijoita niillä on, sitä enemmän ne saavat rahoitusta.

Koulutukseen suunnatut varat ovat rajallisia. Vaikka yhden ammattikorkeakoulun opiskelupaikat säilyvät ennallaan, se menettää rahoitusta, jos muiden koulujen saman alan aloituspaikat lisääntyvät. Siksi on ymmärrettävää, että jos yksi koulu saa lisää aloituspaikkoja, niin muutkin haluavat niitä.

Esimerkiksi Turun ammattikorkeakoulun pyyntö saada lisää insinöörikoulutusta kuulostaa aluksi loogiselta, sillä Turun seudulle on tulossa runsaasti uusia insinöörien työpaikkoja niin telakoille kuin muuallekin. Mutta tehokkaampiakin keinoja on kuin kokonaan uusien koulutus, sillä jo työelämässä olleita, kokeneita insinöörejä voi kouluttaa uudelleen uusiin tehtäviin. Myös muualla maassa on työttömiä insinöörejä, jotka ovat valmiina muuttamaan työn perässä.

Yleinen ongelma koko aloituspaikkakeskustelussa on, että korkeakoulujen rahoitusmalli ei motivoi innovatiivisiin ja taloutta eniten hyödyttäviin ratkaisuihin. Sen tähden pyritään menemään nykyisillä ehdoilla ja päädytään kouluttamaan rajallisin resurssein liikaa ihmisiä. Seurauksista kärsivät koulutuksen laatu, kun rahoituksen pitää venyä usealle opiskelijalle sekä koulutettavat itse, kun kilpailu työpaikoista kiristyy. Myöskään valtio ei voita, jos entisetkään työttömät eivät päädy uudelleen töihin ja valmistuu uusia insinöörejä, jotka eivät välttämättä työllisty.

On toki aloja, joille koulutuspaikkojen lisääminen on paikallaan, esimerkkeinä vaikkapa rakennus- ja ohjelmistoalat. Lisäys pitää tehdä kuitenkin hallitusti ja harkitusti; kaikki asiaan liittyvät faktat on otettava huomioon. Hetken harkinnasta voi hyötyä jokainen osapuoli.

Miihkali Härkönen
puheenjohtaja

Teksti julkaistu Insinööri-lehdessä 3/17

Piiriesittelyt 5/5: Villi, Villi LäSIO

Länsi-Suomen Insinööriopiskelijat LäSIO on villin lännen kuudesti laukeava piiri, joka muodostuu Turun, Rauman, Porin, Vaasan, Seinäjoen ja Centrian (Kokkola) paikallisyhdistyksistä sekä Centrian Ylivieskan toimikunnasta. Tätä villiä länttä lassolla nuijii piirin puheenjohtajana toimiva Sheriffi apunaan varapuheenjohtajana toimiva apulaissheriffi eli Deputy.

Tähtirintaisen puheenjohtajiston ohjaamana LäSIO järjestää aloittavien ja aloittavanmielisten insinööriopiskelijoiden ASTin-risteilyn. ASTin vetää vuosittain Itämerelle noin 2000 opiskelijaa ympäri Suomen. Lukuvuosi aloitetaan vauhdikkaasti karaoken pauhatessa ja toogapukuisten opiskelijoiden suorittaessa vaativia rastitehtäviä ympäri Siljan kerroksia ja käytäviä. Risteily on järjestetty ensimmäisen kerran jo vuonna 2000, jonka jälkeen se on vahvistanut paikkansa tapahtumakalentereissa ympäri LäSIO-piirin sekä koko Suomen! Aikoinaan piiri on myös järjestänyt LäSIO-päivät ja ken tietää, vaikka ne palautuisivat vielä joskus almanakkoihimme.

ASTin 2016. Kuva: Elias Määttä.

Sheriffinä toimii tänä vuonna Tuomas Lahti RaunIO:sta ja Deputyna Jarkko Ojanperä TIO:sta. Piirin puheenjohtajiston paikat myötäilevät samaa kiertojärjestystä kuin keväiset ja syksyiset piiritapotkin, eli piirikokoukset. Näin vastuu jakautuu tasaisesti kaikille piirin yhdistyksille vuorotellen. Piiritappo -nimitys kantautuu villin lännen historiasta; piirikokoukset ovat kuitenkin hyvin lämminhenkisiä ja odotettuja jälleennäkemisiä piirin toimijoiden välillä.

Vuoden ensimmäinen ''piiritappo'' pidettiin Vaasassa.

Vanha sanonta kertoo, että rankka työ vaatii rankat huvit, mutta LäSIO:ssa  rankat huvit vaativat rankkaa työtä. Sehän myös lännessä osataan ja ASTin-risteilyn järjestämisen lisäksi siitä kertoo mainiosti muun muassa vuoden 2015 piirien välisen jäsenhankintakampanjan kiistämätön voitto. Samaisena vuonna Turun Insinööriopiskelijat TIO ry ansaitsi myös vuoden paikallisyhdistyksen tittelin.

Ylpeästi insinööriksi

Insinöörikunnan tunnuksia ovat esimerkiksi insinöörisormus ja rintamerkki, mutta insinööriopiskelijapiireissä näkyvin ja taatusti katu-uskottavin ammattikunnan tunnus on tietenkin legendaarinen insinöörilakki! Tuon kauniin violetin kahdeksankulmaisen samettilakin, tutummin myös imppulakiksi tituleeratun komistuksen, on aikoinaan herran vuonna 1969 suunnitellut Heikki Silván, joka itsekin opiskeli insinööriksi.

KoIO pipottaa Popovin patsaan sata päivää ennen vappua.

Normaalisti lakitustilaisuuksissa pääsee painamaan päähänsä aiemmasta opinahjosta saavutetun tunnuksen, mutta imppulakkia saa käyttää myös opiskelija ensimmäisestä insinöörivapustaan lähtien. Monilla paikkakunnilla järjestetäänkin vappuaattona insinöörilakitus, jolloin ensimmäisen vuoden insinööriopiskelijat saavat painaa lakin ensimmäistä kertaa päähänsä juhlallisuuksien saattelemana. Lisäksi osa paikallisyhdistyksistä järjestää erikseen patsaan lakituksen, jolla aloitetaan joko vapun juhlinta tai sen odotus. Hyvänä esimerkkinä mainittakoon perinteinen Popovin pipotus Kotkassa, jolloin Popovin patsas saa päähänsä insinöörimäisen pipon sata päivää ennen vappua. Ja lopulta pitkän odotuksen jälkeen, vappuaaton koittaessa, patsas lakitetaan imppulakilla.

Vappuaattona Popov saa imppulakin päähänsä.

Imppulakki on arvokas tunnus, joten luonnollisesti sen käyttöön liittyy perinteitä ja sääntöjä, joita tulee tarkoin jokaisen (tulevan) insinöörin varjella. Herrasmies ei pidä hattua sisätiloissa, kuten ei myöskään insinöörilakkia. Sisällä ollessa imppulakki asetetaan vasemmalle olalle siten, että tupsu kiertää niskan takaa oikealle olalle. Insinöörilakkia ei myöskään tule koskaan, eikä missään tapauksessa, luovuttaa henkilölle, jolla ei sen käyttöoikeutta ole.

Sisätiloissa lakkia pidetään olalla.

Jos näet tupsun nyöriin solmitun solmun, tarkoittaa se lakin kantajan olevan parisuhteessa. Jos taas näet nyöriin solmitun korkin, on kyseinen henkilö vannonut valan itse väkijuoman kanssa. Tällaiset solmut ovat kuitenkin harvassa ja sen voi solmia ainoastaan henkilö, jolla on jo korkki omassa lakissaan.

Solmu lakin nyörissä merkkaa parisuhdetta.

Insinöörilakin hankinta saattaa tuntua opiskelijasta melkoisen suurelta kustannukselta, mutta pidettäköön sitä panostuksena oman työn ja saavutuksien tunnustamiseksi. Kannettakoon me insinööriopiskelijat kaikki yhdessä imppulakkeja niille kuuluvalla ylpeydellä!

Lakkien ryhmätilaussesonki on käynnissä NYT - kysy lisää omalta paikallisyhdistykseltäsi.

Juuso Heinonen
kulttuuri
Matti Remes
ammattikuva ja -identiteetti

IOL:n ääni - Kesätöissä opitaan omaa alaa

Kesätyöpaikkojen hakeminen on kiivaimmillaan, ja yritysten rekrytointiosastot ja -yksiköt täyttyvät insinööriopiskelijoiden työhakemuksista ja puhelinsoitoista. Organisaatioiden rekrytoinipuolella on suuri rooli siinä, millaisia työntekijöitä yritys ottaa kesätöihin tai edes haastatteluun. 

Kesätyönhakijat voidaan jakaa karkeasti kahteen eri leiriin, työelämässä jo olleisiin ja kokeneihin konkareihin sekä vähän työelämässä olleisiin, ehkäpä juuri opintonsa aloittaneisiin työnhakijoihin. Jo kauemmin työelämässä olleille työnhakijoille työharjoittelu tuo valmiiksi laajalle työelämätaitopohjalle lisää painoarvoa. Nuorille, juuri opintonsa aloittaneille kesätyöt ovat tärkeitä ensimmäisiä työelämätaitoja opettavia kokemuksia, joiden kautta he alkavat rakentamaan työelämän verkostojaan.

Vaikka kesätyöntekijöissä onkin eroja, he ovat tärkeitä resursseja organisaatioille kesän ajalle. Ilman heitä osa töistä ja projekteista seisoisi lomakuukausien ajan, ja yritykset menettäisivät tuloja. 

Jos yritykseen otetaan useampia kesätyöntekijöitä, vanhemmat ja kokeneemmat kesätyöntekijät osaavat auttaa ja opettaa uusia työntekijöitä tehokkaasti talon tavoille. Näin uudet työntekijät pääsevät työelämään nopeammin ja kivuttomammin. 

Opiskelujen aikana joidenkin opiskelijoiden on hankala saada oman alansa tai edes ylipäätänsä kesätöitä. Kaikilla aloilla ei ole tarjolla tarpeeksi harjoittelupaikkoja tai olisi, mutta työnantajat eivät välttämättä osaa tuoda niitä esille.

Näen myös suuria eroja eri ammattikorkeakoulujen työnhakutaitojen opetuksessa, mikä eriarvoistaa ihmisiä jo hakuvaiheessa. Insinööriliitto helpottaa työnhakua tarjoamalla jäsenetuna CV-kommentointi- ja urapalveluita sekä työnhakukoulutuksia, joita kannattaa jo opiskeluvaiheessa hyödyntää.

Toivon yrityksiltä rohkeutta ottaa töihin myös kokemattomia, mutta kuitenkin alaa opiskelevia kesätyöläisiä. Ikinä ei tiedä, minkälaisen helmen tulevaisuutta ajatellen sieltä löytää.

Teemu Karttunen
varapuheenjohtaja

Teksti julkaistu Insinööri-lehdessä 2/2017