Matkalla insinööriksi, osa 5 - Aktivoituminen

Syksyllä 2012 Henna oli opintonsa juuri aloittanut insinööriopiskelija, tänään Henna on insinööri. Matkalla insinööriksi -juttusarja kertoo yhden tarinan aina valintakokeista insinööriksi valmistumiseen asti - ja jopa sen yli.

Koitti se päivä syksyllä 2013, kun lupasin olla käytettävissä Turun Insinööriopiskelijat TIO ry:n hallitukseen. Takana oli tutorointisyksy ja se oli oikeastaan viimeinen niitti siihen, että tiesin haluavani kehittää yhdistyksemme toimintaa sekä toimintoja ja olla mukana vaikuttamassa. Tiesin tutorina hyvin, mitä insinööriopiskelijat kaipasivat ja tiesin mikä tavallisia jäseniä hiersi. Valitusvirsi harvoin auttaa mihinkään asiaan, joten tiesin, jos halusin asioiden tapahtuvan, oli lähdettävä itse toteuttamaan ja niin tein.

''Meillä oli yhteinen tavoite, joka oli insinööriopiskelijoita mahdollisimman hyvin palveleva yhdistyksen toiminta.''

Vuoden 2014 TIO:n hallituksessa olleena olin saanut paljon lisää ymmärrystä yhdistyksestämme ja tiesin suorilta, että halusin viedä asioita eteenpäin. Vaikka olin syksyn 2014 vaihdossa ulkomailla, lähetin paperisen hakemuksen TIO:n syyskokoukselle ja esitin halukkuuteni toimia puheenjohtajana vuonna 2015. Niukille se meni, mutta minut valittiin puheenjohtajaksi. Suuret ideat ja suunnitelmat päässäni lähdin toteuttamaan ja kehittämään toimintaa. Olin oppinut edellisestä vuodesta paljon, mutta 2015 ymmärsin, mitä tarkoittaa tiimi ja mitä on olla osana vahvaa tiimiä. Opin vastaanottamaan kritiikkiä, palautetta ja kuuntelemaan. Opin, että en tiedä kaikkea, enkä osaa kaikkea ja ennen kaikkea en pysty kaikkeen, yksin. Mutta tiiminä me pystyimme mihin vain. Ja näin ryhmän, joka oppi viikko viikolta pelaamaan paremmin yhteen. Ei se ruusuista ollut alusta lähtien, mutta vuoden lopussa meillä oli toisiamme arvostava vahva tiimi, joka oli vuoden aikana rakentanut luottamuksen välilleen. Meillä oli yhteinen tavoite, joka oli insinööriopiskelijoita mahdollisimman hyvin palveleva yhdistyksen toiminta.

''Koulutuksemme on ammattikuvamme perustukset, ammattikunnan yhteisö vahvistaa identiteettiämme.''

Miksi lähteä mukaan aktiiviksi? Olemme vahvempia työelämässä, kun meillä on laadukas koulutus kehittävillä työharjoittelujaksoilla, sekä haastavilla insinööritöillä. Meidän usko itseemme, osaamiseemme ja koulutukseemme pitää olla vahva, jotta voimme onnistua työssämme. Koulutuksemme on ammattikuvamme perustukset, ammattikunnan yhteisö vahvistaa identiteettiämme ja näiden osien avulla menestymme työelämässä. Haluamme kehittää ja haastaa itseämme, oppia koko ajan uutta ja elää työelämän haasteiden aallonharjalla, asiantuntijoina. Opiskelijayhdistys vahvistaa ja rakentaa perustat näille asioille, tuo asiat jokaisen opiskelijan tietoon, toimii edunvalvojana. Kun lähdin aktiiviksi, sain kehittää ja olla mukana vaikuttamassa. Olen tehnyt paljon, koska olen kokenut asiat tärkeäksi. 

''On kuitenkin ollut hienoa olla mukana pyörittämässä isoa ratasta, joka tekee merkityksellisiä asioita.''

Se työ, mitä olen tehnyt, ei näy insinööriopiskelijan arjessa, enkä opiskelija-aktiivitoimintaan lähtiessäni ymmärtänyt mitä kaikkea tulenkaan tekemäänkään opintojen ohessa. On kuitenkin ollut hienoa olla mukana pyörittämässä isoa ratasta, joka tekee merkityksellisiä asioita. Suurin työ on siinä, että näiden asioiden eteen tehty työ tulisi vielä näkyväksi ja ymmärretyksi yhteisössämme sekä sen ulkopuolella. Insinöörien ei tarvitse olla liukuhihnakoulutettuja perustutkintoja, vaan omilla valinnoillaan profiloituja ammattiylpeitä asiantuntijoita.

Me nuoret olemme tottuneet, että kaikki on aina ollut valmiina. Ja näinhän se ei todellisuudessa ole. Se, että me, uusi nuori työntekijäsukupolvi, ymmärrämme, ettei esimerkiksi 40 tunnin työviikko, vanhempainvapaat ja pekkaset ole ollut aina itsestäänselvyys on tärkeää. Edunvalvontaa tehdään koko ajan. Olen tehnyt töitä laadukkaan, työelämään tähtäävän tekniikan alan opetuksen eteen. Olen tehnyt töitä insinööriyhteisön kehityksessä - yhdessä olemme vahvoja ja ennen kaikkea yhdessä olemme enemmän yhteisönä, opintojen jälkeen myös työpaikoilla. Aktiiveille paras palkka on se, kun katsoo ajassa taaksepäin ja näkee sen ison kaaren kehityksen. Ei aktiivi tarvitse kunniaa ja glooriaa, eikä sitä kannata odottaakaan aktiivina. Mieti mikä on toiminnan tärkein tavoite ja satsaa siihen, huomaat, että se maksaa palkkaansa itsekseen takaisin verkostojen, uusien mahdollisuuksien ja esimerkiksi työelämätaitojen 
muodossa.

''Kaikki ovat hyviä aktiiveja ja ennen kaikkea kokonaisuudelle jokainen on tärkeä.''

Yhteisössämme parasta on se, että jokainen on arvokas ja tärkeä osa yhteisöä ja moni pääsee vaikuttamaan ja kehittämään toimintaa. Sen kuuluu olla juuri näin. Kaikki ovat hyviä aktiiveja ja ennen kaikkea kokonaisuudelle jokainen on tärkeä. Jos siis pienikin toiminnan kehityksen jyvä itää sinussa, lähde rohkeasti mukaan aktiivitoimintaan!

Henna Reponen
Aktiivinen jäsen 2012 -

Matkalla insinööriksi, osa 4 - Miksi arvostaa insinöörikulttuuria?

Syksyllä 2012 Henna oli opintonsa juuri aloittanut insinööriopiskelija, tänään Henna on insinööri. Matkalla insinööriksi -juttusarja kertoo yhden tarinan aina valintakokeista insinööriksi valmistumiseen asti - ja jopa sen yli.

Millainen on tavallinen suomalainen insinööriopiskelija? Vähäsanainen, nauttii pelailusta vuorokauden ympäri, teknologia ja koneet kiinnostavat, mutta niistä puhuminen ''kansakielellä'' ei ole helppoa. Lajitoveriin törmätessään ja uskaltaessaan aloittaa keskustelun tämän kanssa, voi keskustelu nousta sfääreihin, joita ei muun alan opiskelija enää ymmärrä. Insinööriopiskelija on hiljainen, joka ei apua turhaan kysele, osaa ja opiskelee itse, tai sitten jättää asian hautumaan. Rationaalinen ajattelu ja ongelmanratkaisu korostuvat.

''Hiljainen insinööri on nykypäivänä katoava työnkuva.''

Vai onko insinööriopiskelija enää tällainen? Ei ole. Edelleen uskallan väittää, että rationaalinen ajattelutapa ja ongelmanratkaisu ovat suuressa roolissa insinööriopiskelijan maailmankuvaa tarkasteltaessa, ovathan ne insinöörin työssä välttämättömiä taitoja. Nykyään on kuitenkin ajateltava sieltä kuuluisan boksin ulkopuolelta ja huomioitava työelämän tarpeet, miten ammattikorkeakoulututkinto valmentaa insinööriopiskelijaa itseä työelämään. Monialaiset työelämälähtöiset projektit ovat tulleet jäädäkseen osaksi opiskelua ja hyvä niin. Meille ei enää yksin riitä hyvä ongelmanratkaisukyky, vaan meidän pitää olla innovatiivisia. Ulospäinsuuntautuva ote opiskeluun ja yleiseen habitukseen on jokaisen insinööriopiskelijan löydettävä itsestään tai sitten opeteltava se vaikka väkisin. Hiljainen insinööri on nykypäivänä katoava työnkuva.

Vaikka sekä koulutus että opetus ovat ajansaatossa kehittyneet huimasti, insinöörikulttuuri ja sen perinteiset muodot ovat säilyneet tähän päivään asti vahvoina. Insinöörisormus on ammattikuvan tunnusmerkki, jota kantavat ylpeinä kaikki sen valmistumisensa jälkeen hankkineet. Insinöörisormuksia saa ihastella niin eläköityneiden konkareiden, alan rautaisten ammattilaisten, kuin juuri valmistuneiden keltanokkien vasemmassa keskisormessa.

Insinöörilakki eli Imppulakki on haalareiden tapaan ammattikuntamme tunnus ja haalareiden tavoin se korostaa yhteisöä ja ammatti-identiteettiä. Insinöörilakkia saa käyttää jokainen valmistunut ja opiskeleva insinööri ensimmäisen opiskeluvuoden vapusta eteenpäin. Lakituksia järjestetään vapun aattona ympäri Suomea ja lakitukset ovat iso yhteisön rakentaja. 

''Paikalliset opiskelijayhdistykset kantavat insinöörikulttuurin järeitä perinteitä ja kehittävät vuosittain uusia.''

Tänä vuonna tulee 35 vuotta siitä, kun perustettiin ensimmäiset IOL:n paikallisyhdistykset, kuten myös minun kasvattiseurani Turun Insinööriopiskelijat TIO ry. Paikalliset opiskelijayhdistykset kantavat insinöörikulttuurin järeitä perinteitä ja kehittävät vuosittain uusia. Insinööreillä on ollut tapana näkyä opiskelijakulttuurissa aina ja mitä suurenevissa määrin vain positiivisesti. Rastikierrokset tarjoavat insinöörimäisiä aktiviteetteja ja tiiviiltä ryhmäytymiseltä sekä verkostoitumiselta on lähes mahdotonta välttyä illan aikana. Ympäri Suomen Tursajaisia on parhaimmillaan järjestetty yli 25 vuoden ajan. Sitsit ja yhteistyö muiden opiskelijayhdistysten kanssa tapahtumien järjestemisessä kuuluu insinööriopiskelijakulttuuriin. Sitseihin kuuluu jokaisen insinöörin oma laulukirja, Laulumatti. 

Insinöörikulttuurin ylläpidossa ja kehittämisessä opiskelijayhdistyksen tukena on koko valtakunnallinen tukiverkosto. Insinööriopiskelijat ovat erityisessä asemassa, sillä jokaiselta paikkakunnalta, jossa on tekniikan alan opetusta ammattikorkeakoulussa, löytyy nykypäivänä myös insinööriopiskelijoiden oma paikallisyhdistys, jotka nitoo yhteen Insinööriopiskelijaliitto IOL ry. Näin on syntynyt myös vahva valtakunnallinen insinööriopiskelijakulttuuri, joka on Suomessa hyvin ainutlaatuista. Jokaisen opiskelijan, etenkin insinööriopiskelijan on ainakin kerran opintojensa aikana koettava Inssicooper, ASTin-risteily ja ennen kaikkea Insinööriopiskelijapäivät!

''Se on meidät yhteen nitova voima.''

Miksi arvostaa insinöörikulttuuria? Se on meidät yhteen nitova voima. Me arvostamme perinteitä, jotka kulkevat pitkälle historiaan, mutta voimme aina kehittää ja viedä eteenpäin kulttuuria ja luoda uutta, mikä tekee kulttuurista yhteisömme perustan ja liiman sekä suolan että sokerin.

Henna Reponen
Sihteeri 2014, Turun Insinööriopiskelijat TIO ry

Matkalla insinööriksi, osa 3 - Ryhmäytymistä yli mukavuusalueen

Syksyllä 2012 Henna oli opintonsa juuri aloittanut insinööriopiskelija, tänään Henna on insinööri. Matkalla insinööriksi -juttusarja kertoo yhden tarinan aina valintakokeista insinööriksi valmistumiseen asti - ja jopa sen yli. 

Ensimmäinen syksy ammattikorkeakoulussa opetti minulle, mitä on olla osa yhteisöä. Tietynlaisesta yksinkertaisesta työelämän yhteisöstäni olin hypännyt osaksi montaa mahtavaa yhteisöä AMK-maailmassa. Oma luokka täynnä innokkaita tulevia ammattilaisia, oma tulosalue Sepänkadulla, kaikki oman kampuksen ensimmäisen vuoden opiskelijat, Turun AMK isona kokonaisuutena ja insinööriopiskelijoiden oma yhteisö, jonka nitoi yhteen opiskelijayhdistys Turun Insinööriopiskelijat TIO ry. 

Nopeasti huomasin, että luennoilla käymällä en saisi riittävästi irti itsestäni. Minua kadutti, etten nostanut kättä ensimmäisenä syksynä, kun luokkaamme kysyttiin yhteyshenkilöitä. Harmitti, etten lähtenyt osaksi insinööriopiskelijoiden verkostoa ja yhteisöä, koska se oli ''ylimääräistä'' opintojen päälle. Minua kadutti, etten silloin ollut kaukaa viisas ja lähtenyt mukaan Turun Insinööriopiskelijoiden yhteyshenkilötoimintaan.

''Toisen opiskeluvuoteni alussa halusin olla myös TIO:n yhteyshenkilö.''

Jouduin myöntämään itselleni olleeni väärässä. En voisi katumatta ohittaa kaikkia mahdollisuuksia, joita yhteisöllä, joiden osaksi olin tullut AMK:ssa, oli annettavaa ja tarjottavaa. Toisen opiskeluvuoteni alussa halusin olla myös TIO:n yhteyshenkilö ja tutoroinnin kautta pääsin tähän yhteisöön mukaan. Vaikkakin alussa jännitin ja tuntui, että mukavuusalueen ylitys oli liian jyrkkä muutos siihen tuttuun tapaan olla ja elää, huomasin kehittyväni juuri mukavuusalueeni ulkopuolella eniten.

Sepänkadulla opiskelleena arvostan Turun AMK:n projektimuotoista opiskelua, joka usuttaa monialaiseen työskentelyyn. Suurimpia työelämätaitoja mitä voi opiskeluaikana tarjota ovat juuri tiimityöskentelyn perusteet, joista hyötyä jo työharjoitteluissa ja ennen kaikkea valmistumisen jälkeen työelämässä.

''Ryhmäytymistä ja tiimityöskentelyn oppimista hauskalla ja mielekkäällä tavalla.''

Ensimmäisenä opiskelusyksynäni korostui ryhmäytyminen myös insinööriopiskelijoiden kesken. Tutorit hehkuttivat yhteisöä, eikä se ollut tuulesta temmattua hekumointia. Opin, mitä ovat rastikierrokset sekä sitsit ja mitä oli olla osa vahvaa opiskelijayhteisöä. Oli Turun Insinööriopiskelijoiden järjestämiä rastikierroksia, kuten FunkTIO tai tutoreiden järjestämä Seppis. Joku voisi kutsua niiden kiertämistä haalarit päällä rellestämiseksi, itse kuvailisin sitä ennemmin ryhmäytymiseksi ja tiimityöskentelyn oppimiseksi hauskalla ja mielekkäällä tavalla. 

''Rastikierrokset ja muut tapahtumat ovat pohja jokaisen aloittavan opiskelijan verkostolle, jota ei nykypäivänä voi riittävästi korostaa.''

Huomaamattaan opiskelijat kehittävät itseään rastikierrosten aikana. Kehittyvät taidot ovat ennen kaikkea työelämätaitoja, kuten nopea ongelmanratkaisukyky ja tiimityöskentely erilaisten tehtävien muodossa. Lisäksi ne ryhmäyttävät. Rastikierrokset ja muut tapahtumat ovat pohja jokaisen aloittavan opiskelijan verkostolle, jota ei nykypäivänä voi riittävästi korostaa. Ilman monialaisia projektiryhmiä tai joukkuetapahtumia ei rakentuisi niin saumattomia yhteisöjä ja niitä yhteisöjä me tarvitsemme läpi elämämme. 

Älä tee niin kuin minä tein, tee niin kuin minä sanon. Hyödynnä kaikki AMK:n yhteisöt heti opiskeluaikasi alusta lähtien ja lähde rohkeasti mukaan! Tulevaisuudessa löydät edestäsi monta kontaktia ja työelämän taitoja, jotka tajuat oppineesi esimerkiksi rastikierroksen temmellyksessä tai projektitiimiläiseltäsi, joka opiskeleekin tradenomiksi. 

Henna Reponen
Tutor 2013, Turun AMK

Matkalla insinööriksi, osa 2 - Mistä se ajatus sitten lähti ja mihin se johti?

Syksyllä 2012 Henna oli opintonsa juuri aloittanut insinööriopiskelija, tänään Henna on insinööri. Matkalla insinööriksi -juttusarja kertoo yhden tarinan aina valintakokeista insinööriksi valmistumiseen asti - ja jopa sen yli.

Lukion tai ammattikoulun jälkeen osa hyppää työelämän pyörän sijasta hakemaan lisähaasteita pyrkien korkeakouluun opiskelemaan. Omalta osaltani suoritin lukion jälkeen sisustajan ammattitutkinnon. Ammattikoulu oli itselleni täydellinen lisäaika. Siellä ehdin miettiä mitä minusta tulee, kun olen aikuinen. Se on edelleen aika vaikea kysymys vastattavaksi, mutta silloin ymmärsin ensimmäisen kerran, että kehittyäkseen on siirryttävä pois mukavuusalueelta.

''Halusin valmistautua huolella, koska ensimmäistä kertaa tiesin mitä haluan.''

Olen luonteeltani jämäkkä, järjestelmällinen ja ratkaisukeskeinen toimija. Rakennustekniikan koulutusohjelma oli loppujen lopuksi hyvin luonnollinen valinta. En ollut kuitenkaan varma pääsisinkö opiskelemaan, sillä en luottanut läpäiseväni valintakoetta. En ole koskaan ollut huono matemaattisissa aineissa, mutta hieman mukavuudenhaluisena (laiskana) jäivät nuo aineet lukiossa lukematta. Laiskuus kostautui tutustuessani tekniikan alan valintakokeeseen. Jännitin todella paljon olenko tarpeeksi hyvä korkeakouluun, joten laskin paljon harjoitustehtäviä valintakokeita varten. Halusin valmistautua huolella, koska ensimmäistä kertaa tiesin mitä haluan. Lopulta koe osottautui helpoksi ja olin sisällä korkeakoulussa.

''En olisi uskonut itsestäni paikallista vaikuttajaa.''

Vaikka joku olisi kertonut minulle, että myöhemmin istun työryhmässä kehittämässä Turun AMK:n valintakoekokeilua, en olisi uskonut itsestäni paikallista vaikuttajaa. Kuitenkin vuonna 2015 AMK:n tulosalueen kehityspäivien päätteeksi näin kävi ja olin mukana työryhmässä, jonka tehtävänä oli kehittää valintakoe konetekniikan yhteishakuun valtakunnallisen valintakokeen sijalle. Toimin silloin Turun Insinööriopiskelijoiden puheenjohtajana ja tietysti olin vapaaehtoinen toimimaan.

Työryhmässä annoin opiskelijan näkemystä sellaisesta tekniikan valintakokeesta, jolloin parhaiten alalle soveltuvat tulisi valittua opiskelemaan. Perustelin englannin kielen testaamisen tärkeyden, samoin kuin ennakkomateriaalin osana motivaation testausta kustannustehokkaasti. Korostin myös matemaattisten tehtävien tärkeyden olla alalle soveltavia. Toin esille ammatillisen tutkinnon suorittaneiden tasavertaista kohtelua opiskelijavalinnassa.

Ryhmä koostui tekniikan alan opettajista sekä minusta opiskelijaedustajana. Pystyäkseni toimimaan työryhmässä mahdollisimman hyvin, olin yhteydessä Insinööriopiskelijaliittoon ja sain heidän tekemää ja tutkimaa tekniikan valintakokeen kehittämisen materiaalia käyttööni. Lopputuloksena tässä syksyn valintakokeessa oli alan kirjallisuutta ennakkomateriaalina, josta oli kysymyksiä kokeessa. Ennakkomateriaali hyödytti myös soveltavissa matematiikan sekä fysiikan ja kemian tehtävissä, jotka suunniteltiin alaan suuntaaviksi. Vieraan kielen testauksen lisäys toteutettiin ennakkomateriaalissa olleella englannin kielisellä artikkelilla.

Minulla oli ilo olla mukana paikallisesti kehittämässä valintakoetta, jonka kautta myös tekniikan koulutuksemme laatu kasvoi, kun valintakoe mittaa paremmin oikeaa soveltuvuutta alalle. Vuonna 2015 toimin Turussa paikallisena opiskelijoiden äänitorvena, opiskelija-aktiivina ja laadukkaan koulutuksen edunvalvojana sekä puolustajana. 

''Kaikkeen on mahdollista vaikuttaa, jos vain on oikea tahtotila.''

Valintakokeissa vuonna 2012 tiesin haluavani opiskelemaan, toivoin ja jännitin sitä todella. En kuitenkaan tiennyt mihin alkava seikkailu minut opiskelijan maailmassa johdattaisi ja millaiseen työmaahan se johtaisi. Siitä se ajatus kuitenkin lähti, vaikken sitä koepaperia tuijottaessani olisi mitenkään uskonutkaan. Myöhemmin uskoin sen, että kaikkeen on mahdollista vaikuttaa ja asioita on mahdollista kehittää, jos vain on oikea tahtotila. 

Henna Reponen

Turun Insinööriopiskelijat TIO ry puheenjohtaja 2015

Matkalla insinööriksi, osa 1 - This is where the story begins

Syksyllä 2012 Henna oli opintonsa juuri aloittanut insinööriopiskelija, tänään Henna on insinööri. Matkalla insinööriksi -juttusarja kertoo yhden tarinan aina valintakokeista insinööriksi valmistumiseen asti - ja jopa sen yli. 

Ensimmäinen askel.

''Minne mun kuuluu mennä? Mitä noi haalarit on? Minkä väriset mulle kuuluu?''

Uusi vaihe alkaa elämässäni. Kävelen sisään Turun ammattikorkeakouluun. Jo rakennuksen portilla on paljon ihmisiä. Osalla on Turkuamk.fi -paidat päällä ja nään myös paljon eri värisiä haalareita. Kävelen pidemmälle, haalariheput paljastuvat tutoreiksi ja muistankin lukeneeni heidän tervehdyskirjeen hyväksymiskirjeen yhteydessä. Tunnen perhosia vatsassani. 

''Oo nyt rohkee!''

Minut ohjataan kaikkien muiden aloittavien tavoin sisälle kouluun. Siellä vasta ihmisiä onkin! Muutamia hajanaisia istumapaikkoja on vielä tyhjänä, mutta kaikki ei edes mahdu istumaan. Kysyn yhdessä pöydässä istuvalta tytöltä mahdunko hänen viereensä istumaan, tyttö vastaa myöntävästi. Tulosalueemme johtaja toivottaa puheessaan tervetulleeksi  ja rohkaisee innovatiiviseen opiskeluun. Millä sanoin, sitä en muista. 

''Tuleekohan meist ystävii?'' 

Meidät, aloittavat opiskelijat, jaetaan koulutusaloittain kohti tiloja, joissa vietämme orientoivat päivämme. Vieressäni istuva tyttö nousee saman koulutusohjelman kohdalla ja lähtee samaan suuntaan. Auditorio, johon kaikki alani opiskelijat ohjataan, on iso. Nyt uskallan mennä saman tytön viereen istumaan jo rohkeammin, arkailematta. Hänen nimensä on Annika. 

''Miten kenelkään voi olla noin kimeä nauru!''

Tutorit esittäytyvät ja ymmärrän, että nuo liilat haalarit tulevat myös minun jalkaani. Tutorit ovat esikuviani ja heidän lisäkseen myös tutorvastaava Ida, joka pitää koko orientoivat päivät käsissään. Iltaohjelmassa me aloittavat saamme liilaa boolia. Joku pitää lyhyitä puheita opiskelijaelämästä. Puistoon on järjestetty erilaista ryhmäytymisohjelmaa. En tiedä miksi me niitä ''leikkejä'' leikimme, mutta muistan tutustuneeni moneen tulevaan luokkalaiseeni. Muistan yhden tutorin käskeneen kysymään mitä vain, jokaisen on kysyttävä ainakin yksi kysymys. Kysyn miksi hän on niin pitkä, kun kukaan muu ei kysy mitään. Hän vastaa pitävänsä puurosta. Ilta jatkuu myöhään keskustellessa, kysymyksien tulva ei laannu ja sammumaton tiedonjano kostautuu lyhyillä yöunilla. 

''Pitäiskö mennä liikuntavuorolle? Uskaltaisinko mä?''

Seuraavana päivänä vuorossa on erilaisten opiskelijajärjestöjen esittelyä. Olen tilannut opiskelijakortin jo kesällä ja liittynyt näin osaksi opiskelijakuntaa, TUO:a. Itse TUO:n infosta en muista mitään, mutta moni muu täytti silloin liittymislomakkeen, sillä pitihän sitä VR:n edut saada.

Opiskelijakunnan esittelyn jälkeen vuorossa oli insinööriopiskelijoiden oma opiskelijayhdistys. Tutoreistamme osa oli TIO:n hallituksessa tai muuten aktiiveja Turun Insinööriopiskelijoissa. TIO:n infossa muistan nähneeni hienoja kuvia ASTinilta ja kuulleeni ensimmäistä kertaa selvityksen mitkä ovat Tursajaiset.

''Lähtekää kaikki kiertää FunkTIOon! Treenaatte rastikierroksen kiertoa ennen Keltanokkabileitä!''

Tutorit opastivat Turun AMK:n tavoille syksyn aikana. He opettivat erottamaan haalareista eri alojen opiskelijat. Tursajaisissa vannottiin Tursajaisvala koko luokkamme voimin. Lähes koko luokkamme lähti myös ASTin-risteilylle ja siitä riitti juttua vielä joulunakin! Uni oli vähissä, mutta ei kaduttanut!

Vuotta myöhemmin löydän itseni orientoivien ensimmäisenä päivänä AMK:lta, tällä kertaa tutorina. Vuosi takaperin tutorit johdattivat minut osaksi aktiivista opiskelijayhdistystä ja Turun AMK:n yhteisöä. Hyvä fiilis ja meininki omilta tutoreiltani tarttui myös minuun. Halusin olla samanlainen tutor, kuin esikuvani vuotta aiemmin. 

Orientoivilla mieleen ei ehkä jää luennot, eikä se ole maailman loppu. Tutorien lisäksi aloittavia, eli tursaita tukee, ohjaa ja auttaa paikallinen insinööriopiskelijoiden yhdistys, minulle se oli Turun Insinööriopiskelijat TIO ry. Jokaisen Insinööriopiskelijaliiton paikallisyhdistyksen hallitukset eri puolella Suomea pitävät toimistonsa avoinna ja kahvipannun kuumana aamusta iltaan koko orientoivien ajan!

Ne pienet yksityiskohdat tekevät opiskelujen aloittamisesta ainutlaatuisen! Se, että sun tutor tykkää syödä puuroa ja Idalla on kimeä nauru. Se, että sai liilaa boolia ja joku hassun näköinen possu-poppikone jymisi musiikkia joka aamu ja ilta. Annikasta tuli hyvä ystävä ja Idan naurun tunnistaa edelleen missä vaan. 

Tulevana syksynä en ole aloittava opiskelija, enkä tutor tai opiskelija-aktiivi, vaan olen valmistunut insinööri. Olen se, joka on ollut se puheenjohtaja, joka pitää tervetuliaispuheet aloittaville ja tarjoaa liittoinfon yksityiskohdat, joista eivät aloittavat muista välttämättä jälkeenpäin mitään. 

Vaikka kaikki asiat eivät heti jäisikään mieleen, tärkeintä on tavoittaa se yhteisö, jossa viettää koko tulevan opiskeluajan. Me olemme kaikki tärkeitä palasia kokonaisuutta, olemme me sitten mukana orientoivilla aloittavana opiskelijana, tulevana yhteisön jäsenenä, tutorina, paikallisyhdistyksen hallituksen jäsenenä, IOL:n edustajana tai Insinööriliiton asiamiehenä. Me yhdessä luomme kokonaisuuden, joka tekee meistä valmistuessa vahvoja osaajia omilla erikoisaloillamme.

Henna Reponen
Keltanokka 2012

Ammattikorkeakoulutus tarvitsee oikeita panostuksia

Toukokuun lopussa lehdissä puhuttiin ammattikorkeakoulujen karmaisevasta tilanteesta. Rahaa ei enää ole ja puoliväliriihestä saatiin tyhjää kaupan päälle. Nyt opetus- ja kulttuuriministeri on kuitenkin tullut pelastamaan tilanteen ja tiistaina 20.6. ammattikorkeakouluille myönnettiinkin yhteensä 24 miljoonaa euroa pääomitusta vuodelle 2018. Viime vuoden lokakuussa puhutut sadat miljoonat ovat vielä kaukainen haave, mutta kieltämättä suunnanmuutoksena jatkuviin leikkauksiin tätä on odotettu.

Vielä ei kuitenkaan kannata hihkua riemusta. 24 miljoonaa euroa saattaa kuulostaa suurelta määrältä rahaa, mutta asettaaksemme asian perspektiiviin mainittakoon, että Suomessa on 25 ammattikorkeakoulua. Näistä 23 saa rahoituksensa opetus- ja kulttuuriministeriöltä. Mikäli summa jaettaisiin tasan kaikkien kesken, todellinen rahasumma jäisi vain hieman yli miljoonaan euroon ammattikorkeakoulua kohden. Se jää pienemmäksi kuin edellinen rahoitusleikkaus yksinään, puhumattakaan että siitä saisi uutta kasvua leikkausten runtelemille ammattikorkeakouluille.

Lisärahaa ei olla jakamassa myöskään suoraan ammattikorkeakouluille pyyteettä, vaan se tulee niin sanottuna vastinrahana. Rahaa siis jaetaan ammattikorkeakouluille suhteessa heidän keräämäänsä yksityiseen rahoitukseen. Mitä enemmän ammattikorkeakoulu hankkii avustuksia ja lahjoituksia yksityiseltä sektorilta, sitä suuremman potin jaettavasta rahasta se saa. Terve kilpailu varmasti ohjaa kehittymään ja uudistumaan. Kuitenkin, kilpailun ollakseen millään tavalla mielekästä, tarvittaisiin siihen myös kunnollinen porkkana. Valitettavasti tällä kertaa sellaista ei ole.

On kummastuttavaa, että suuressa roolissa Suomen talouden kääntämisessä nousuun ja jatkuvasti leikkausten kohteiksi joutuneet ammattikorkeakoulut saavat jälleen vastineeksi tekemästään työstään vain pennejä. Pelkästään tämän vuoden alussa realisoitunut ''strategiarahaleikkaus'' vastaa noin 55 miljoonaa euroa pois opetuksesta, hieman yli tuplaten nyt luvatun lisärahoituksen. Onkin ehkä hieman virheellistä puhua lisärahoituksesta, kun todellisuudessa ollaankin vain pehmentämässä jo tehtyä leikkausta.

Kun muistetaan miten ammattikorkeakoulujen tilanteesta on uutisoitu jo vuoden ajan, voidaan olla varmoja, ettei tiistaina myönnetty pääomitus yksinään vielä pelasta mitään. Koulutuksen laatu ei tällaisella ''panostuksella'' vielä parane. Tämä on kuitenkin loistava tilaisuus aloittaa suunta ammattikorkeakoulujen rahoituksen parantamiseksi ja siten koulutuksen kehittämiseksi. Vuosittain sisään otettavat 37 000 uutta opiskelijaa ansaitsevat laadukkaan koulutuksen ja sen tarjoamiseksi tarvitaan kunnon resurssit.

Markus Virtanen
koulutuspolitiikka

IOL:n ääni - Kokeilukulttuuri tarjoaa mahdollisuuksia

Kun aloittaa uudessa työpaikassa, ensin sinua opetetaan ja ohjataan joskus jopa kädestä pitäen. Alkuvaiheen jälkeen huomaatkin, että työnantaja haluaa sinun ohjautuvan paljon itsenäisemmin työntekoon ja vaatii sinulta monipuolisia ratkaisuja ongelmiin.

Tämän vuoden yksi mielenkiintoisimmista puheenaiheista on ollut ammattikorkeakoulujen opetus. Suurimmassa osassa ammattikorkeakouluista opetus on luentomuotoista; opettaja luennoi luokan edessä aiheesta ja opiskelijat kuuntelevat sekä tekevät muistiinpanoja. Varsinkin opiskelujen alussa opinnot ovat yleensä hyvin paljon yleispohjaisia kuten matematiikkaa ja fysiikkaa.

Näitten tasapainoksi ja opiskelijoiden motivaation säilyttämiseksi ammattiaineiden osuutta on hyvä lisätä. Lisäys on varmasti mahdollista opetussuunnitelmien ja kurssien sisältöjen puitteissa.

Opiskelijoita on tärkeää osallistaa luentojen aiheisiin oppimistulosten parantamiseksi. Näin opettaja toimii fasilitaattorina - ei vain luokan edessä passiivisesti luennoivana, mikä mahdollistaa syvällisen oppimisen. Lopputuloksena on osaavampia ja oma-aloitteisempia valmistuneita insinöörejä.

Muutoksessa voi myös tuoda enemmän esille kokeilun kulttuuria, oppia virheiden ja onnistumisien kautta. TKI-toimintaan kokeilun kulttuuri on omiaan työelämän nopeiden muutosten takia. Monipuolisen ja joustavan tutkimustoiminnan kautta opiskelijat pääsevät toimimaan erilaisissa projekteissa.

Ammattikorkeakoulujen täytyy entistä enemmän mahdollistaa opiskelu elämän eri tilanteissa ja opintojen räätälöinti opiskelijan oman tason ja kiinnostuksen mukaan. Joustavat opintopolut mahdollistavat myös opintojen entistä paremman työelämälähtöisyyden. Myös muurit ammattikorkeakouluista yliopistoihin pitää purkaa ja helpottaa opintojen jatkaminen maisterivaiheeseen. Tämä hyödyttää niin korkeakouluja kuin tulevaisuuden muuttuvaa työelämää.

Teemu Karttunen
varapuheenjohtaja

Teksti on julkaistu Insinööri-lehdessä 4/17