Orjatyötä ja harmaata taloutta

Kulunutta kesää edelsi jälleen kerran kevät joka toi mukanaan opiskelijoille pakolliset tutkintoon kuuluvat työharjoittelujaksot. Osa opiskelijoista oli onnekkaita ja sai omaa alaansa vastaavan harjoittelupaikan. Vaikka olemme liittona muistuttaneet oman alan harjoittelupaikan tärkeydestä, on suurin ongelma harjoitteluiden suhteen niiden valitettavan yleisessä palkattomuudessa. Huolestuttavan moni korkeakouluopiskelija tyytyy tekemään työharjoittelun ilmaiseksi.

Suomessa toimii valtava määrä yrityksiä, jotka pysyvät nykyisessä tuottavuudessaan pääasiassa ainoastaan ketjuttamalla palkattomia harjoitteluja. Tämä on eettisesti erittäin väärin rehellisiä yrityksiä kohtaan, ja suomennettuna kyse on harmaasta taloudesta, jonka vuoksi valtio kärsii suuret verotulomenetykset.

Viime aikoina otsikoissa ovat olleet mm. miten kotimaiset musiikkifestivaalit pyörivät puhtaasti palkattomien työntekijöiden voimin. Kansan Uutiset (28.7.2013) uutisoi kesällä kyseisestä ongelmasta Helsingissä järjestettävillä Flow-festivaaleilla, jossa palkattomat harjoittelujaksot ovat jopa useiden kuukausien mittaisia. Samaan aiheeseen tarttui Vantaan Sanomat (6.8.2013), jossa oman tarinansa kertoi Englannissa opiskeleva ja Suomessa harjoittelua tekevä nuori. Kansan Uutisten artikkelissa tarinansa kertonut nuori ei kehdannut paljastaa nimeään, koska pelkäsi maineensa 

menevän muutenkin pienissä piireissä.

Yritykselle palkaton työharjoittelu on jokainen kerta kuin lottovoitto. Harjoittelija ei tuo yritykselle minkäänlaisia kustannuksia, koska mm. palkka ja sen sivukuluja ei ole. Yritys voi myös irtisanoa harjoittelijan milloin tahansa mistä syystä tahansa, koska varsinaista työsopimusta ei ole missään vaiheessa syntynyt. Toisin sanoen palkaton harjoittelija on tyystin vailla työntekijän oikeuksia, jotka hänelle Suomen lain mukaan kuuluisi. Samaan aikaan opiskelija tuottaa panoksellaan yritykselle tulosta. Edellinen yhtälö täyttää kaikki nykyaikaisen orjatyövoiman tunnuspiirteet.

Vaikka palkaton työharjoittelu tunnistetaan opiskelijoiden keskuudessa epäreiluksi, niin miksi sitä sitten tehdään? Vastaus tähän on yksinkertainen. Usein takana on jo pitkä rekrytointiprosessi hakemuksineen ja haastatteluineen. Tämän jälkeen sinulle ilmoitetaan, että olet valittu yli sadan hakijan joukosta tiimiimme ja työharjoittelu on palkaton. Toisin sanoen, jos palkatonta työharjoittelua et tee sinä, sen tekee joku muu, aina. Seurauksena vielä saattaa olla, että jäät itse kokonaan ilman työharjoittelupaikkaa. Tämä yhtälö on luonut opiskelijoille paineet ottaa vastaan harjoittelupaikka hinnalla millä hyvänsä ja tässä tapauksessa oman työn hinta on ollut pyöreä nolla.

Palkaton tutkintoon kuuluva pakollinen työharjoittelu luo myös toisenlaisen merkittävän yhteiskunnallisen ongelman, nimittäin opiskelijan toimeentulon. Jos opiskelija tekee täysipäiväistä työviikkoa ilman minkäänlaista rahallista korvausta, niin millä ihmeellä opiskelija tällöin tulee toimeen? Vastauksena tässä on usein toinen työ, jota tehdään usein iltaisin ja viikonloppuisin. Tämä taas aiheuttaa opiskelijassa uupumusta, stressiä ja loppuun palamista.

Niin kauan kuin maassamme sallitaan tällainen orjatyövoima ja asenteet ovat näin välinpitämättömät, ei ongelma katoa minnekään. Päästäksemme tästä loisesta eroon on asenteet muututtava niin opiskelijoilla, työnantajilla, kouluilla kuin päättäjilläkin. Työharjoittelu on myös työtä, josta on Suomen lain mukaan maksettava korvaus. Pidän olennaisena kysymyksenä työn arvostuksen. Työnteon arvostaminen on suomalaisen yhteiskunnan kivijalka. Miten voidaan olettaa nuoren arvostavan työntekoa missään muodossa jos hänelle ei siitä makseta palkkaa?

Mika-Matti Ojala
Insinööriopiskelijaliiton puheenjohtaja

Pari muuttujaa valintakokeessa

Jälleen kerran tuhansia nuoria kokeili taitojaan ammattikorkeakoulujen tekniikan ja liikenteen alan valintakokeessa kesäkuun alussa. Itse olin suorittamassa kyseistä koetta jo kolmatta kertaa. Edelliset kaksi kertaa olivat varsin menestyksekkäitä joten nyt oli haussa hattutemppu.

Kokeeseen valmistautumisessa noudatin itselle tuttua kaavaa, ei valmistautumista. Valmistautumattomuudesta huolimatta olin jo kaksi kertaa kokeen läpäissyt joten paineet läpäistä koe eivät nyt ainakaan liian kovat olleet. Tällä kertaa en kuitenkaan kymmeneltä edellisenä iltana käynyt lainaamassa laskinta kaverilta.

29.5. Kaleva uutisoi, että Oulun yliopiston DI-valintakokeessa oli saanut käyttää kiellettyjä symbolisia ja graafisia laskimia jopa yli tunnin ajan ennen kuin ne kerättiin pois ja vaihdettiin sallittuihin. Sama laskinsääntö on käytössä myös AMK:n tekniikan ja liikenteen alan valintakokeessa. Ilmoitus tästä annetaan valintakoekutsussa jossa selkeästi kerrotaan, että kiellettyjä laskimia ovat uudenmalliset symboliset laskimet.

3.6. ennen valintakokeen alkua suoritettiin perinteiset toimenpiteet sekä selkeästi kuuluvalla äänellä valvoja luki papereista, että kiellettyjä laskimia ovat uudenmalliset symboliset laskimet. Tässä vaiheessa pöydälläni lepäsi juuri äsken kielletyksi ilmoitettu laskin. Hätä ei kuitenkaan ollut tämän näköinen. Valintani oli tietoinen ja mukanani oli myös kaksi muuta laskinta, jotka olivat sääntöjen mukaan sallittuja. Samassa aloin tutkailemaan ympärilleni ja huomasin välittömästi ainakin kuudella olevan myös kielletty laskin koetilanteessa mukana.

Joka kerta kun valvoja käveli joukossamme, odotin, että kielletyt laskimet kerätään pois. Kertaakaan näin ei tapahtunut. Jo kokeen toisen vaiheen alkaessa valvoja oli kiertänyt mm. tarkastamassa kaikkien henkilöllisyystodistukset sekä keräämässä ja jakamassa paperia useampaan kertaan. Kaikesta tästä huolimatta sama henkilö, joka oli vain hetken aikaisemmin ilmoittanut kaikille kielletyistä laskimista, ei huomioinut kiellettyjä laskimia huomattavalla osalla hakijoista.

Pidän tätä huolestuttavana. Koska tiettyjen laskimien kieltämisenne on syynsä, niin mitä kertoo valintakokeen yleisestä vaatimustasosta ja arvostuksesta jos kokeen valvoja sivuuttaa täysin näin räikeän rikkeen?

Vierekkäin kiellety laskin (vas.) ja sallittu laskin (oik.)

Itse olen sitä mieltä, että koko laskinsäännöstä voitaisiin luopua ja muuttaa tehtävien luonnetta niin, että olennaisessa osassa olisi enemmän yhtälön ongelmalähtöinen muodostaminen tehtävänannosta eikä niinkään itse tehtävän mekaaninen lopputuloksen esittäminen parilla välivaiheella. Yksinkertaiset yhtälöratkaisut ja laskinrajoitukset valintakokeessa eivät ole enää tätä päivää. Myös valintakokeen on seurattava kehitystä.

Mika-Matti Ojala

Insinööriopiskelijaliiton puheenjohtaja

Tekniikka ja (Neiti) X

He ovat ihastuttavia. He ovat kauniita. He ovat fiksuja ja filmaattisia. He ovat jokaisen menestyneen miehen takana, ja tänä vuonna he ovat Tekniikka ja X-kilpailun aiheena.

Vaikka naiset ovat vasta hiljattain alkaneet marssia esiin teknisellä osaamisellaan ja johtajuustaidoillaan, ei kyseessä ole mikään uusi juttu. Insinööriopiskelijoiden suosituimman tiedonlähteen, Wikipedian, mukaan Jenny Markelin valmistui insinööriksi vuonna 1905, ensimmäisenä suomalaisena naisena, vain 23-vuotiaana. Loistavin arvosanoin, tietenkin :)

Kautta aikojen naiset ovat olleet teknillisen kehityksen innoittajina, ompelukoneista ja imureista aina nykypäivän kauneudenhoitovälineisiin asti. Tiesittekö muuten, että kaikista tekniikan alalla työskentelevistä insinööreistä 13 % on naisia? Tulevaisuudessa tämä luku tulee vain kasvamaan, sillä esimerkiksi vuonna 2011 valmistuneista jo 18 % edusti tätä kauniimpaa sukupuolta. Ja nyt on aika päästää nämä naiset valloilleen.

Joten hyvät naiset ja herrat,  Insinööriopiskelijaliitto ylpeänä esittää vuoden 2013 tekniikka ja X – kilpailun aiheen: Tekniikka ja Naiset!

Etsikää siis omat innoittajanne, ideoikaa ja kehitelkää juuri teidän mielestänne paras Tekniikka ja naiset aiheinen tulevaisuuden innovaatio. Kilpailun finaali käydään Insinööriopiskelijapäivien yhteydessä, Turussa 12.10.2013.

Inspiroivin ajatuksin, 

 Eeva

Vuonna 2010 Tekniikka ja Joukkoliikenne voitto meni Kuopiolaisten tuplapolkupyörälle

 

Terveisiä Rovaniemeltä

UIL:n edustajakokous järjestettiin 25.5. Rovaniemellä, Hotelli Santa Claus:issa ja samassa yhteydessä juhlittiin myös Lapin Insinöörien 60-vuotista taivalta. Niinpä hallitus pakkasi juhlatamineet mukaan ja suuntasi yöjunalla kohti Lappia. Allekirjoittaneelle reissu oli historiallinen, sillä en ole koskaan aikaisemmin käynyt Oulua pohjoisemmassa (eikä sekään vissiin ole vielä oikeasti pohjoisessa). 

Perjantaiaamuna juna saapui Rovaniemelle kolme varttia aikataulusta jäljessä, makuuhyteissä "hyvin" nukutun yön jälkeen. Matkalaisia vastassa olivat pohjoisen kollegamme Sonja ja Dani, sekä UIL:n vahvistuksemme Reima. Ja mikä keli! Aurinko paistoi täysin pilvettömältä taivaalta ja lämpöä riitti, ihan kuin kesällä. Tästä ihanasta lämmöstä ja valoisuudesta saimmekin nauttia koko viikonlopun ajan. 

Kun matkatavarat (joita ainakin allekirjoittaneella oli aivan liikaa) ja kaverit oli saatu sullottua kahteen autoon ja yhteen taksiin suuntasimme etsimään evästä ja aloittamaan kokousta muutamaksi tunniksi ennen illan juhlia. 

Vuosijuhlien osallistujamäärä oli rajattu järjestäjän toimesta, joten juhliin osallistuivat vain edustajakokouksen varsinaiset edustajat Mika-Matti, Sonja, Dani, Jyri, Reima ja Minä. Loput porukastamme suuntasivat Amarilloon syömään ja terassille. 

Juhlat olivat juuri sellaiset, kun 60-vuotiaalta voidaan odottaa: Arvokkaat (iltapukupakko), mutta samalla rennot ja leikkisät. Ruoka (poroa tietenkin) ja varsinkin viini olivat todella herkullisia. Illan ohjelmasta vastasi stand-up koomikko Hannu Friman ja entinen tangokuningatar vuosituhannen alusta. Nimi ei jäänyt mieleen, mutta nätisti lauloi. Illan aikana kuultiin myös muutamia onnittelupuheita ja muistettiin ansioituneita aktiiveja UIL:n kunniamerkeillä. Lapissa todella osataan juhlia! 

Suussa sulavaa suklaatartarelliä jälkiruuaksi

Lauantaina aikainen herätys ja ohjelmassa UIL:n edustajakokous, jonka varmasti merkittävin päätös oli vaihtaa yhdistyksen nimi takaisin Insinööriliitto IL ry:ksi. Lisäksi UIL:n hallitukseen Opiskelijoiden vaalipiirin edustajan Reima Pentikäisen henkilökohtaiseksi varajäseneksi valittiin Lapin oma poika, IOL:n viime vuoden puheenjohtaja Janne Juujärvi. Reima ja Janne siis pitävät huolen siitä, että myös UIL:n hallitus tietää miten meillä opiskelijoilla menee.

Illalla suuntasimme hallituksen kesken syömään ja katsastamaan Angry Birds puiston, jonka RovIO muuten lahjoitti Lapin Insinööreille 60-vuotislahjaksi. :) Kun tilaisuus on, niin pitihän se käyttää hyväksi: Enpä olekaan ennen kiipeillyt ja laskenut liukumäkeä juhlamekossa. Teimme myös ensimmäisen videotervehdyksen teille jäsenille! Videotervehdyksen voi käydä katsomassa IOL:n facebook-sivuilta, täältä.

Sunnuntaillekin riitti vielä kokousteltavaa. Kävimme läpi kaikkien paikallisyhdistysten kuulumiset, päätimme muun muassa Tekniikka ja X -kilpailun aiheen ja söimme isoimman pitsan ikinä! Oikeesti, pitsa oli ainakin metrin halkaisijaltaan. 

Huh! Näihin kuviin ja tunnelmiin:

Jättipitsa! Vertailun vuoksi, takana oleva läppäri on muuten ihan normaalin kokoinen :)

Terveisin, 

Eeva

Tervetuloa Uuteen blogiin

Tervetuloa lukemaan Insinööriopiskelijaliiton hallituksen upouutta blogia nimeltään Team Korso. Tämä blogi sai nimensä IOL:n hallituksen perinteisestä joukkuenimestä, jolla osallistumme erinäisiin rasti- ja muihin kilpailuihin ympäri maata. Blogi on syntynyt teidän jäsenten toiveesta ja käsittelee hyvin vapaamuotoisesti ajankohtaisia asioita, hallituksen kuulumisia ja mitä nyt milloinkin mieleen juolahtaa. Koska tämä blogi on tehty teille arvon Insinööriopiskelijaliiton jäsenet, toivon, että jätätte kommentteja, toiveita, ajatuksia ja terveisiä täällä vieraillessanne, jotta tämä palvelee mahdollisimman hyvin teitä kaikkia. 

Toivottavasti viihdytte!

Terveisin, 

Insinööriopiskelijaliiton hallitus 2013

Terveisiä Anrgy Birds-puistosta