Liittohallituksen normipäivä -tekstien lisäksi haluan kertoa viikoista ja päivistä, joista yksikään ei ollut normipäivä. Insinööriopiskelijaliiton hallitukseen hakeminen on ollut niin mieleenpainuvaa ja jännittävää aikaa, että sen muistaa erittäin elävästi vielä näin vuoden jälkeenkin. Ja vielä ensi vuonna sekä sitä seuraavana.
Ansioluettelon ja liittohallitushakemuksen viilaus priimakuntoon
Palataan siis ajassa vuosi taaksepäin. Inspiraatio liittohallitukseen hakemisesta syntyi vähintäänkin oudoissa olosuhteissa kello 01:55 yöllä, aika lailla juuri näihin aikoihin syksyllä 2015. Pitkään olin jo harkinnut asiaa, mutta odottelin kai sitä viimeistä potkua, joka saa asiat tapahtumaan.
Ensimmäisenä toimenpiteenä aloin katsastelemaan ja tutkimaan muiden tekemiä hakemuksia sekä kuluvalta että edelliseltä vuodelta. Halusin esimerkkejä, joita voin peilata omaan luonteeseeni sekä intresseihini. Kirjoittelin hakemuksen valmiiksi ja oikoluin sitä pari päivää ennen lähettämistä. Halusin molempien sekä hakemuksen että ansioluettelon olevan hyviä, vaikka tiesin jo silloin, ettei se pelkästään riittäisi. Minun täytyi tehdä itseni tunnetuksi.
Pre-liittarikierros alkaa
Preliittareiden kiertäminen kuului oleellisesti siihen, että pystyin vakuuttamaan muille py-toimijoille olevani oikeasti pätevä tyyppi IOL:n hallitukseen. Halusin kaikkien tietävän, että minulta löytyy oikeasti halua tehdä tätä työtä. En tiedä vieläkään oliko uhka vai mahdollisuus se, että ensimmäiset preliittarit olivat niin sanotusti kotikentällä eli Pohjois-Suomessa. PoSIO -piirin syysseminaariin lähteminen tuntui tutulta, enkä siinä vaiheessa jännittänyt ollenkaan. Kokouksen lähestyessä asiakohtaa ”Liittohallitushakijat”, pientä jännitystä oli havaittavissa. Vanhat toimijat olivat kertoneet kaikennäköisiä tarinoita hallitushakijoiden “grillaamisesta”, joten h-hetken lähestyessä alkoikin kylmä hiki valua pitkin otsaa...
Pohjoisessa hallitushakijoita oli vain neljä, joten meille oli helppo esittää suuri määrä vaikeita kysymyksiä. Siinä lämpöpuhaltimen alla tuskaillessani tajusin, etten ollut valmistautunut tähän juuri ollenkaan. Liikaa lyhenteitä, liikaa pitkiä dokumentteja, joita olisi pitänyt tutkia. Aivan liian monta kysymystä, joihin jouduin vastaamaan ”valitettavasti en ole asiaan perehtynyt, mutta lupaan ottaa selvää”. Tästäkin koettelemuksesta selvisin kuitenkin yhtä kokemusta rikkaampana!
Odottamattomia kysymyksiä, jotka laittavat pakan vähemmästäkin sekaisin
Seuraavana viikonloppuna edellisestä piiritapaamisesta säikähtäneenä olinkin jo junassa matkalla villiin länteen, LäSIO:n piiritappoon Poriin. Kuten osaatte varmaan olettaakin Kajaanista olevan pitkä matka kaikkialle, joten minulla oli hyvin aikaa miettiä tulevaa viikonloppua junassa. Kertasin päässäni kaikkia vaikeita kysymyksiä edelliseltä viikonlopulta, joihin en tiennyt vastausta. Kirjasin nämä kaikki ylös tietokoneelle ja mietin tarkat vastaukseni kysymyksiin ”Miksi haet liittohallitukseen?” ja ”Miten kehittäisit IOL:n toimintaa?”. Tästä lunttilistasta vastauksineen tuli noin kahden sivun pituinen. Aina kun ylimääräistä aikaa löytyi, kertasin vastauksiani, jotta ne kysyttäessä tulisivat kuin apteekin hyllyltä. Tästäkään listasta ei ollut apua odottamattomiin kysymyksiin, kuten ”Mikä on sinun toteemieläin?”.
Porilaiset tarjosivat mielellään lattiamajoituksen
liittohallitushakijoille LäSIO:n piiritapossa syksyllä 2015.
Kotiläksyt on vihdoin tehty
Loppu lokakuusta kävi harmillisesti kun Itä- ja Keski-Suomi olivat varanneet preliittarinsa samalle viikonlopulle ja täytyi valita kumpaan osallistuisin. Ilman sen kummempia perusteluja valitsin lähteväni Toijalaan KeHä:n preliittareihin ja jätin ITIÖ:n välistä. Toki tarkoitus oli osallistua myös idän tapahtumaan etäyhteydellä, mutta aikataululliset ongelmat tekivät tästä hieman hankalaa. Tähän viikonloppuun mennessä olin lukenut IOL:n toimintasuunnitelman sekä koulutuspoliittisen asiakirjan kaksi kertaa kootusti muissa piiritapaamisissa sekä lukemattomia kertoja yksikseni. Toivoin toimintasuunnitelman vuodelle 2016 auttavan minua keksimään vastauksia kiperiin kysymyksiin.
Viimeinen hetki näyttää osaamisensa - IOL:n liittokokous Helsingissä
Itse huipputapahtuma, IOL:n liittokokous 14.-15.11.2015 Helsingissä. Tätä oli odotettu kauhun- ja ilonsekaisin tuntein. Väitin hakemuksessani sekä preliittareissa olevani suhteellisen hyvä puhumaan enkä stressaannu kovin helposti. No, ne ominaisuudet eivät oikein näkyneet liittokokouksessa. Paneelikeskustelua ja vaalivaliokunnan haastattelua odottaessa tuntui, että aika on pysähtynyt ja mitään ei tapahdu. Jännitys oli koko viikonlopun ajan niin kova, että halusin vain päästä siihen tilanteeseen, jossa kaikki kysymykset olisi jo kysytty ja olisi äänestyksen aika.
Hallitushakijoiden paneelitilaisuus alkoi minuutin mittaisella hissipuheella!
Sunnuntaina, liittokokouksen toisena päivänä, jännitys ei hellittänyt vieläkään. Esityslistaa tuijottaessa tuntui, että asiakohtia on aivan liikaa ennen liittohallituksen valitsemista. Kesken päivän eräällä kokoustauolla ymmärsin, että kaikki jännittäminen on tavallaan turhaa, koska kaikki on jo annettu. Olimme seisseet auditorion edessä vastailemassa koko liittoyhteisön esittämiin kysymyksiin ja olimme edellisenä yönä käyneet myös tarkoin valikoidun vaalivaliokunnan haastattelussa. Nyt pitäisi vain odottaa tuloksia. Tämän ymmärrettyäni jännitti silti. Miksi?
Äänestyksen jälkeen h-hetken koittaessa nimien lukiessa valkokankaalla uskon, että jokaisen liittohallitushakijan jännitys viimeistään hävisi. Pääsi hallitukseen tai ei. Koko hakuprosessi ja eri paikkakuntien kiertäminen olivat unohtumaton kokemus, joka valmisti hyvin tulevaa vuotta varten. Koen oppineeni yhden kuukauden aikana erittäin paljon. Vastatakseni järkevästi hankaliin kysymyksiin, minun oli pakko oppia. Loppujen lopuksi voin sanoa, seistessäni auditorion edessä kuohuviinipullo kädessä, voin sanoa itselleni, että ihan hyvinhän se meni. Suosittelen jokaista haastamaan itsensä ajoittain sekä menemään oman mukavuusalueensa ulkopuolelle.
Äänestykset ovat ohitse ja vuoden 2016 liittohallituksen kokoonpano selvillä. Tässä vaiheessa jännitys vihdoin helpotti.
Ansioluettelon ja liittohallitushakemuksen viilaus priimakuntoon
Palataan siis ajassa vuosi taaksepäin. Inspiraatio liittohallitukseen hakemisesta syntyi vähintäänkin oudoissa olosuhteissa kello 01:55 yöllä, aika lailla juuri näihin aikoihin syksyllä 2015. Pitkään olin jo harkinnut asiaa, mutta odottelin kai sitä viimeistä potkua, joka saa asiat tapahtumaan.
Ensimmäisenä toimenpiteenä aloin katsastelemaan ja tutkimaan muiden tekemiä hakemuksia sekä kuluvalta että edelliseltä vuodelta. Halusin esimerkkejä, joita voin peilata omaan luonteeseeni sekä intresseihini. Kirjoittelin hakemuksen valmiiksi ja oikoluin sitä pari päivää ennen lähettämistä. Halusin molempien sekä hakemuksen että ansioluettelon olevan hyviä, vaikka tiesin jo silloin, ettei se pelkästään riittäisi. Minun täytyi tehdä itseni tunnetuksi.
Pre-liittarikierros alkaa
Preliittareiden kiertäminen kuului oleellisesti siihen, että pystyin vakuuttamaan muille py-toimijoille olevani oikeasti pätevä tyyppi IOL:n hallitukseen. Halusin kaikkien tietävän, että minulta löytyy oikeasti halua tehdä tätä työtä. En tiedä vieläkään oliko uhka vai mahdollisuus se, että ensimmäiset preliittarit olivat niin sanotusti kotikentällä eli Pohjois-Suomessa. PoSIO -piirin syysseminaariin lähteminen tuntui tutulta, enkä siinä vaiheessa jännittänyt ollenkaan. Kokouksen lähestyessä asiakohtaa ”Liittohallitushakijat”, pientä jännitystä oli havaittavissa. Vanhat toimijat olivat kertoneet kaikennäköisiä tarinoita hallitushakijoiden “grillaamisesta”, joten h-hetken lähestyessä alkoikin kylmä hiki valua pitkin otsaa...
Pohjoisessa hallitushakijoita oli vain neljä, joten meille oli helppo esittää suuri määrä vaikeita kysymyksiä. Siinä lämpöpuhaltimen alla tuskaillessani tajusin, etten ollut valmistautunut tähän juuri ollenkaan. Liikaa lyhenteitä, liikaa pitkiä dokumentteja, joita olisi pitänyt tutkia. Aivan liian monta kysymystä, joihin jouduin vastaamaan ”valitettavasti en ole asiaan perehtynyt, mutta lupaan ottaa selvää”. Tästäkin koettelemuksesta selvisin kuitenkin yhtä kokemusta rikkaampana!
Odottamattomia kysymyksiä, jotka laittavat pakan vähemmästäkin sekaisin
Seuraavana viikonloppuna edellisestä piiritapaamisesta säikähtäneenä olinkin jo junassa matkalla villiin länteen, LäSIO:n piiritappoon Poriin. Kuten osaatte varmaan olettaakin Kajaanista olevan pitkä matka kaikkialle, joten minulla oli hyvin aikaa miettiä tulevaa viikonloppua junassa. Kertasin päässäni kaikkia vaikeita kysymyksiä edelliseltä viikonlopulta, joihin en tiennyt vastausta. Kirjasin nämä kaikki ylös tietokoneelle ja mietin tarkat vastaukseni kysymyksiin ”Miksi haet liittohallitukseen?” ja ”Miten kehittäisit IOL:n toimintaa?”. Tästä lunttilistasta vastauksineen tuli noin kahden sivun pituinen. Aina kun ylimääräistä aikaa löytyi, kertasin vastauksiani, jotta ne kysyttäessä tulisivat kuin apteekin hyllyltä. Tästäkään listasta ei ollut apua odottamattomiin kysymyksiin, kuten ”Mikä on sinun toteemieläin?”.
 |
| Porilaiset tarjosivat mielellään lattiamajoituksen liittohallitushakijoille LäSIO:n piiritapossa syksyllä 2015. |
Kotiläksyt on vihdoin tehty
Loppu lokakuusta kävi harmillisesti kun Itä- ja Keski-Suomi olivat varanneet preliittarinsa samalle viikonlopulle ja täytyi valita kumpaan osallistuisin. Ilman sen kummempia perusteluja valitsin lähteväni Toijalaan KeHä:n preliittareihin ja jätin ITIÖ:n välistä. Toki tarkoitus oli osallistua myös idän tapahtumaan etäyhteydellä, mutta aikataululliset ongelmat tekivät tästä hieman hankalaa. Tähän viikonloppuun mennessä olin lukenut IOL:n toimintasuunnitelman sekä koulutuspoliittisen asiakirjan kaksi kertaa kootusti muissa piiritapaamisissa sekä lukemattomia kertoja yksikseni. Toivoin toimintasuunnitelman vuodelle 2016 auttavan minua keksimään vastauksia kiperiin kysymyksiin.
Viimeinen hetki näyttää osaamisensa - IOL:n liittokokous Helsingissä
Itse huipputapahtuma, IOL:n liittokokous 14.-15.11.2015 Helsingissä. Tätä oli odotettu kauhun- ja ilonsekaisin tuntein. Väitin hakemuksessani sekä preliittareissa olevani suhteellisen hyvä puhumaan enkä stressaannu kovin helposti. No, ne ominaisuudet eivät oikein näkyneet liittokokouksessa. Paneelikeskustelua ja vaalivaliokunnan haastattelua odottaessa tuntui, että aika on pysähtynyt ja mitään ei tapahdu. Jännitys oli koko viikonlopun ajan niin kova, että halusin vain päästä siihen tilanteeseen, jossa kaikki kysymykset olisi jo kysytty ja olisi äänestyksen aika.
 |
| Hallitushakijoiden paneelitilaisuus alkoi minuutin mittaisella hissipuheella! |
Sunnuntaina, liittokokouksen toisena päivänä, jännitys ei hellittänyt vieläkään. Esityslistaa tuijottaessa tuntui, että asiakohtia on aivan liikaa ennen liittohallituksen valitsemista. Kesken päivän eräällä kokoustauolla ymmärsin, että kaikki jännittäminen on tavallaan turhaa, koska kaikki on jo annettu. Olimme seisseet auditorion edessä vastailemassa koko liittoyhteisön esittämiin kysymyksiin ja olimme edellisenä yönä käyneet myös tarkoin valikoidun vaalivaliokunnan haastattelussa. Nyt pitäisi vain odottaa tuloksia. Tämän ymmärrettyäni jännitti silti. Miksi?
Äänestyksen jälkeen h-hetken koittaessa nimien lukiessa valkokankaalla uskon, että jokaisen liittohallitushakijan jännitys viimeistään hävisi. Pääsi hallitukseen tai ei. Koko hakuprosessi ja eri paikkakuntien kiertäminen olivat unohtumaton kokemus, joka valmisti hyvin tulevaa vuotta varten. Koen oppineeni yhden kuukauden aikana erittäin paljon. Vastatakseni järkevästi hankaliin kysymyksiin, minun oli pakko oppia. Loppujen lopuksi voin sanoa, seistessäni auditorion edessä kuohuviinipullo kädessä, voin sanoa itselleni, että ihan hyvinhän se meni. Suosittelen jokaista haastamaan itsensä ajoittain sekä menemään oman mukavuusalueensa ulkopuolelle.
 |
| Äänestykset ovat ohitse ja vuoden 2016 liittohallituksen kokoonpano selvillä. Tässä vaiheessa jännitys vihdoin helpotti. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti