Ammattikorkeakoulutus tarvitsee oikeita panostuksia

Toukokuun lopussa lehdissä puhuttiin ammattikorkeakoulujen karmaisevasta tilanteesta. Rahaa ei enää ole ja puoliväliriihestä saatiin tyhjää kaupan päälle. Nyt opetus- ja kulttuuriministeri on kuitenkin tullut pelastamaan tilanteen ja tiistaina 20.6. ammattikorkeakouluille myönnettiinkin yhteensä 24 miljoonaa euroa pääomitusta vuodelle 2018. Viime vuoden lokakuussa puhutut sadat miljoonat ovat vielä kaukainen haave, mutta kieltämättä suunnanmuutoksena jatkuviin leikkauksiin tätä on odotettu.

Vielä ei kuitenkaan kannata hihkua riemusta. 24 miljoonaa euroa saattaa kuulostaa suurelta määrältä rahaa, mutta asettaaksemme asian perspektiiviin mainittakoon, että Suomessa on 25 ammattikorkeakoulua. Näistä 23 saa rahoituksensa opetus- ja kulttuuriministeriöltä. Mikäli summa jaettaisiin tasan kaikkien kesken, todellinen rahasumma jäisi vain hieman yli miljoonaan euroon ammattikorkeakoulua kohden. Se jää pienemmäksi kuin edellinen rahoitusleikkaus yksinään, puhumattakaan että siitä saisi uutta kasvua leikkausten runtelemille ammattikorkeakouluille.

Lisärahaa ei olla jakamassa myöskään suoraan ammattikorkeakouluille pyyteettä, vaan se tulee niin sanottuna vastinrahana. Rahaa siis jaetaan ammattikorkeakouluille suhteessa heidän keräämäänsä yksityiseen rahoitukseen. Mitä enemmän ammattikorkeakoulu hankkii avustuksia ja lahjoituksia yksityiseltä sektorilta, sitä suuremman potin jaettavasta rahasta se saa. Terve kilpailu varmasti ohjaa kehittymään ja uudistumaan. Kuitenkin, kilpailun ollakseen millään tavalla mielekästä, tarvittaisiin siihen myös kunnollinen porkkana. Valitettavasti tällä kertaa sellaista ei ole.

On kummastuttavaa, että suuressa roolissa Suomen talouden kääntämisessä nousuun ja jatkuvasti leikkausten kohteiksi joutuneet ammattikorkeakoulut saavat jälleen vastineeksi tekemästään työstään vain pennejä. Pelkästään tämän vuoden alussa realisoitunut ''strategiarahaleikkaus'' vastaa noin 55 miljoonaa euroa pois opetuksesta, hieman yli tuplaten nyt luvatun lisärahoituksen. Onkin ehkä hieman virheellistä puhua lisärahoituksesta, kun todellisuudessa ollaankin vain pehmentämässä jo tehtyä leikkausta.

Kun muistetaan miten ammattikorkeakoulujen tilanteesta on uutisoitu jo vuoden ajan, voidaan olla varmoja, ettei tiistaina myönnetty pääomitus yksinään vielä pelasta mitään. Koulutuksen laatu ei tällaisella ''panostuksella'' vielä parane. Tämä on kuitenkin loistava tilaisuus aloittaa suunta ammattikorkeakoulujen rahoituksen parantamiseksi ja siten koulutuksen kehittämiseksi. Vuosittain sisään otettavat 37 000 uutta opiskelijaa ansaitsevat laadukkaan koulutuksen ja sen tarjoamiseksi tarvitaan kunnon resurssit.

Markus Virtanen
koulutuspolitiikka