Syysterveiset toimistolta

Syksy on alkanut jo täydellä teholla ja liittohallitukselta tuli viestiä, että uuden asiamiehen olisi hyvä esitellä itsensä vielä blogin puolella.

Täällä kirjoittelee Heini Ristell 27v Espoosta. Valmistun mediatekniikan insinööriksi Metropolian ammattikorkeakoulusta tänä syksynä. Ihan kylmiltään en hypännyt mukaan järjestötoimintaan, olen toiminut Uudenmaan Insinööriopiskelijat UIO ry:n hallituksessa, vuoden hallituksen jäsenenä ja vuoden puheenjohtajan roolissa.

Tulin Ulliksen vanhalle paikalle asiamieheksi, päävastuualueeni viestintä ja tutkimustoiminta. Aluevastuiksi minulle tuli Kotka, Lahti ja Turku. Näillä, ja varmasti myös muilla, paikkakunnilla minua näkee runsaasti tässä syksyn mittaan.

Pienenä muistutuksena, liiton viestintä kaipaa aina lisää juttuideoita niin verkko- kuin printtilehteenkin. Kun järjestätte paikallisyhdistyksessä tapahtumia, mistä voisi tulla hyvä juttu, niin vinkatkaa minulle. Juttuja saa toki myös kirjoittaa itse, virheitä ei tarvitse pelätä, viestintä tarkistaa ja korjaa kirjoitukset tarvittaessa. Ottakaa tapahtumista kuvia tukemaan ja piristämään kirjoitusta.

IOL ry on nyt myös Instagramissa ( @insinooriopiskelijaliitto ). Menkäähän seuraamaan ja merkitkää omat insinöörimäiset kuvanne hästagillä #IOLry

PS. Muistakaa TOTT! Vastausaikaa on syyskuun loppuun asti.

Nähdään kentällä!

-Heini

Heini Ristell

Asiamies

Koulutus- ja tutkimusyksikkö

Insinööriliitto IL ry

TOTT on täällä taas!

TOTT eli tekniikan alan ammattikorkeakouluopiskelijoiden työssäkäyntitutkimus on Insinööriopiskelijaliiton ja Insinööriliiton järjestämä opintojen aikaista työskentelyä käsittelevä tutkimus. Tutkimus on kohdennettu kaikille, paitsi syksyllä 2014 opintonsa aloittaneille opiskelijoille. Myös ne, jotka eivät ole olleet töissä/kesätöissä, osallistuvat tutkimukseen.

Tutkimukseen osallistutaan joko sähköisesti tai perinteisesti paperilla vastaten. Tutkimuslomake sisältää muun muassa kysymyksiä vastaajan opintoalasta, opintojen vaiheesta, työpaikasta sekä palkkauksesta. TOTT-lomakkeen täyttäminen ei siis ole vaikeaa tai aikaavievää.

Mutta miksi tällaista työssäkäyntitutkimusta tehdään? Vastaus on yksinkertainen: vahvistaaksemme omaa edunvalvontaamme. Tulosten kannalta on tärkeää, että tutkimuksesta saadaan koko maan kattavaa tietoa opiskelijoiden työllistymisestä. Tavoitteena onkin kerätä tietoa opiskelijoiden työtilanteesta, työn laadusta, työn sisällöstä ja palkkauksesta sekä edellä mainittujen kehityksestä. Edunvalvonnalla on vahvempi jalansija, kun meillä on konkreettista tietoa sen sijaan että vain arvailisimme asioita.

Mainittakoon yhtenä konkreettisena esimerkkinä tekniikan alan opiskelijoille joka vuonna lasketut harjoittelupalkkasuositukset. Palkkasuositukset muodostuvat kaikkien annettujen vastausten keskiarvoista.  Näin niihin voi vedota esimerkiksi työnantajan kanssa palkasta neuvotellessa, joka taas ehkäisee palkattomia harjoitteluita. Tulosten perusteella liitosta osataan neuvoa oikea palkkataso suoritettavalle työlle.

Tarpeeksi suurella vastausprosentilla myös ammattikorkeakoulu saa tulokset itselleen, joista on esimerkiksi mahdollista nähdä, kuinka oppilaitoksen tekniikan alan opiskelijat ovat työllistyneet. Joten tiivistettynä: mitä useampi osallistuu TOTT-lomakkeiden täyttämiseen, sitä laajempi on vastauspohja ja sitä helpommin saadaan kattavia tuloksia. Jokainen vastaus on yhtä tärkeä riippumatta siitä, oletko IOL:n jäsen vai et, tai oletko työssä vai et.

Vuonna 2013 tutkimukseen vastasi yhteensä 6449 opiskelijaa. Tänä vuonna Insinööriopiskelijaliiton tavoitteena on saada 7000 vastausta. Eiköhän yritetä yhdessä päästä tavoitteeseen, vai mitä?

Syysterkuin, Rauha

ps. Reippaimmille TOTTien kerääjille on taas luvassa huikea haalarimerkki, joten kipinkapin lappusten kanssa kiertämään ja postittamaan niitä liiton toimistoon!

Koppipallo -- onnistuneen tiimityöskentelyn malliesimerkki

Kun lupauduin kirjoittamaan tätä juttua, uhkasin kirjoittaa koppipallosta. Ilmeisesti olen uhkausteni mittainen nainen, joten olkaa hyvät arvon lukijat!

Mietitäänpä koppipalloa yleisesti. Itselleni tulee mieleen joukkuelaji, jossa kaksi joukkuetta kilpailee siitä kumpi saa tehtyä enemmän maaleja. Maali lasketaan, kun joukkue onnistuu kuljettamaan pallon kopittelemalla vastustajan maalilinjan ylitse. Palloa hallussa pitävä henkilö ei saa liikkua, kun taas muut pelaajat joutuvat liikkumaan aktiivisesti hakiessaan syöttöpaikkoja, johon pallon pitäjä voisi syöttää. Vastustajat puolestaan pyrkivät blokkaamaan syöttöpaikkaa hakevat pelaajat ja katkaisemaan syötöt saadakseen pallon itselleen.

Koppipallossa merkitsee paljon joukkueen aktiivisuus ja liikkuvuus sekä tiimihenki. Pelaamista helpottaa mitä helpommiksi syötöt tehdään, eli millainen on syöttö seuraavalle pelaajalle, ja kuinka hyvin pelaaja saa pallon napattua. Mikäli syöttötekniikka on hyvä ja pelaajien taidot kunnossa, peli sujuu jouhevasti ilman suurempia ongelmia. Se koppipallon urheilullisesta merkityksestä.

Työelämässä koppipallolla on melko samanlainen merkitys. Vastustajana toimivat kilpailevat yritykset, joten yrityksen kilpailuvaltteina toimivat mm. toimitus- ja tuotantotehokkuus, joita pitää jatkuvasti kehittää kilpailun koventuessa. Joukkueen sisäisen pelin on oltava kunnossa. Oleellisinta on saada ”palloa” kopiteltua henkilöltä toiselle ilman että syöttö katkeaa ja pallo karkaa. Maali tehdään kun tilaus saadaan onnistuneesti suoritettua. Esimerkiksi teollisuudessa saadaan myynniltä ”Nyt on myyty tämän verran tämmöistä tuotetta” – pallo siirtyy seuraavalle pelaajalle eli tuotannon suunnittelijalle . Tämä siirtää pallon, eli suunnitelman, tuotannon laadun määrästä, tavoiteajasta, kiireellisyydestä ja kapasiteetista työnjohtajalle. Työnjohtaja ilmoittaa työntekijöille mitä tehdään, missä ajassa ja miten. Työnjohtaja vastaa, että pallo vastaanotetaan maalisuoralla – tuotannossa ja että tuote lähtee asiakkaalle ajoissa ja vaatimusten mukaisena. Pelin tuomaroinnista vastaa asiakas. Onko maali hyväksytty, eli täyttääkö se hänen vaatimuksensa laadun, määrän ja toimitusajan suhteen.

Onnistuneen koppipallon mahdollistavat seuraavat tekijät:

• Kaikin puolinen ymmärrys resursseista, syistä, tavoitteista ja aikarajoista
• Vastuunottokyky ja joustavuus
• Ymmärretyksi tuleminen ja oikean informaation välittäminen – helppo ja ymmärrettävä viestintä.
• Hyvä työyhteisö – asiat otetaan asioina, ei henkilökohtaisuuksina, jolloin palautetta osataan antaa ja ottaa vastaan
• Tiimin kokemus – osataan pelata yhteen ja tiedostetaan mahdolliset heikkoudet

Tärkeää on muistaa seuraava: koppipalloa voi pelata missä vain. Riittää että ymmärrät kyseisen lajin oleellisimmat pointit ja olet osaava tai ainakin motivoitunut ryhmätyöntekijä – osaamista kun voi kartuttaa koko ajan. Ahkerista, määrätietoisista ja motivoituneista tekijöistä koostuu osaava tiimi, joka saa paljon aikaiseksi ja näin konflikteilta vältyttäneen, kun jokainen tekee oman työnsä hyvin ja saa tarvittaessa apua työnsä hyvään toteuttamiseen.

Tästä sitten toteuttamaan hyvää tiimityöskentelyä syksyllä ;)

Norppa

----------

Noora Nieminen

Hallituksen jäsen, Kulttuuri

Insinööriopiskelijaliitto IOL ry

Ilta ennen IOP:ta

Tervetuloa aurinkoiseen ja hiukan keväisesti jälkeen jääneeseen pohjolaan, Rovaniemelle. Huomenna alkaa insinööriopiskelijan vuoden kohokohta: IOP! Huomenna on luvassa hullun myllyä ympäri Rovaniemeä (ainakin alkuasukasväestön mielestä), ympäri Suomea saapuneita janoisia insinööriopiskelijoita, viihdettä, hauskaa ja live-musiikkia. 

Insinööriopiskelijaliiton hallitus on istunut Rovaniemellä jo torstaiaamusta lähtien ja osa hallituksen jäsenistä menetti yöjunaneitsyytensä tällä reissulla. Torstain ja perjantain kokoustimme, teimme ryhmätyöskentelyä tulevaisuuden suunnitelmien suhteen sekä laadimme ennen kaikkea tärkeän kannanoton maamme hallituksen suunnitelmissa olevasta AMK-uudistuksesta. Ohessa linkki: http://www.uil.fi/portal/page?_pageid=157%2C21465&_dad=portal&_schema=PORTAL&newsid=254509

IOP-avajaiset Helsinki 2012 (IOL-FB)

Ohesta kuitenkin iloisempiin aiheisiin: kuten tiedämme, Insinööriopiskelijapäivät on järjestetty jo vuodesta 1992 lähtien, joten IOP on kirjoittajan kanssa ihan pirun junnu, mutta silti saavuttanut insinööriopiskelijoiden sydämissä järkkymättömän paikan. Vuorossa on tuttuun tapaan perinteinen tekniikka ja X, rastikierros ja jatkobileet. Tässä välissä kuitenkin monet insinööriopiskelijat tapaavat uusia tuttavia, verkostoituvat ja maistelevat maistuvia juomia siinä ja tässä välissä. Tehdään tästä reissusta jälleen ikimuistoinen aivan mahtava kokemus. Itse odotan jo innolla näkeväni kaikki innokkaat inssiopiskelijat haalareineen ja lakkeineen!

IOP-fiiliksin,

Norppa

Noora Nieminen

Hallituksen jäsen, kulttuuri

Insinööriopiskelijaliitto IOL ry

Insinööriopiskelijoiden pakkojäsenyyden vastustus vahvalla pohjalla

21.10. Niina Ratilainen kritisoi blogissaan Insinööriopiskelijaliiton tekemää kannanottoa pakkojäsenyydestä opiskelijaliikkeessä. Ottaessaan kantaa kannanotossa esitettyihin väitteisiin Ratilainen toivoi, että keskustelua tulisi käydä faktojen valossa eikä mielikuviin peilaten. Oli kuitenkin surullista huomata, että juuri Ratilainen itse syyllistyi tähän. Ratilaisen blogi sisälsi lukemattoman määrän suoria asiavirheitä sekä mausteeksi mielikuvia siellä täällä.

Blogissa kritisoidaan sitä, että liittyessäsi Turun opiskelevien insinöörien jäseneksi liit… eiku hetkinen, otetaas uudestaan. Liittyessäsi Turun Insinööriopiskelijat TIO ry:n jäseneksi liityt samalla myös Akavaan. Kyllä, tämä pitää paikkaansa. Lienee myös olennaista, että teemme täydellisen selväksi jokaiselle liittyvälle, että liittyessään TIOn jäseneksi liittyy myös Insinööriopiskelijaliittoon, Uuteen Insinööriliittoon sekä näin ollen myös Akavan jäseneksi. TIO ei myöskään ole ensisijaisesti koulutusalayhdistys, kuten Ratilainen väittää, vaan ammattiyhdistysliikkeen paikallisyhdistys. Tämäkin tuodaan järjestön markkinoinnissa varsin hyvin esille. Lisäksi TIO on itsenäinen yhdistys ja voi täysin vapaasti päättää omista jäsenyysasioistaan.

Blogissa väitetään, että IOL:n mielestä paras tapa vaikuttaa on jaloillaan äänestäminen. Olisikin mielenkiintoista tietää, mistä tämä väite on repäisty. Paras vaikuttaminen tehdään aina sisältäpäin. Jaloillaan äänestäminen onkin olennaista vain silloin, kun yksilö ei halua olla jonkin yhteisön jäsen.

Ratilainen ihmettelee, mihin perustuu näkemykseni siitä, kun ihmettelen, miksi ei haluta löytää asioille tehokkaampia toteuttamistapoja, vaan halutaan mennä sieltä missä aita on matalin. Toimin toista kautta oman opiskelijakuntani edustajistossa, opiskelijakuntani strategiatyöryhmässä sekä olen opiskelijakuntani taloustoimikunnan puheenjohtaja. Ei tarvitse erikseen esittää kutsua tulla katsomaan opiskelijakunnan toimintaa, teen sitä kyllä lähes päivittäin, ja tiedän opiskelijakuntatoimimisen haasteet. Haluan myös toivottaa kaikki opiskelijakuntatoimijat tervetulleiksi katsomaan, miten Insinööriopiskelijaliitossa suoritetaan markkinointia ja jäsenhankintaa. Tänäkin syksynä olemme rekrytoineet jäseniksemme yli 60 prosenttia kaikista aloittaneista insinööriopiskelijoista Suomessa. IOL pystyy myös hyvin hoitamaan edunvalvontaansa monipuolisesti, vaikka kaikki insinööriopiskelijat eivät ole pakotettuja kuulumaan järjestöön. Mainittakoon vielä, että noin 90 prosenttia IOL:n vuosittaisista tuloista on jäsenmaksutuloja.

On myös hämmästyttävää nähdä kuinka vinoutunut näkemys Ratilaisella on ammattiyhdistysliikkeen toiminnasta. Asioihin vaikuttamisen ja toiminnan yhdessä kehittämisen ei pitäisi millään muotoa vaatia pakollista jäsenyyttä. Meillä ammattiliitoissa lähdetään siitä, että kaikki ovat mukana talkoissa vapaaehtoisesti – ei pakottamalla.

Ratilainen korostaa insinööriopiskelijoiden perustelevan pakkojäsenyyden vastustamista kahdella keihäänkärjellä, vastaavasti myös pakkojäsenyyden puolustajat liikkuvat yhtä suppeilla perusteluilla. Perusteluiksi käytetään YTHS:n laajentamista ammattikorkeakouluopiskelijoille sekä opiskelijakuntien lakisääteistä asemaa opiskelijoiden edunvalvojana. Pureudutaanpa näihin seuraavaksi.

Tällä hetkellä YTHS:n terveydenhoitomaksu on niin sanottu läpikulkuerä ylioppilaskunnille. YTHS määrittää terveydenhoitomaksun suuruuden, jonka ylioppilaskunta laskuttaa jäsenmaksunsa ohessa opiskelijoilta ja tilittää sen YTHS:lle. Hämmästystä herättää kuitenkin se, että miksi tällainen läpikulkuerä on välttämätöntä sitoa ylioppilaskunnan jäsenmaksuun. Eikö YTHS voisi itsenäisenä organisaationa hoitaa terveydenhoitomaksun laskuttamista suoraan opiskelijoilta? Mikäli väliin tarvitaan välttämättä ylioppilas- tai opiskelijakunta, niin eikö tällaisen maksun laskuttaminen onnistu ilman ylioppilas- tai opiskelijakunnan jäsenmaksuun sitomista? Yhtenä vaihtoehtona voisimme myös nähdä laskutuksen tapahtuvan samassa yhteydessä, kun ilmoittaudutaan läsnä olevaksi korkeakouluun tai miksei myös veroluonteisena maksuna?

Vaihtoehtoja ylioppilas- ja opiskelijakuntien pakkojäsenyydelle siis on, jos vain niitä halutaan selvittää tarkemmin. Ei pitäisi aina mennä sieltä, mistä aita on matalin tai tehdä kuten aina on tehty. On elettävä mukana muutoksessa ja todettava että niin järjestäytymisen vapautta kuin ihmisoikeuksia loukkaava pakkojäsenyys on aikansa elänyt. Tämä todettiin myös Ruotsissa 2010, kun valtiopäivät päätti luopua ylioppilaskuntien pakkojäsenyydestä. Tuolloin Göteborgin ylioppilaskunnan puheenjohtaja piti tehtyä ratkaisua myös hyvänä asiana, koska vanha laki oli yhdistymisvapauden vastainen. Mitä jos otettaisiin rohkeasti Ruotsista mallia ja siirrettäisiin tämä pakkojäsenyys sinne minne se kuuluukin – historiaan.

Kovinkaan vahvalla pohjalla ei ole myöskään perustelut opiskelijakunnan lakisääteisestä asemasta opiskelijoiden edunvalvojana. Suosittelemme Ratilaiselle tutustumista uudelleen lakikohtaan, jossa määritellään opiskelijakunnan lakisääteiset tehtävät. Näihin laissa (ammattikorkeakoululaki §42a) määriteltyihin tehtäviin ei siis sisälly opiskelijoiden edunvalvonta, joka toki on olennainen osa opiskelijakunnan työtä, mutta ei millään määrin lailla määrätty.

Ratilainen korostaa, että opiskelijakunnan on hankalaa toimia, kun ei ole riittävää asemaa neuvotteluissa korkeakoulujen kanssa ilman pakkojäsenyyttä. Tämä on kuitenkin maailma, jossa ammattiliitot toimivat päivittäin ja onnistuvatkin edunvalvonnassaan hyvin. Miksi sitten opiskelijakunnat eivät kykene vastaavaan? Korostamme jälleen opiskelijakunnissa toiminnan kehittämistä, innovointia ja toiminnan houkuttelevuuden lisäämistä. Tällä tavoin opiskelijakunta täyttää myös parhaiten yhden lakisääteisistä tehtävistään, joka on: ”Opiskelijakunnan tehtävänä on omalta osaltaan valmistaa opiskelijoita aktiiviseen, valveutuneeseen ja kriittiseen kansalaisuuteen.” Voidaankin siis kysyä, kuinka tätä tehtävää täytetään, jos opiskelijakuntaan on lähtökohtaisesti pakko liittyä eikä siitä voi erota niin halutessaan.

Keskusteluun pakkojäsenyydestä ei kuulu kysymys siitä, saako opiskelija rahoillensa vastinetta. Kysymys on periaatteesta ja oikeudenmukaisuudesta. Suomi on täynnä yhdistyksiä, jotka hoitavat edunvalvontaa ja hyvin hoitavatkin – ilman pakkojäsenyyttä.

Mika-Matti Ojala

Insinööriopiskelijaliiton puheenjohtaja

2πr=x

"Vuosi 2008. Syksy saa, nuori insinööriopiskelijan planttu ei. Takana vuosi koillistamperelaista opiskelijaelämää ja torstaisin viidenkymmenen sentin oluet Be-Bopissa. Ystäväni Erkko ja pin-up -photoshoot Stihlin moottorisahan kanssa.

Samaisena vuotena, samaisena harmaana syksynä, tyttö nimeltään Jyri löysi itse itsensä muutaman euron köyhempänä bussista kohti Kuopiota. Paikallinen insinööriopiskelijayhdistys KINRA oli hamunnut vetovastuun syksyisestä suurtapahtuma IOPstä. Torin kulmalla kalakukon tuoksu nenissämme ulostauduimme Nääsvillestä tilausajona liikkuneesta bussista. Bussin ikkunalla ilmoitusluontoinen teksti TIRO ry, kyydissään monikymmenpäinen lauma pöllö-öljyä nauttineita miehiä, naisia, lapsia, vammaisia. Sekä tietenkin Vähä-Pietilän Perttu.

Kamat hotlaan, Tekniikka ja X -tuotos Kaljasampo (Tekniikka ja Kalevala) kisatiloihin, käteen vedetyt vaaleanpunaisen pörröiset porolapaset oluttölkki huomassaan lähdimme uhmaamaan sadetta, viimaa ja loskaa. Kätevänä ajattelijana ymmärsin asentaa superstarien ja villasukkien väliin muovipussit, joten köyhän miehen kalvoratkaisu oli valmis. 

Rasteja kierrettiin mielettömällä tatsilla, kuopiolaisten kyylätessä nouskunvarsiaan pitkin violetteihin ja viininpunaisiin haalareihinsa sonnustautuneita Mansen mestareita, jotka pikku nousuissaan änkesivät Savon Sanomien suureen laatikkoon useita raavaita miehiä. Kuva liittyy."

Edellä lyhyt katkelma oman historiani siipien havinasta, kun nuorena ja komeana Diners Club -kortin omistajana eksyin ensimmäiselle IOPlleni Kuopioon. Samalla lailla vastaavanlaisia katkelmia syntyy tulevan viikonlopun lauantaina Suomen maailman parhaassa Turussa, joka toimii Insinööriopiskelijapäivien kotisatamana tänä herran armon vuonna 2013. Edellisen kerran vastaavanlaista viinanhuuruista länsituulta oli havaittavissa, kun samainen laiva pysähtyi samaisessa kaupungissa, samaisen tapahtuman nimissä syksyllä 2007, mutta jonne allekirjoittanut, silloisen fuksi(tursas)pojan varjo ei avoliiton mukanaan tuoman raskaan tohvelin alta joutanut. Kyllä minä mieleni pahoitin. 

Toisaalta tarkasteltuna oli tuo avoliiton tuoma skippaus myös onnenpotku nykyiselle elämälleni - jos olisin Turkuun eksynyt fuksivuotenani, pääsisi ns. ympyrä nyt lauantaina sulkeutumaan, joka käsitteenä tunnettaneen perinteestä, jossa insinöörin (tai inssiopiskelijan) tulee kiertää Insinööriopiskelijapäiviä katkeamatta, kunnes IOP rantautuu seuraavan kerran sille paikkakunnalle jossa neitsyys menetettiin. 

Tästä hyväntahtoisesti tuohtuneena tahdonkin esittää, että tulevaisuudessa (lue: tämän vkl jälkeen) py-kenttämme toimijat rohkaisevat itse itsensä ja alkavat todellakin miettimään oman kaupunkinsa mahdollisuuksia toimia temmellyskenttänä tälle Vuoden Parhaalle IOPlle. Kauniissa koti-Suomessamme kuitenkin on kauniita kaupunkeja ja rikkoutumattomia miljöitä, jossa takkuinen tuhero ei ole vielä rinnuksilla iloisesti heilunut Insinööriopiskelijapäivien muodossa.

Toinen, ja ehkä se suurempi, syy tähän esitykseeni on se, että en ole vielä lähitulevaisuudessa kuitenkaan valmis omaa ympyrääni Kuopiolla sulkemaan, vaikka päiväni opiskelijana ovatkin käymässä vähiin. Maksakin vielä toimii ilman jokaviikkoista dialyysihoitoa. Tuherokin on jo kerran höyrytetty siliäksi uusia heilutteluita varten. Haalareissakin on vielä tilaa uusille merkeille.

Tavatkaamme siis lauantaina, sekä uudelleen keväällä rovan Niemellä, jossa vihdoista viimein otetaan selvää, että osaako ne lappilaiset krebaa olleska. Muistakaamme myös, että tarpeeksi lyhyellä tarkastelujaksolla ympyräkin on suora - suunta on siis aina oikea.

Ystävällisin blogiterveisin

Jyri Liukko

Ystävänne

Koulutuspoliittinen vastaava

Takkuisen tuheron ylpeä kantaja

Insinööriopiskelijaliitto IOL ry

Insinööri(opiskelija) – ja ylpeä siitä

Insinöörin ammattikuva on hyvin laaja. Insinööri voi toimia työnjohtajana, tuotesuunnittelijana, tuotantopäällikkönä, tuotannonsuunnittelijana, asiantuntijana yms. Tehtäväkirjo on hyvin laaja ja tämän vuoksi insinöörin ammattikuva ovat vaikeasti hahmotettavissa. Mitä se semmoinen insinööri oikein tekee? Insinöörin koulutuksella kun voi tehdä vaikka mitä. Työpaikallani on lisäkseni kolme samasta koulusta eri vuosina valmistunutta puutekniikan insinööriä. Yksi heistä on sahanjohtaja, toinen tuotantopäällikkö, kolmas tuotannonsuunnittelija. Minä nuorimmaisena toimin vuoroesimiehenä. Samalla koulutuksella on siis mahdollista päästä moniin eri tehtäviin. Hauskinta on, että nuorin kollegoistani on juuri johtaja eli korkeimmalla hierarkiassa. Ikä ei vaikuta siihen millaisiin tehtäviin pääset. Siihen vaikuttavat pätevyytesi, kykysi mukautua ja ennen kaikkea asenteesi.

Tein kyselyä työpaikallani: miksi insinöörejä ei enää arvosteta kuten ennen? Erään työntekijän mielestä arvostus on laskenut, koska insinööriä pidetään käytännöstä vieraantuneena. Kun insinöörin suunnitelma näyttää paperilla hyvältä ja laskelmat pätevät, suunnitelma on vedenpitävä. Mutta miten on toteutuksen laita? Moni insinööriopiskelija tekee ensimmäisen harjoittelunsa juuri haalarihommissa – eli heillä on ainakin jotain kokemusta työstä käytännöstä. Mutta onko tämä kokemus tarpeeksi kattava? Ja mikä tärkeintä, riittääkö se paljon vaativalle yhteisölle?

Insinööreistä on muodostunut yksi vitsikulttuurin alaryhmä. Insinööreistä kerrotaan paljon vitsejä. ”Mitä yhteistä on insinöörillä ja salamalla? – Ensin välähtää, sitten korjataan vahingot.” Vaikka yleensä vitsit saattavat insinöörin pilkan kohteeksi, meidät kuitenkin huomataan. Onko yhdestäkään muusta ammattiryhmästä yhtä paljon vitsejä? Ei tule ainakaan heti mieleen. Vaikka iva osuu nilkkaamme, osaamme nauraa vitseille. Ammattiryhmämme tiedostetaan.

Aikaisemmin insinööri oli arvostettu ammatti ja alalle oli hankala päästä opiskelemaan. Nyt insinöörien koulutusohjelmiin on helppoa päästä sisään. Monet tulevatkin kokeilemaan, koska eivät sattuneet pääsemään haluamaansa kouluun ensimmäisellä yrittämällä. Keskeyttävien määrä on suuri. Kuka tahansa pääsee kouluun, vaikka harva sieltä koskaan valmistuu. Tämä laskee ammatin arvostusta.

Vaikuttavatko media ja julkinen suhtautuminen ammattikuvaamme? Ilmeisesti. Itse törmäsin monesti kesän aikana insinöörivitsailuihin. Tällöin totesin ylpeänä: ”Kyllä, minusta tulee insinööri ja sen takia olen täällä harjoittelemassa.” Kun suhtauduin asiaan puhtaalla huumorilla, vitsailu jäi kokonaan pois ja arvostus lisääntyi. Mikäli arvostaa muiden työntekoa, tulee myös itse arvostetuksi. Samalla pitää olla myös ylpeä siitä mitä on ja mitä tekee.

Ammattikuvamme arvostus riippuu siitä miten me itse itseemme suhtaudumme ja miten välitämme kuvamme muille. Ihmisten on helppo arvioida toisia, vaikka he eivät tietäisi puoliakaan totuudesta. Se, miten itse suhtaudumme muiden arviointiin, voi antaa meille joko etulyöntiaseman tai asettaa meidät huonoon valoon. Itsetietoinen, jalat jykevästi maassa pitävä insinööri on parhain parantamaan ammattikuvaamme. Mitä enemmän meitä on, sitä parempi.

Minä olen ylpeä, tuleva insinööri. Oletko sinä? Eikun imppulakki päähän ja levittämään insinöörien ilosanomaa!


Syysterkuin,
Noora Nieminen

Ammattikuva ja -identiteetti
Insinööriopiskelijaliiton hallituksen jäsen