Kulunutta kesää edelsi jälleen kerran kevät joka toi mukanaan opiskelijoille pakolliset tutkintoon kuuluvat työharjoittelujaksot. Osa opiskelijoista oli onnekkaita ja sai omaa alaansa vastaavan harjoittelupaikan. Vaikka olemme liittona muistuttaneet oman alan harjoittelupaikan tärkeydestä, on suurin ongelma harjoitteluiden suhteen niiden valitettavan yleisessä palkattomuudessa. Huolestuttavan moni korkeakouluopiskelija tyytyy tekemään työharjoittelun ilmaiseksi.
Suomessa toimii valtava määrä yrityksiä, jotka pysyvät nykyisessä tuottavuudessaan pääasiassa ainoastaan ketjuttamalla palkattomia harjoitteluja. Tämä on eettisesti erittäin väärin rehellisiä yrityksiä kohtaan, ja suomennettuna kyse on harmaasta taloudesta, jonka vuoksi valtio kärsii suuret verotulomenetykset.
Viime aikoina otsikoissa ovat olleet mm. miten kotimaiset musiikkifestivaalit pyörivät puhtaasti palkattomien työntekijöiden voimin. Kansan Uutiset (28.7.2013) uutisoi kesällä kyseisestä ongelmasta Helsingissä järjestettävillä Flow-festivaaleilla, jossa palkattomat harjoittelujaksot ovat jopa useiden kuukausien mittaisia. Samaan aiheeseen tarttui Vantaan Sanomat (6.8.2013), jossa oman tarinansa kertoi Englannissa opiskeleva ja Suomessa harjoittelua tekevä nuori. Kansan Uutisten artikkelissa tarinansa kertonut nuori ei kehdannut paljastaa nimeään, koska pelkäsi maineensa
menevän muutenkin pienissä piireissä.
Yritykselle palkaton työharjoittelu on jokainen kerta kuin lottovoitto. Harjoittelija ei tuo yritykselle minkäänlaisia kustannuksia, koska mm. palkka ja sen sivukuluja ei ole. Yritys voi myös irtisanoa harjoittelijan milloin tahansa mistä syystä tahansa, koska varsinaista työsopimusta ei ole missään vaiheessa syntynyt. Toisin sanoen palkaton harjoittelija on tyystin vailla työntekijän oikeuksia, jotka hänelle Suomen lain mukaan kuuluisi. Samaan aikaan opiskelija tuottaa panoksellaan yritykselle tulosta. Edellinen yhtälö täyttää kaikki nykyaikaisen orjatyövoiman tunnuspiirteet.
Vaikka palkaton työharjoittelu tunnistetaan opiskelijoiden keskuudessa epäreiluksi, niin miksi sitä sitten tehdään? Vastaus tähän on yksinkertainen. Usein takana on jo pitkä rekrytointiprosessi hakemuksineen ja haastatteluineen. Tämän jälkeen sinulle ilmoitetaan, että olet valittu yli sadan hakijan joukosta tiimiimme ja työharjoittelu on palkaton. Toisin sanoen, jos palkatonta työharjoittelua et tee sinä, sen tekee joku muu, aina. Seurauksena vielä saattaa olla, että jäät itse kokonaan ilman työharjoittelupaikkaa. Tämä yhtälö on luonut opiskelijoille paineet ottaa vastaan harjoittelupaikka hinnalla millä hyvänsä ja tässä tapauksessa oman työn hinta on ollut pyöreä nolla.
Palkaton tutkintoon kuuluva pakollinen työharjoittelu luo myös toisenlaisen merkittävän yhteiskunnallisen ongelman, nimittäin opiskelijan toimeentulon. Jos opiskelija tekee täysipäiväistä työviikkoa ilman minkäänlaista rahallista korvausta, niin millä ihmeellä opiskelija tällöin tulee toimeen? Vastauksena tässä on usein toinen työ, jota tehdään usein iltaisin ja viikonloppuisin. Tämä taas aiheuttaa opiskelijassa uupumusta, stressiä ja loppuun palamista.
Niin kauan kuin maassamme sallitaan tällainen orjatyövoima ja asenteet ovat näin välinpitämättömät, ei ongelma katoa minnekään. Päästäksemme tästä loisesta eroon on asenteet muututtava niin opiskelijoilla, työnantajilla, kouluilla kuin päättäjilläkin. Työharjoittelu on myös työtä, josta on Suomen lain mukaan maksettava korvaus. Pidän olennaisena kysymyksenä työn arvostuksen. Työnteon arvostaminen on suomalaisen yhteiskunnan kivijalka. Miten voidaan olettaa nuoren arvostavan työntekoa missään muodossa jos hänelle ei siitä makseta palkkaa?
Mika-Matti Ojala
Insinööriopiskelijaliiton puheenjohtaja
