''Insinööriys on elämäntapa''

Kysyimme jäseniltämme ajatuksia liittoon kuulumisesta ja insinööriydestä sekä kuinka he ovat hyödyntäneet jäsenpalveluja ja -etuja. 

Miksi kuulut Insinööriopiskelijaliittoon? 

''Edunvalvonnan takia.''

''Tiesin liiton edut ja hyödyt, joten liittyminen oli itsestäänselvyys.''

''Vakuutusten, lakimiespalvelujen ja yhteisön takia.''

''Turvaa tulevalle työuralle.''

''Liityin etujen ja kassan takia. Pysyin samoista syistä.''

Mikä on parasta Insinööriopiskelijaliitossa? 

''Hyvät koulutukset.''

''Yhteisö.''

''Verkostoituminen, tutustuu ihmisiin ympäri Suomea.''

''Samanhenkiset ihmiset.''

Kuinka olet hyötynyt liiton jäsenyydestä? 

''Palkkasuositus on tosi helppo tapa perustella omaa palkkatoivetta töitä hakiessa.'' 

''Hyödyllisimmäksi olen kokenut matkavakuutuksen. Lisäksi olen käyttänyt paikallisia etuja.''

''Olen löytänyt nettisivuilta vaikka ja mitä hyödyllistä  tietoa.''

''Viimeisimpänä soitin lakimiehelle, joka auttoi minua laskemaan kesälomani, joita olin työaikanani tienannut, kun niistä oli epäselvyyksiä työpaikalla.''

''Olen käyttänyt CV- ja työnhakupalveluja.'' 

''Juridiset hyödyt sopimusten kanssa.''

''Olen päässyt osallistumaan hyviin koulutuksiin ja erilaisiin tapahtumiin, joissa olen tutustunut mukaviin ihmisiin.'' 

Miksi sinusta tulee insinööri? 

''Haluan arvostetun ammatin.''

''Insinööriys on minulle sopiva mielentila.''

''Insinööri-titteli avaa ovia moniin eri ammatteihin.''

''Veri vetää mahtavaan ammattikuntaan.''

Mikä on parasta insinööriydessä? 

''Yhteenkuuluvuuden tunne. Ja upea lakki!''

''Tekninen ammattiosaaminen.''

''Tiivis yhteisö, itselle mielenkiintoiset tehtävät ja melko hyvä palkkaus alalla.''

''Kiinnostava ja haastava ympäristö.''

IOL:n ääni - Loppusyksy on uusien alkujen aikaa

Loppusyksyllä opiskelijapuolen yhdistykset järjestävät yhdistysten syyskokouksia, joissa valitaan uudet hallitukset ja niihin toimijat seuraavalle vuodelle. Onnittelut uusille valituille.

Olette lähteneet tekemään työtä opiskelijoiden hyvinvoinnin ja opetuksen laadun puolesta. Tulette oppimaan tulevana vuonna paljon uutta: samalla jatkatte edellisvuosien ja vuosikymmenien toimijoiden työtä.

Toiminta on muuttunut harppauksin viimeisen neljän vuoden aikana ja tuleva vuosi tuo mukanaan uusia muutoksia, joihin pitää reagoida.

Ottakaa muutokset vastaan avoimin mielin. Muutokset tuovat uusia haasteita. Niihin sopeutuminen saattaa vaatia aikaa, joten yhteistyötä kaikkien liittoyhteisön toimijoiden välillä tarvitaan.

Jatkuvuus on keskeistä niin paikallisyhdistyksissä, kuin alueyhdistyksissä. On erittäin tärkeää, että kummistakin löytyy motivoituneita ja osaavia tekijöitä, jotka osaavat vastata alati muuttuvan toimintaympäristön haasteisiin.

Tärkeää jatkuvuuden takaamisessa on alueyhdistyksen ja paikallisyhdistyksen yhteistyö - pelkästään senkin takia, että paikallisyhdistystoimijoista tulee jonain päivänä alueyhdistystoimijoita.

Opiskelijoiden ja valmistuneiden insinöörien tiiviimmällä yhteistyöllä saamme uusia näkökulmia sekä toimintamalliajatuksia, jotka vievät liittoamme eteenpäin.

Järjestäkää yhteisiä tapahtumia, olkaa yhteydessä toisiinne, tehkää kannanottoja ajankohtaisista asioista ja järjestäkää tutustumistapahtumia. Loppujen lopuksi teemme kaikki tätä työtä yhdessä jäsenistön hyväksi.

Tämän vuoden loppu on allekirjoittaneellekin uuden alkua. Olen toiminut opiskelijapuolella jo neljän vuoden ajan. On aika jättää nämä piirit taakseen ja siirtyä tyytyväisenä kohti uusia haasteita.

Teemu Karttunen
varapuheenjohtaja

Teksti on julkaistu Insinööri-lehdessä 8/17

Opiskelijavalinnassa mitattava motivaatiota

Opiskelijavalintauudistus on puhuttanut kuluneen vuoden aikana. Todistusvalinnan tuominen osaksi korkeakoulujen valintaperusteita ei ole mikään uusi asia, mutta esitetyllä laajuudella sellaista ei ole ollut käytössä ennen. Tarkoituksena uudistuksella on ollut vähentää päällekäisyyksiä pääsykokeisiin valmistautumisessa ja keskeneräisten opintojen loppuun saattamisessa sekä ehkäistä stressiä opiskelemaan pääsemisestä. Näemme kuitenkin Insinööriopiskelijaliitossa uudistuksessa potentiaalin katastrofille.

Meille tärkeintä opiskelijavalinnassa on, että siinä korostuu tasavertaisuus ja motivaation mittaaminen. Nyt tulossa oleva uudistus on täysin päinvastainen. Tasapuolista vertailua ylioppilaskokeen ja ammatillisen toisen asteen tutkinnon välillä on mahdotonta tehdä yhdenvertaisesti. On myös hankala nähdä motivaatiota tietyn alan korkeakoulutusta kohtaan, jos motivaatio olisi pitänyt tuoda esille vuosia ennen haun ajankohtaisuutta, puhumattakaan niistä kaikista, jotka eivät tiedä mitä tekevät toisen asteen jälkeen.

''Tavoitteemme on saada kaikille aloille kaikkein motivoituneimmat hakijat, siten vältämme keskeyttämistä ja koulutukseen menevien resurssien hukkakäyttöä.'' -Miihkali Härkönen, puheenjohtaja

Insinööriopiskelijaliitto on linjannut uudistetussa koulutuspoliittisessa asiakirjassaan, että tekniikan alan AMK-koulutukseen tulee tuoda valintaperusteeksi valtakunnallinen alakohtainen ennakkotehtävä kaikille hakijoille. Sillä tavoin hakijat ovat samalla lähtöviivalla ja saavat jo hakuvaiheessa ensituntumaa alasta, jolle ovat hakeutumassa. Näin hakijat todennäköisemmin päätyvät haluamalleen alalle.

''Paljon puhuttujen valmennuskurssien sijaan ennakkotehtävää käyttämällä hakijat joutuvat todistamaan motivaationsa ja soveltuvuutensa koulutustua kohtaan. Sillä tavoin myös eri sosioekonomisista taustoista tulevat opiskelijat ovat yhdenvertaisia keskenään.'' -Teemu Karttunen, varapuheenjohtaja

Ennakkotehtävään pohjaavan opiskelijavalinnan vahvuus löytyy siitä, että toisin kuin perinteisissä pääsykokeissa, voidaan keskittyä mittaamaan hakijoiden valmiuksia omaksua kyseiselle alalle tärkeää tietotaitoa. Samalla ennakkotehtävä luo paremman kuvan tulevista opinnoista. Kun opiskeltavan alan omaksuminen on helppoa ja luontevaa, kasvaa motivaatio opintoihin ja siten valmistuminenkin nopeutuu.

Lisätietoja:
Miihkali Härkönen, puheenjohtaja, miihkali.harkonen@iol.fi
Tero Rinne, sihteeri, tero.rinne@ilry.fi

IOL:n ääni - Koulutuksen muuttuva suunta

Koulutus on jatkuvassa muutoksessa. Valtio valmistelee uutta visiota korkeakoulutukseen liittyen, ja maan hallitus aikoo yhdistää korkeakoululait eli purkaa laista varsinaisen duaalimallin ainakin erillisten lakien osalta ripeästi.

Lähiopetusta vähennetään ja uudenlaisia opetustapoja kehitetään vastaamaan työelämän nopeaa muutosta ja koulutuksen väheneviä resursseja.

Työelämä muuttuu kenties nopeammin kuin koskaan ennen etenkin aloilla, joista monella insinöörit työskentelevät. Digitalisaatio ja robotiikan kehittyminen vaikuttaa jatkuvasti enemmän työskentelyyn.

Monet entiset työtehtävät korvautuvat automaatiolla, ja samalla syntyy jatkuvasti uusia töitä esimerkiksi järjestelmien kehittämisessä.

Ammattikorkeakoulujen pitää johtaa muutosta merkittävästi enemmän kuin tällä hetkellä. Esimerkiksi ammattikorkeakoulujen opettajien työskentely omalla alalla vuoden ajan jokaista viittä opetusvuotta kohtaan voi auttaa. Opettamisen ohella aikaa ei jää omalle oppimiselle, mutta työskentely uusien asioiden parissa tarjoaa hyvän päivityksen vahvaan pohjaosaamiseen.

Myös kurssimuotoja pitää uudistaa. Kajaanin ja Lapin ammattikorkeakoulut ovat kehittäneet opiskelijoilleen pelejä, jotka simuloivat oikeita tilanteita.

Yksi peli on simulaatio kaivoksen johtamisesta. Pelin tapahtumat on kopioitu oikeiden kaivoksien tapahtumakirjauksesta. Toisessa virtuaalitodellisuudessa tehdyssä simulaatiossa harjoitellaan palavasta kaivoksesta poistumista.

Vaikka pelit ovat varsin opettavaisia, niitä varten ei tarvita lähiopetusta ja edistymistä ja suoriutumista on helppo seurata.

Vastaavanlaista uutta ajattelua tarvitaan merkittävästi enemmän tulevaisuudessa, jotta ammattikorkeakoulut kykenevät tarjoamaan jatkossakin laadukasta koulutusta työelämää varten.

Miihkali Härkönen
puheenjohtaja

Teksti on julkaistu Insinööri-lehdessä 7/17

IOL:n ääni - Irti huonosta stressistä

Syksy on monelle uuden ja jännittävän alku, toisille kiireen ja stressin aikaa. Hyvä stressi voi oikeissa annoksissa auttaa suoriutumaan isommistakin haasteista. Huono stressi voi esimerkiksi vaikeuttaa tai jopa estää asioiden hoitamista. Stressi vaikuttaa yksilöihin kuitenkin eri tavoilla.

Tärkeää on tunnistaa, milloin itse on liian stressaantunut ja milloin stressi alkaa hallita elämää liikaa. Kannattaa muistaa antaa itselleen aikaa hengähtää silloin tällöin - muistaa rentoutua ja päästää arjen kiireistä irti. Jokaisella on oma tapansa kanavoida stressiään ja vähentää sitä.

Korkeakoulumaailmassa ja työelämässä stressiä ja sen sietokykyä testataan päivittäin. Erona näitten kahden välillä on se, että työelämässä liialliseen stressin määrään saatetaan puuttua työyhteisöjen tasolla nopeammin, kun taas korkeakouluissa jokainen opiskelija on stressinsä kanssa omillaan.

Opintojen parissa huonoa, ylimääräistä stressiä tuo muun muassa mahdolliset roikkumaan jääneet rästiopinnot, opettajien huono tai jopa olematon kyky hahmottaa opiskelijoiden kokonaistyömäärää sekä tiukat aikataulut.

Ehkä pahimpana ylimääräisenä stressinaiheuttajana kuitenkin on opiskelijoiden yleinen yhteiskunnallinen asema. Opiskeluissa taustalla on jatkuvasti valmistumispaineet; jos ei tee esimerkiksi muuttuneen elämäntilanteen takia tarpeeksi opintoja, toimeentulo vaarantuu ja joutuu jopa maksamaan tukia takaisin.

Ylioppilainen terveydenhoitosäätiö YTHS:n teettämän tutkimuksen mukaan 33 prosenttia vastanneista korkeakouluopiskelijoista koki runsaasti stressiä. Yleisimpiä ongelmia olivat muun muassa ylirasituksen kokeminen, masennus ja itsensä kokeminen onnettomaksi. Tutkimuksen tulokset ovat huolestuttavia; psyykkiset ongelmat ovat yleistyneet opiskelijoilla 2000-luvulla.

Pohdittavaa riittää. Miten voimme tukea opiskelijoita, jotta he voivat opiskella ilman liiallista stressiä ja saavuttavat parhaimman mahdollisen oppimistuloksen? Millä keinoilla huonon stressin kasaantumista voi ennaltaehkäistä?

Teemu Karttunen
varapuheenjohtaja

Teksti on julkaistu Insinööri-lehdessä 6/17

Oletteko kuulleet liittohallituksesta?

Insinööriopiskelijaliiton ylintä päätösvaltaa käyttää liittokokous, jonne paikallisyhdistykset lähettävät edustajansa. Yksi liittokokouksen tehtävistä on valita liitolle luottamustoiminen hallitus, jonka toimikausi on kalenterivuosi. Puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan lisäksi hallitukseen valitaan kahdeksan jäsentä insinööriopiskelijoista ympäri Suomen.

Vastavalittu liittohallitus vuosimallia 2017

Liittokokous määrittää IOL:n toiminnan suuntaviivat ja hallitus vastaa niiden toteutumisesta. Hallitus järjestäytyy, eli jakaa keskenään vastuualueet niin, että tehtävät jakautuvat tasapuolisesti ja toiminta voi seurata sujuvasti toimintasuunnitelmaa.

Esimerkiksi tänä vuonna vastuualueet ovat olleet

• koulutuspolitiikka (rakenteet, paikalliset tilanteet, työelämä)
• järjestöasiat
• jäsenistö
• ammattikuva ja -identiteetti
• tiedotus ja viestintä
• kulttuuri
• kansainvälisyys
• monimuoto-opiskelijat

Liitto toimii luonnollisesti jäseniään varten. Lyhyesti ja ytimekkästi ilmaistuna liittohallituksen toiminta rakentuu edunvalvonnan, paikallisen toiminnan tukemisen, liiton markkinoinnin ja hyvän ammattikuvan ja -identiteetin vahvistamisen ympärille.

Toiminnan perustana vahva koulutuspoliittinen edunvalvonta

Koulutuspoliittisilla vastaavilla riittää töitä koulutuspoliittisen kentän ja työmarkkinoiden tilanteista ajan tasalla pysymisessä. Koulutuspoliittista liikehdintää tapahtuu paljon ja tarvittaessa niihin reagoidaan. Tänä vuonna kopot ovat ahertaneet myös liiton koulutuspoliittisen asiakirjan päivittämisen parissa.

Järjestöjohdon neuvottelupäivillä workshopattiin kopo-asioista

Toimiva paikallinen toiminta on elintärkeää IOL:n toiminnalle

Liittohallituksen jäsenille, puheenjohtaja pois lukien, jaetaan omat vastuupaikallisyhdistykset ja suuri osa hallitusvuodesta kuluukin näiden aluevastuiden toiminnan tukemisessa; niin kutsuttu IOL-kummi kiertää omilla paikkakunnilla esimerkiksi mukana ständeillä ja infoissa sekä kouluttamassa paikallisyhdistysten aktiiveja. Vuoden aikana pääsee tutustumaan paljon uusiin ihmisiin sekä näkemään ja kokemaan eri paikallisyhdistysten tapahtumia ja paikallista kulttuuria sekä perinteitä.

Marko kenttäkierroksella Rovaniemen Insinööriopiskelijoiden kanssa

Markus kävi viemässä IOL:n tervehdyksen Tampereen Insinööriopiskelijoiden Jallukasteeseen

Oman järjestökenttämme tunteminen on tärkeää, jotta sitä saadaan kehitettyä ja esimerkiksi hyviä toimintatapoja siirrettyä paikallisyhdistyksiltä toisille. Tänä vuonna järjestövastaavan projektina on ollut esimerkiksi yhteyshenkilötoiminnan kehittäminen.

Insinööriopiskelijakulttuurin ylläpitäminen ja kehittäminen

Myös opiskelijakulttuuri on suuri ja tärkeä osa opiskeluaikaa. Liittohallituksen tehtävänä on vaalia insinööriopiskelijoiden keskuudessa vallitsevaa hyvää me-henkeä ja insinööriopiskelijakulttuurin perinteitä, kehittäen niitä myös eteenpäin. Hyvä yhteishenki vahvistaa myös hyvän ammatti-identiteetin tuntemista.

Kevään Tekniikka ja X -kilpailun voittajatyö. Ensi vuoden kilpailun aiheena on Tekniikka ja ääni.

Elokuussa IGOR julkaisi insinööriopiskelijoiden oman biisin, Insinöörilaulun

Insinööriopiskelijoiden edustaja

Insinööriliiton jäsenjärjestönä olemme mukana myös Insinööriliiton toiminnassa, esimerkiksi äänivaltaisina edustajina edustajakokouksissa, opiskelijoiden piirin edustajina IL:n hallituksessa sekä mukana kehittämässä toimintaa Järjestöjohdon neuvottelupäivillä ja alueellisessa piiritoiminnassa.  Hallitus valitsee keskuudestaan erilaisiin valio- ja valtuuskuntiin edustajat, joiden tehtävänä on viedä insinööriopiskelijoiden ääni eteenpäin. Esimerkkeinä näistä mainittakoon yrittäjien valiokunta ja työmarkkinavaltuuskunnat. 

Kevään edustajakokouksessa puheenjohtajisto Miihkali ja Teemu  valittiin IL:n hallitukseen opiskelijoiden piirin edustajaksi ja henkilökohtaiseksi varaedustajaksi

Akavalaisena liittona olemme mukana myös Akavan opiskelijoiden valtuuskunnassa, jossa edustajamme ovat päässeet mm. tutustumaan eri liittojen toimijoihin.

Järjestövaliokunnan & Koulutus- ja elinkeinopoliittisen valiokunnan seminaarista edustuskuvaa

Liittohallituksen toiminta vaatii ennen kaikkea pitkäjänteisyyttä ja jatkuvuutta, sillä asiat eivät tapahdu sormia napsauttamalla. On myös hyvin paljon itsestä kiinni, kuinka paljon haluaa, pystyy, ehtii ja jaksaa vuoden aikana tehdä. Hallitukseen hakiessa ei tarvitse pelätä, että omat tiedot tai taidot ei riitä. Vuosi opettaa paljon. 

Hallitus virkistäytyi Escaperoomin avaruusseikkailulla

Emma pääsi Pohjois-Kymen Insinöörien vuosijuhlilla Taikuri Luttisen avustajaksi 

Liittohallitusvuosi on ennen kaikkea tajuttoman hauska ja ainutlaatuinen kokemus. Alkuun lähes tuntemattomista hallituskavereista muodostuu vuoden aikana tärkeitä ystäviä. Verkostot ympäri Suomen kasvaa ja pääsee tutustumaan valtavaan määrään uusiin ihmisiin. Tiedot, taidot ja kokemukset karttuvat. Pääsee kokemaan siistejä juttuja, joita ei välttämättä muuten tulisi ikinä tehtyä tai nähtyä. 

Alkuvuodesta päästiin syömään Lumilinnaan

InssiCooper 2017

Haluamme kannustaa kaikkia kiinnostuneita lähtemään mukaan tekemään töitä insinööriopiskelijoiden puolesta ja kehittämään liittomme toimintaa!

Haku Insinööriopiskelijaliiton hallitukseen vuodelle 2018 on nyt auki! Istuvan hallituksen yhteystiedot löydät täältä - kysy rohkeasti lisää!

Liittohallitus 2017

Insinööriopiskelijakulttuuri osana opiskelijaelämää

Olitpa sitten tänä syksynä opintosi aloittanut tai jo useamman vuoden insinööriopiskelija, insinööriopiskelijakulttuuri tulee sinulle jossain vaiheessa tutuksi hyvin vahvana osana tämän päivän opiskelijan arkea. Täytyy muistaa, että opiskelijaelämään kuuluu paljon muutakin kuin opiskelu ja juurikin opiskelijakulttuuri tarjoaa hyvän vastapainon itse opiskelulle ja näin myös auttaa jaksamaan opintojen viemisessä eteenpäin. Sanotaan, että opiskelu on ihmisen parasta aikaa - niin se onkin! Haalarit, insinöörilakki ja Laulumatti ovat oleellinen osa insinööriopiskelijakulttuuria.

Kurssien ja labratöiden parissa ahertaminen, kavereiden kanssa temmeltäminen opiskelijajuhlissa haalarit jalassa ja vaikka saunominen Laulumatin kappaleita laulellen: kaikki tämä on osa sitä insinööriopiskelijakulttuuria.

Insinöörilakki, jonka käyttöoikeuden insinööriopiskelija saa ensimmäisenä opiskeluvappunaan, on yksi arvokkaimmista ammattikuntamme tunnuksista. Imppulakkia näkeekin useissa tapahtumissa insinööriopiskelijoilla päässä tai olalla.

1980-luvulla Suomeen kunnolla levinnyt haalarikulttuuri on nykyään yksi näkyvimpiä opiskelijastatuksen symboleja. Opiskelijat värikkäine haalareineen ovat tuttu näky monessa kaupungissa. Myös paikkakuntakohtaiset perinteet tuovat oman mausteensa haalarikulttuuriin.

Haalareihin liittyy oleellisesti haalarimerkit sekä kaikki mikä matkan varrella on kiinnitetty roikkumaan tähän opiskelijan univormuun. Haalarimerkkejä saa esimerkiksi useimmista tapahtumista vastineeksi osallistumisesta, mutta niitä voi myös ostaa eri tahoilta. Jo yksittäinen haalarimerkki saattaa kätkeä taakseen hienoja muistoja ja paljon tarinoita. Myös esimerkiksi eri tapahtumien suorituspassit voi jättää roikkumaan haalareihin muistoksi kyseisistä tapahtumista.

Jokaisen insinööriopiskelijan haalareiden vakiovarustukseen kuuluu myös meidän oma laulukirjamme; Laulumatti^2. Tähän hupaisaan laulukirjaan törmää monissa opiskelijatapahtumissa ja yllättävän usein myös saunoessa. Perinteinen Laulumatti on hieman arka saunan kosteudelle, mutta uusi tuleva Saunamatti tulee korjaamaan tämän ongelman.

Haluan kannustaa kaikkia ottamaan ilon irti koko opiskeluajasta ja osallistumaan sekä verkostoitumaan oman paikkakunnan tapahtumissa. Suosittelen myös lähtemään paikallisyhdistysten mukana valtakunnallisiin tapahtumiin tutustumaan samanhenkisiin insinööriopiskelijoihin ympäri Suomen.

Loppuun haluan toivottaa hyviä hetkiä opiskelijakulttuurin parissa juuri Sinulle. Verkostoidu ja nauti!

Insinöörilaulun sanoin: ''Tää porukka on kultaa, mä en vaihtais koskaan toiseen.''

Juuso Heinonen
kulttuuri

IOL:n ääni - Onko pakkovelkaantuminen ok?

Opiskelijat ovat ainoa osa väestöä, joiden oletetaan ottavan lainaa elääkseen.

Opiskelijoiden siirtyminen yleisen asumistuen piiriin on herättänyt jälleen keskustelun opintotuesta. Moni uutislähde uutisoi asiasta esimerkiksi otsikoin ''Pienituloinen opiskelija voi saada tukea kuukaudessa enimmillään 1 305 euroa''.

Sehän ei ole totta, sillä opiskelijoiden tukena saama raha on enintään 655 euroa. Loppu tueksi väitetty 650 euroa on opintolainaa, joka täytyy maksaa aikanaan takaisin.

Harhaanjohtavat uutiset ovat ilmeisesti tällä kertaa lähtöisin Kelan lausunnosta, jonka mukaan opiskelijan tuet muodostuvat opintorahasta, yleisestä asumistuesta ja opintolainasta. On vähintäänkin mielenkiintoista nimittää lainaa tueksi.

Uutisointi on aiheuttanut harhaluuloja esimerkiksi siitä, että opintolainan valtiontakaus tarkoittaa sitä, että valtio myös maksaa lainan pois, mikä ei pidä paikkaansa. Ilman työntekoa jo täysipäiväiseksi mitoitetun opiskelun päälle tai lainan nostamista ei ole mahdollista elää.

Mennäänpä hiukan lukuihin, sillä ne tuovat konkretiaa. Mikäli opiskelee normaalin insinööritutkinnon, kuten suositellaan eli käymättä töissä, joutuu nostamaan tuen lisäksi lainaa. Tuki ei etenkään pääkaupunkiseudulla yleensä riitä kattamaan edes asumiskustannuksia.

Insinööriopinnot kestävät neljä vuotta, ja sinä aikana noin yhdeksänä kuukautena vuodessa nostetaan yleensä lainaa. Tutkinnon päätteeksi lainaa jää maksettavaksi suunnilleen 23 400 euroa ja korot päälle. Vaikka opintolainan korot ovat varsin pienet, kertyy silti noin suuresta summasta jonkin verran korkoakin.

Opintojen jälkeen työelämässä on ollut tapana alkaa säästää esimerkiksi omaa asuntoa varten. Lainataakan takia asuntoa varten joutuu käsirahan lisäksi säästämään toisen samansuuruisen summan opintolainan maksamiseen.

On aika herättää kysymys siitä, onko lainan nostamiseen pakottaminen hyväksyttävää Suomessa? Muille kansanryhmille se ei ole, eikä sitä lakikaan suoranaisesti tunne, mutta opiskelijoille silti niin tehdään. Miksi?

Miihkali Härkönen
puheenjohtaja

Teksti on julkaistu Insinööri-lehdessä 5/17

Matkalla insinööriksi, osa 7 - Eat, sleep, work hard and repeat

Syksyllä 2012 Henna oli opintonsa juuri aloittanut insinööriopiskelija, tänään Henna on insinööri. Matkalla insinööriksi -juttusarja kertoo yhden tarinan aina valintakokeista insinööriksi valmistumiseen asti - ja jopa sen yli.

Parasta opiskeluaikanani:

• Opiskelijavaihto Hollannissa syksyllä 2014, kansainväliset projektit yritysten kanssa
• Monialaiset projektiopinnot antoivat laajan kuvan työelämässä vaikuttamisesta
• Valtakunnalliset IOL:n tapahtumat; ASTin, IOP ja InssiCooper, parempia valtakunnallisten verkostojen lähteitä ei opiskelija tästä maasta löydä
• Liiton koulutukset; tiedon ja taidon lisäksi koulutukset loivat yhteisöä ja verkostoja
• Ystävät; samanhenkiset ihmiset solmivat ystävyyssuhteita aktiivitoiminnassa ympäri Suomen - ihan parasta

Valmistuminen konkretisoi sen pitkäaikaisen tavoitteen, minkä avulla koko ammattikorkeakouluaika aukesi minulle kaikkine mahdollisuuksineen viisi vuotta aikaisemmin. Matkan varrelta en muuttaisi mitään. Ainoastaan toivoisin itseni uskovan enemmän omaan tekemiseeni ja myöntämään oman itseni rajalliset voimavarat jaksaminen silmällä pitäen, koska niissä asioissa en ole ollut hyvä. En tosin olisi ilman kokemuksia opiskeluaikana tiedostanut edes niin selkeästi näitä omia ominaisuuksiani.

Vaikka yhdistystoiminta olisi tuttua, uudessa ympäristössä toimiminen vie aikansa, että sopeutuu. Halusin ymmärtää ja oppia paljon, sopeuduin. Verkostoiduin ja halusin hahmottaa suuria kokonaisuuksia. Ammatillisesta edunvalvonnasta en ollut koskaan kuullutkaan, vaikka harraste- ja urheiluseurojen yhdistystoiminta olikin tuttua. Se, mikä kuitenkin oli kaikissa yhdistyksissä yhteistä, oli yhteisö ja yhteinen tavoite.

Insinööriopiskelijoiden yhteisössä paikallisella tasolla näen kaksi tärkeää tehtävää:

1. Kaksisuuntainen viestintä ja vuorovaikutus valtakunnalliselta tasolta paikalliselle tasolle ja toisinpäin => näin toteuttaen edunvalvontaa monella eri sektorilla
2. Vahvan yhteisön rakentaminen, johon tapoja on yhtä monta kuin tekijää ja aktiivia, esimerkiksi erilaiset tapahtumat, koulutukset ja jäsenillat

''It is all about the edunvalvonta''

Valtakunnallisella tasolla it is all about the edunvalvonta, joka perustuu KATE-ajatteluun sisältäen ne tärkeimmät teemat opiskelijoiden edunvalvonnassa tekniikan alalla; koulutus, ammattikuva ja työelämä. Teemat kiteytyvät vahvasti yhteen; kun koulutus on laadukasta, se on myös laajalti työelämälähtöistä ja kun se on työelämälähtöistä ja laadukasta, parannetaan osaajien ammatti-identiteettiä. 

Valtakunnallinen toiminta ei ole tapahtumien järjestämistä, vaan tapahtumien järjestämisen kautta yhteisön rakentamista, jossa mietitään aina miten toiminta palvelee jäsenistöä. Toimiessani IOL:n varapuheenjohtaja vuonna 2016 minulle oli selvää, että iso edunvalvonnan kokonaisuus ei pysy hyppysissä, jos keskitytään vain yhteen teemaan, vaan on hallittava ja hahmotettava laajempi kokonaisuus. 

Ilman yhteisöä, eli jäseniä, ei yksikään yhdistys ole mitään. Mitä avoimempaa toiminta on ja mitä enemmän toiminta tarjoaa erilaisia asioita jäsenilleen, sitä vahvempi on yhteisö kokonaisuutena. Jos paikallisella tasolla ymmärtää tämän idean, saa paljon aikaan, mutta valtakunnallisessa toiminnassa edellytyksenä on, että ymmärtää kokonaiskuvan, jotta voi toimia vakuuttavana vaikuttajana.

Aina on muistettava miksi me tätä teemme; laadukkaan insinöörikoulutuksen ja vahvan yhteisön ammattikuvan takia. Toiminnasta opiskeluiden ohessa saa myös tarpeellisia työelämän taitoja, kuten neuvottelu- ja tiimityöskentelytaitoja sekä pystyy vahvistamaan ja kerryttämään verkostojaan toimiessaan osana yhteisöämme. 

Opiskelija-aktiivin lyhyt muistilista:

• Muista tasapainottaa harrastukset ja opinnot
• Priorisoi selkeästi, äläkä ahnetu
• Myönnä virheesi ja väsymyksesi
• Muista aktiivitoiminnan lisäksi myös pitää ystävyys- ja perhesuhteita yllä

''Opiskelu on ihmisen parasta aikaa ja siitä kannattaa ottaa kaikki irti''

Nyt valmistuneena voin todeta saman, kuin tutorina tai opiskelija-aktiivina; opiskelu on ihmisen parasta aikaa ja siitä kannattaa ottaa kaikki irti, koska opiskelu ei kestä ikuisesti. Se on ohimenevä elämänvaihe, joka valmentaa jokaista koko loppuelämäänsä varten. Siksi siitä kannattaa ottaa kaikki irti, nauttia ja elää. Kun ei murehdi liikaa ja ottaa ilon irti arjesta, on myös valmistuneena valmiimpi työelämän haasteisiin. 

Tsemppiä kaikille opintoihin, orientoiviin ja työelämään!

Henna Reponen

Insinööri (AMK)

Matkalla insinööriksi, osa 6 - Insinöörityö

Syksyllä 2012 Henna oli opintonsa juuri aloittanut insinööriopiskelija, tänään Henna on insinööri. Matkalla insinööriksi -juttusarja kertoo yhden tarinan aina valintakokeista insinööriksi valmistumiseen asti - ja jopa sen yli. 

Aina aloittavien infosta työharjoitteluinfoon ja liiton koulutuksiin asti olin kuullut varoitettavan niin kutsutusta tekun montusta. Hetkestä, jolloin et usko itseesi ja tutkintosi arvostus laskee omassa mielessäsi ennen valmistumista. En koskaan ajatellut, että tämä koskisi minua. Olin halunnut opiskelemaan ja päässyt juuri sinne minne halusin. Oli todella kaukainen ajatus, että tekun monttu koskisi juuri minua. Sen lisäksi olin ajanut ammattikuvan ja insinöörien identiteetin arvostuksen nostoa sekä kehittämistä opiskelija-aktiivitoimintani alusta lähtien.

''Iski monttu omalle kohdalleni kovemmin kuin olisin koskaan uskonut.''

Kuitenkin, kun opintoja oli takana 4,5 vuotta, iski monttu omalle kohdalleni kovemmin kuin olisin koskaan uskonut. Insinööriopiskelijaliiton varapuheenjohtajan pesti vuodelta 2016 oli vaihtunut vuoden vaihteessa Insinööriliiton hallituksen opiskelijoiden varajäsenen jobiin. Viime vuoden tavoitteet valtakunnallisen edunvalvonnan ajamisesta ja yhteisön kehittämisestä olivat vaihtuneet ja kevään 2017 tavoitteena oli saada perehdytettyä uudelle remmille IOL-työskentely, edustaa IL:n hallituksessa insinööriopiskelijoita ja tärkeimpänä valmistua insinööriksi.

Insinööriliiton hallituksen kokoukset ovat poikkeuksetta ainakin työpäivän mittaisia ja sisäistettävää asiaa on joka kokoukseen enemmän kuin itsellä on ollut monessa kurssikokonaisuudessa. Laskin usein kokousmatkoilla ja -tauoilla kurssitehtäviä, jotka oli palautettava, jotta pääsisin osallistumaan tenttiin. Valmistumiseni oli siis kiinni niistä viikottain palautettavista tehtävistä.

''Olin vähällä luovuttaa ja hetken uskoin, että ei minusta insinööriä tule.''

Koko kevään ajan koin usein lyhyitä hetkiä, jolloin olin valmis lyömään hanskat tiskiin, mietin valintojani opintojen aikana ja huomasin olevani epävarma ihan kaikesta. Olinko valinnut oikean suuntautumisvaihtoehdon? Ehdollistin jopa elämäni parhaimman syksyn vaihdossa. Pohdin kannattiko vaihto, kun opintoni siitäkin vain venyivät. Opinnäytetyöaiheeni oli lähtenyt vuoden vaihteessa alta ja jouduin suunnittelemaan ja aloittamaan työni alusta. Olin vähällä luovuttaa ja hetken uskoin, että ei minusta insinööriä tule. Mietin kuinka paljon töitä olin tehnyt vuonna 2016 valtakunnallisessa toiminnassa ja ihmettelin, miten tuntui niin vaikealta saada yksi opinnäytetyö valmiiksi.

Sitten tuli pääsiäinen ja oppari oli edelleen alkutekijöissä. Kääriydyin sohvalle peittoon ja mietin, miten selviän kaikesta niin, että pysyn tavoitteissani. Otin sohvalle kaverikseni läppärin ja aloin kirjoittamaan. Päätin, etten luovuta. En tässä vaiheessa. Päätin, että tässä vaiheessa en saa olla väsynyt, en ennen kuin työ on valmis. Vappupäivänä, kun muut juhlivat piknikillä, kirjoitin viimeiset lauseet opinnäytetyöhöni. Niskasta kiinni ottaminen onnistui ja selviydyin. 

''Opinnäytetyötä esitellessäni jännitin niin paljon, että meinasin insinöörinaisellisesti tuhertaa kiukkuitkua.''

Toukokuun lopussa tein viimeisen tenttini, johon olin koko kevään palauttanut tehtäviä jokaisella kokousmatkalla tai edustusreissulla. Kahta päivää myöhemmin esittelin koululla opinnäytetyöni. Olin tuona hetkenä ollut ammattikorkeakoulussa karvaa vaille viisi vuotta ja valtakunnallisen aktiivitoiminnan kautta pitänyt kymmeniä luentoja sadoille opiskelijoille ympäri Suomea. Silti opinnäytetyötä esitellessäni jännitin niin paljon, että meinasin insinöörinaisellisesti tuhertaa kiukkuitkua. Korvissani soi mäkivedoissa käyttämäni soittolista kävellessäni pienellä raivolla koululle. Turussa se tosin onkin melkein mäkivetoa, kun laittelee Kaskenmäen ylös Seppikselle.

''Sillä hetkellä uskoin vähän enemmän itseeni, olinhan juuri valmistunut insinööri.''

Esittelin työtäni uskomatta itseeni, vielä siinäkin vaiheessa olin lähellä luovuttaa. Koululta lähtiessäni sain sähköpostin viimeisen tentin arvostelusta. Olin läpäissyt tentit ja ensi kerran minua onniteltiin insinööriksi valmistumisesta. Siinä hetkessä tuuletin keskellä Hämeenkatua. Pelko valmistumattomuudesta, lisäajan hakemista ja ikiopiskelijatittelistä katosi ja elämä muuttui kevyeksi. Olin saavuttanut tavoitteeni ja selvinnyt, vaikka olin ollut todellakin väsynyt useamman vuoden vahvasta sykkimisestä. Sillä hetkeillä uskoin vähän enemmän itseeni, olinhan juuri valmistunut insinööri ja todella onnellinen, että onnistuin tavoitteissani.

Henna Reponen
IOL:n hallituksen varapuheenjohtaja 2016

Matkalla insinööriksi, osa 5 - Aktivoituminen

Syksyllä 2012 Henna oli opintonsa juuri aloittanut insinööriopiskelija, tänään Henna on insinööri. Matkalla insinööriksi -juttusarja kertoo yhden tarinan aina valintakokeista insinööriksi valmistumiseen asti - ja jopa sen yli.

Koitti se päivä syksyllä 2013, kun lupasin olla käytettävissä Turun Insinööriopiskelijat TIO ry:n hallitukseen. Takana oli tutorointisyksy ja se oli oikeastaan viimeinen niitti siihen, että tiesin haluavani kehittää yhdistyksemme toimintaa sekä toimintoja ja olla mukana vaikuttamassa. Tiesin tutorina hyvin, mitä insinööriopiskelijat kaipasivat ja tiesin mikä tavallisia jäseniä hiersi. Valitusvirsi harvoin auttaa mihinkään asiaan, joten tiesin, jos halusin asioiden tapahtuvan, oli lähdettävä itse toteuttamaan ja niin tein.

''Meillä oli yhteinen tavoite, joka oli insinööriopiskelijoita mahdollisimman hyvin palveleva yhdistyksen toiminta.''

Vuoden 2014 TIO:n hallituksessa olleena olin saanut paljon lisää ymmärrystä yhdistyksestämme ja tiesin suorilta, että halusin viedä asioita eteenpäin. Vaikka olin syksyn 2014 vaihdossa ulkomailla, lähetin paperisen hakemuksen TIO:n syyskokoukselle ja esitin halukkuuteni toimia puheenjohtajana vuonna 2015. Niukille se meni, mutta minut valittiin puheenjohtajaksi. Suuret ideat ja suunnitelmat päässäni lähdin toteuttamaan ja kehittämään toimintaa. Olin oppinut edellisestä vuodesta paljon, mutta 2015 ymmärsin, mitä tarkoittaa tiimi ja mitä on olla osana vahvaa tiimiä. Opin vastaanottamaan kritiikkiä, palautetta ja kuuntelemaan. Opin, että en tiedä kaikkea, enkä osaa kaikkea ja ennen kaikkea en pysty kaikkeen, yksin. Mutta tiiminä me pystyimme mihin vain. Ja näin ryhmän, joka oppi viikko viikolta pelaamaan paremmin yhteen. Ei se ruusuista ollut alusta lähtien, mutta vuoden lopussa meillä oli toisiamme arvostava vahva tiimi, joka oli vuoden aikana rakentanut luottamuksen välilleen. Meillä oli yhteinen tavoite, joka oli insinööriopiskelijoita mahdollisimman hyvin palveleva yhdistyksen toiminta.

''Koulutuksemme on ammattikuvamme perustukset, ammattikunnan yhteisö vahvistaa identiteettiämme.''

Miksi lähteä mukaan aktiiviksi? Olemme vahvempia työelämässä, kun meillä on laadukas koulutus kehittävillä työharjoittelujaksoilla, sekä haastavilla insinööritöillä. Meidän usko itseemme, osaamiseemme ja koulutukseemme pitää olla vahva, jotta voimme onnistua työssämme. Koulutuksemme on ammattikuvamme perustukset, ammattikunnan yhteisö vahvistaa identiteettiämme ja näiden osien avulla menestymme työelämässä. Haluamme kehittää ja haastaa itseämme, oppia koko ajan uutta ja elää työelämän haasteiden aallonharjalla, asiantuntijoina. Opiskelijayhdistys vahvistaa ja rakentaa perustat näille asioille, tuo asiat jokaisen opiskelijan tietoon, toimii edunvalvojana. Kun lähdin aktiiviksi, sain kehittää ja olla mukana vaikuttamassa. Olen tehnyt paljon, koska olen kokenut asiat tärkeäksi. 

''On kuitenkin ollut hienoa olla mukana pyörittämässä isoa ratasta, joka tekee merkityksellisiä asioita.''

Se työ, mitä olen tehnyt, ei näy insinööriopiskelijan arjessa, enkä opiskelija-aktiivitoimintaan lähtiessäni ymmärtänyt mitä kaikkea tulenkaan tekemäänkään opintojen ohessa. On kuitenkin ollut hienoa olla mukana pyörittämässä isoa ratasta, joka tekee merkityksellisiä asioita. Suurin työ on siinä, että näiden asioiden eteen tehty työ tulisi vielä näkyväksi ja ymmärretyksi yhteisössämme sekä sen ulkopuolella. Insinöörien ei tarvitse olla liukuhihnakoulutettuja perustutkintoja, vaan omilla valinnoillaan profiloituja ammattiylpeitä asiantuntijoita.

Me nuoret olemme tottuneet, että kaikki on aina ollut valmiina. Ja näinhän se ei todellisuudessa ole. Se, että me, uusi nuori työntekijäsukupolvi, ymmärrämme, ettei esimerkiksi 40 tunnin työviikko, vanhempainvapaat ja pekkaset ole ollut aina itsestäänselvyys on tärkeää. Edunvalvontaa tehdään koko ajan. Olen tehnyt töitä laadukkaan, työelämään tähtäävän tekniikan alan opetuksen eteen. Olen tehnyt töitä insinööriyhteisön kehityksessä - yhdessä olemme vahvoja ja ennen kaikkea yhdessä olemme enemmän yhteisönä, opintojen jälkeen myös työpaikoilla. Aktiiveille paras palkka on se, kun katsoo ajassa taaksepäin ja näkee sen ison kaaren kehityksen. Ei aktiivi tarvitse kunniaa ja glooriaa, eikä sitä kannata odottaakaan aktiivina. Mieti mikä on toiminnan tärkein tavoite ja satsaa siihen, huomaat, että se maksaa palkkaansa itsekseen takaisin verkostojen, uusien mahdollisuuksien ja esimerkiksi työelämätaitojen 
muodossa.

''Kaikki ovat hyviä aktiiveja ja ennen kaikkea kokonaisuudelle jokainen on tärkeä.''

Yhteisössämme parasta on se, että jokainen on arvokas ja tärkeä osa yhteisöä ja moni pääsee vaikuttamaan ja kehittämään toimintaa. Sen kuuluu olla juuri näin. Kaikki ovat hyviä aktiiveja ja ennen kaikkea kokonaisuudelle jokainen on tärkeä. Jos siis pienikin toiminnan kehityksen jyvä itää sinussa, lähde rohkeasti mukaan aktiivitoimintaan!

Henna Reponen
Aktiivinen jäsen 2012 -

Matkalla insinööriksi, osa 4 - Miksi arvostaa insinöörikulttuuria?

Syksyllä 2012 Henna oli opintonsa juuri aloittanut insinööriopiskelija, tänään Henna on insinööri. Matkalla insinööriksi -juttusarja kertoo yhden tarinan aina valintakokeista insinööriksi valmistumiseen asti - ja jopa sen yli.

Millainen on tavallinen suomalainen insinööriopiskelija? Vähäsanainen, nauttii pelailusta vuorokauden ympäri, teknologia ja koneet kiinnostavat, mutta niistä puhuminen ''kansakielellä'' ei ole helppoa. Lajitoveriin törmätessään ja uskaltaessaan aloittaa keskustelun tämän kanssa, voi keskustelu nousta sfääreihin, joita ei muun alan opiskelija enää ymmärrä. Insinööriopiskelija on hiljainen, joka ei apua turhaan kysele, osaa ja opiskelee itse, tai sitten jättää asian hautumaan. Rationaalinen ajattelu ja ongelmanratkaisu korostuvat.

''Hiljainen insinööri on nykypäivänä katoava työnkuva.''

Vai onko insinööriopiskelija enää tällainen? Ei ole. Edelleen uskallan väittää, että rationaalinen ajattelutapa ja ongelmanratkaisu ovat suuressa roolissa insinööriopiskelijan maailmankuvaa tarkasteltaessa, ovathan ne insinöörin työssä välttämättömiä taitoja. Nykyään on kuitenkin ajateltava sieltä kuuluisan boksin ulkopuolelta ja huomioitava työelämän tarpeet, miten ammattikorkeakoulututkinto valmentaa insinööriopiskelijaa itseä työelämään. Monialaiset työelämälähtöiset projektit ovat tulleet jäädäkseen osaksi opiskelua ja hyvä niin. Meille ei enää yksin riitä hyvä ongelmanratkaisukyky, vaan meidän pitää olla innovatiivisia. Ulospäinsuuntautuva ote opiskeluun ja yleiseen habitukseen on jokaisen insinööriopiskelijan löydettävä itsestään tai sitten opeteltava se vaikka väkisin. Hiljainen insinööri on nykypäivänä katoava työnkuva.

Vaikka sekä koulutus että opetus ovat ajansaatossa kehittyneet huimasti, insinöörikulttuuri ja sen perinteiset muodot ovat säilyneet tähän päivään asti vahvoina. Insinöörisormus on ammattikuvan tunnusmerkki, jota kantavat ylpeinä kaikki sen valmistumisensa jälkeen hankkineet. Insinöörisormuksia saa ihastella niin eläköityneiden konkareiden, alan rautaisten ammattilaisten, kuin juuri valmistuneiden keltanokkien vasemmassa keskisormessa.

Insinöörilakki eli Imppulakki on haalareiden tapaan ammattikuntamme tunnus ja haalareiden tavoin se korostaa yhteisöä ja ammatti-identiteettiä. Insinöörilakkia saa käyttää jokainen valmistunut ja opiskeleva insinööri ensimmäisen opiskeluvuoden vapusta eteenpäin. Lakituksia järjestetään vapun aattona ympäri Suomea ja lakitukset ovat iso yhteisön rakentaja. 

''Paikalliset opiskelijayhdistykset kantavat insinöörikulttuurin järeitä perinteitä ja kehittävät vuosittain uusia.''

Tänä vuonna tulee 35 vuotta siitä, kun perustettiin ensimmäiset IOL:n paikallisyhdistykset, kuten myös minun kasvattiseurani Turun Insinööriopiskelijat TIO ry. Paikalliset opiskelijayhdistykset kantavat insinöörikulttuurin järeitä perinteitä ja kehittävät vuosittain uusia. Insinööreillä on ollut tapana näkyä opiskelijakulttuurissa aina ja mitä suurenevissa määrin vain positiivisesti. Rastikierrokset tarjoavat insinöörimäisiä aktiviteetteja ja tiiviiltä ryhmäytymiseltä sekä verkostoitumiselta on lähes mahdotonta välttyä illan aikana. Ympäri Suomen Tursajaisia on parhaimmillaan järjestetty yli 25 vuoden ajan. Sitsit ja yhteistyö muiden opiskelijayhdistysten kanssa tapahtumien järjestemisessä kuuluu insinööriopiskelijakulttuuriin. Sitseihin kuuluu jokaisen insinöörin oma laulukirja, Laulumatti. 

Insinöörikulttuurin ylläpidossa ja kehittämisessä opiskelijayhdistyksen tukena on koko valtakunnallinen tukiverkosto. Insinööriopiskelijat ovat erityisessä asemassa, sillä jokaiselta paikkakunnalta, jossa on tekniikan alan opetusta ammattikorkeakoulussa, löytyy nykypäivänä myös insinööriopiskelijoiden oma paikallisyhdistys, jotka nitoo yhteen Insinööriopiskelijaliitto IOL ry. Näin on syntynyt myös vahva valtakunnallinen insinööriopiskelijakulttuuri, joka on Suomessa hyvin ainutlaatuista. Jokaisen opiskelijan, etenkin insinööriopiskelijan on ainakin kerran opintojensa aikana koettava Inssicooper, ASTin-risteily ja ennen kaikkea Insinööriopiskelijapäivät!

''Se on meidät yhteen nitova voima.''

Miksi arvostaa insinöörikulttuuria? Se on meidät yhteen nitova voima. Me arvostamme perinteitä, jotka kulkevat pitkälle historiaan, mutta voimme aina kehittää ja viedä eteenpäin kulttuuria ja luoda uutta, mikä tekee kulttuurista yhteisömme perustan ja liiman sekä suolan että sokerin.

Henna Reponen
Sihteeri 2014, Turun Insinööriopiskelijat TIO ry

Matkalla insinööriksi, osa 3 - Ryhmäytymistä yli mukavuusalueen

Syksyllä 2012 Henna oli opintonsa juuri aloittanut insinööriopiskelija, tänään Henna on insinööri. Matkalla insinööriksi -juttusarja kertoo yhden tarinan aina valintakokeista insinööriksi valmistumiseen asti - ja jopa sen yli. 

Ensimmäinen syksy ammattikorkeakoulussa opetti minulle, mitä on olla osa yhteisöä. Tietynlaisesta yksinkertaisesta työelämän yhteisöstäni olin hypännyt osaksi montaa mahtavaa yhteisöä AMK-maailmassa. Oma luokka täynnä innokkaita tulevia ammattilaisia, oma tulosalue Sepänkadulla, kaikki oman kampuksen ensimmäisen vuoden opiskelijat, Turun AMK isona kokonaisuutena ja insinööriopiskelijoiden oma yhteisö, jonka nitoi yhteen opiskelijayhdistys Turun Insinööriopiskelijat TIO ry. 

Nopeasti huomasin, että luennoilla käymällä en saisi riittävästi irti itsestäni. Minua kadutti, etten nostanut kättä ensimmäisenä syksynä, kun luokkaamme kysyttiin yhteyshenkilöitä. Harmitti, etten lähtenyt osaksi insinööriopiskelijoiden verkostoa ja yhteisöä, koska se oli ''ylimääräistä'' opintojen päälle. Minua kadutti, etten silloin ollut kaukaa viisas ja lähtenyt mukaan Turun Insinööriopiskelijoiden yhteyshenkilötoimintaan.

''Toisen opiskeluvuoteni alussa halusin olla myös TIO:n yhteyshenkilö.''

Jouduin myöntämään itselleni olleeni väärässä. En voisi katumatta ohittaa kaikkia mahdollisuuksia, joita yhteisöllä, joiden osaksi olin tullut AMK:ssa, oli annettavaa ja tarjottavaa. Toisen opiskeluvuoteni alussa halusin olla myös TIO:n yhteyshenkilö ja tutoroinnin kautta pääsin tähän yhteisöön mukaan. Vaikkakin alussa jännitin ja tuntui, että mukavuusalueen ylitys oli liian jyrkkä muutos siihen tuttuun tapaan olla ja elää, huomasin kehittyväni juuri mukavuusalueeni ulkopuolella eniten.

Sepänkadulla opiskelleena arvostan Turun AMK:n projektimuotoista opiskelua, joka usuttaa monialaiseen työskentelyyn. Suurimpia työelämätaitoja mitä voi opiskeluaikana tarjota ovat juuri tiimityöskentelyn perusteet, joista hyötyä jo työharjoitteluissa ja ennen kaikkea valmistumisen jälkeen työelämässä.

''Ryhmäytymistä ja tiimityöskentelyn oppimista hauskalla ja mielekkäällä tavalla.''

Ensimmäisenä opiskelusyksynäni korostui ryhmäytyminen myös insinööriopiskelijoiden kesken. Tutorit hehkuttivat yhteisöä, eikä se ollut tuulesta temmattua hekumointia. Opin, mitä ovat rastikierrokset sekä sitsit ja mitä oli olla osa vahvaa opiskelijayhteisöä. Oli Turun Insinööriopiskelijoiden järjestämiä rastikierroksia, kuten FunkTIO tai tutoreiden järjestämä Seppis. Joku voisi kutsua niiden kiertämistä haalarit päällä rellestämiseksi, itse kuvailisin sitä ennemmin ryhmäytymiseksi ja tiimityöskentelyn oppimiseksi hauskalla ja mielekkäällä tavalla. 

''Rastikierrokset ja muut tapahtumat ovat pohja jokaisen aloittavan opiskelijan verkostolle, jota ei nykypäivänä voi riittävästi korostaa.''

Huomaamattaan opiskelijat kehittävät itseään rastikierrosten aikana. Kehittyvät taidot ovat ennen kaikkea työelämätaitoja, kuten nopea ongelmanratkaisukyky ja tiimityöskentely erilaisten tehtävien muodossa. Lisäksi ne ryhmäyttävät. Rastikierrokset ja muut tapahtumat ovat pohja jokaisen aloittavan opiskelijan verkostolle, jota ei nykypäivänä voi riittävästi korostaa. Ilman monialaisia projektiryhmiä tai joukkuetapahtumia ei rakentuisi niin saumattomia yhteisöjä ja niitä yhteisöjä me tarvitsemme läpi elämämme. 

Älä tee niin kuin minä tein, tee niin kuin minä sanon. Hyödynnä kaikki AMK:n yhteisöt heti opiskeluaikasi alusta lähtien ja lähde rohkeasti mukaan! Tulevaisuudessa löydät edestäsi monta kontaktia ja työelämän taitoja, jotka tajuat oppineesi esimerkiksi rastikierroksen temmellyksessä tai projektitiimiläiseltäsi, joka opiskeleekin tradenomiksi. 

Henna Reponen
Tutor 2013, Turun AMK

Matkalla insinööriksi, osa 2 - Mistä se ajatus sitten lähti ja mihin se johti?

Syksyllä 2012 Henna oli opintonsa juuri aloittanut insinööriopiskelija, tänään Henna on insinööri. Matkalla insinööriksi -juttusarja kertoo yhden tarinan aina valintakokeista insinööriksi valmistumiseen asti - ja jopa sen yli.

Lukion tai ammattikoulun jälkeen osa hyppää työelämän pyörän sijasta hakemaan lisähaasteita pyrkien korkeakouluun opiskelemaan. Omalta osaltani suoritin lukion jälkeen sisustajan ammattitutkinnon. Ammattikoulu oli itselleni täydellinen lisäaika. Siellä ehdin miettiä mitä minusta tulee, kun olen aikuinen. Se on edelleen aika vaikea kysymys vastattavaksi, mutta silloin ymmärsin ensimmäisen kerran, että kehittyäkseen on siirryttävä pois mukavuusalueelta.

''Halusin valmistautua huolella, koska ensimmäistä kertaa tiesin mitä haluan.''

Olen luonteeltani jämäkkä, järjestelmällinen ja ratkaisukeskeinen toimija. Rakennustekniikan koulutusohjelma oli loppujen lopuksi hyvin luonnollinen valinta. En ollut kuitenkaan varma pääsisinkö opiskelemaan, sillä en luottanut läpäiseväni valintakoetta. En ole koskaan ollut huono matemaattisissa aineissa, mutta hieman mukavuudenhaluisena (laiskana) jäivät nuo aineet lukiossa lukematta. Laiskuus kostautui tutustuessani tekniikan alan valintakokeeseen. Jännitin todella paljon olenko tarpeeksi hyvä korkeakouluun, joten laskin paljon harjoitustehtäviä valintakokeita varten. Halusin valmistautua huolella, koska ensimmäistä kertaa tiesin mitä haluan. Lopulta koe osottautui helpoksi ja olin sisällä korkeakoulussa.

''En olisi uskonut itsestäni paikallista vaikuttajaa.''

Vaikka joku olisi kertonut minulle, että myöhemmin istun työryhmässä kehittämässä Turun AMK:n valintakoekokeilua, en olisi uskonut itsestäni paikallista vaikuttajaa. Kuitenkin vuonna 2015 AMK:n tulosalueen kehityspäivien päätteeksi näin kävi ja olin mukana työryhmässä, jonka tehtävänä oli kehittää valintakoe konetekniikan yhteishakuun valtakunnallisen valintakokeen sijalle. Toimin silloin Turun Insinööriopiskelijoiden puheenjohtajana ja tietysti olin vapaaehtoinen toimimaan.

Työryhmässä annoin opiskelijan näkemystä sellaisesta tekniikan valintakokeesta, jolloin parhaiten alalle soveltuvat tulisi valittua opiskelemaan. Perustelin englannin kielen testaamisen tärkeyden, samoin kuin ennakkomateriaalin osana motivaation testausta kustannustehokkaasti. Korostin myös matemaattisten tehtävien tärkeyden olla alalle soveltavia. Toin esille ammatillisen tutkinnon suorittaneiden tasavertaista kohtelua opiskelijavalinnassa.

Ryhmä koostui tekniikan alan opettajista sekä minusta opiskelijaedustajana. Pystyäkseni toimimaan työryhmässä mahdollisimman hyvin, olin yhteydessä Insinööriopiskelijaliittoon ja sain heidän tekemää ja tutkimaa tekniikan valintakokeen kehittämisen materiaalia käyttööni. Lopputuloksena tässä syksyn valintakokeessa oli alan kirjallisuutta ennakkomateriaalina, josta oli kysymyksiä kokeessa. Ennakkomateriaali hyödytti myös soveltavissa matematiikan sekä fysiikan ja kemian tehtävissä, jotka suunniteltiin alaan suuntaaviksi. Vieraan kielen testauksen lisäys toteutettiin ennakkomateriaalissa olleella englannin kielisellä artikkelilla.

Minulla oli ilo olla mukana paikallisesti kehittämässä valintakoetta, jonka kautta myös tekniikan koulutuksemme laatu kasvoi, kun valintakoe mittaa paremmin oikeaa soveltuvuutta alalle. Vuonna 2015 toimin Turussa paikallisena opiskelijoiden äänitorvena, opiskelija-aktiivina ja laadukkaan koulutuksen edunvalvojana sekä puolustajana. 

''Kaikkeen on mahdollista vaikuttaa, jos vain on oikea tahtotila.''

Valintakokeissa vuonna 2012 tiesin haluavani opiskelemaan, toivoin ja jännitin sitä todella. En kuitenkaan tiennyt mihin alkava seikkailu minut opiskelijan maailmassa johdattaisi ja millaiseen työmaahan se johtaisi. Siitä se ajatus kuitenkin lähti, vaikken sitä koepaperia tuijottaessani olisi mitenkään uskonutkaan. Myöhemmin uskoin sen, että kaikkeen on mahdollista vaikuttaa ja asioita on mahdollista kehittää, jos vain on oikea tahtotila. 

Henna Reponen

Turun Insinööriopiskelijat TIO ry puheenjohtaja 2015