Matkalla insinööriksi, osa 7 - Eat, sleep, work hard and repeat

Syksyllä 2012 Henna oli opintonsa juuri aloittanut insinööriopiskelija, tänään Henna on insinööri. Matkalla insinööriksi -juttusarja kertoo yhden tarinan aina valintakokeista insinööriksi valmistumiseen asti - ja jopa sen yli.

Parasta opiskeluaikanani:

• Opiskelijavaihto Hollannissa syksyllä 2014, kansainväliset projektit yritysten kanssa
• Monialaiset projektiopinnot antoivat laajan kuvan työelämässä vaikuttamisesta
• Valtakunnalliset IOL:n tapahtumat; ASTin, IOP ja InssiCooper, parempia valtakunnallisten verkostojen lähteitä ei opiskelija tästä maasta löydä
• Liiton koulutukset; tiedon ja taidon lisäksi koulutukset loivat yhteisöä ja verkostoja
• Ystävät; samanhenkiset ihmiset solmivat ystävyyssuhteita aktiivitoiminnassa ympäri Suomen - ihan parasta

Valmistuminen konkretisoi sen pitkäaikaisen tavoitteen, minkä avulla koko ammattikorkeakouluaika aukesi minulle kaikkine mahdollisuuksineen viisi vuotta aikaisemmin. Matkan varrelta en muuttaisi mitään. Ainoastaan toivoisin itseni uskovan enemmän omaan tekemiseeni ja myöntämään oman itseni rajalliset voimavarat jaksaminen silmällä pitäen, koska niissä asioissa en ole ollut hyvä. En tosin olisi ilman kokemuksia opiskeluaikana tiedostanut edes niin selkeästi näitä omia ominaisuuksiani.

Vaikka yhdistystoiminta olisi tuttua, uudessa ympäristössä toimiminen vie aikansa, että sopeutuu. Halusin ymmärtää ja oppia paljon, sopeuduin. Verkostoiduin ja halusin hahmottaa suuria kokonaisuuksia. Ammatillisesta edunvalvonnasta en ollut koskaan kuullutkaan, vaikka harraste- ja urheiluseurojen yhdistystoiminta olikin tuttua. Se, mikä kuitenkin oli kaikissa yhdistyksissä yhteistä, oli yhteisö ja yhteinen tavoite.

Insinööriopiskelijoiden yhteisössä paikallisella tasolla näen kaksi tärkeää tehtävää:

1. Kaksisuuntainen viestintä ja vuorovaikutus valtakunnalliselta tasolta paikalliselle tasolle ja toisinpäin => näin toteuttaen edunvalvontaa monella eri sektorilla
2. Vahvan yhteisön rakentaminen, johon tapoja on yhtä monta kuin tekijää ja aktiivia, esimerkiksi erilaiset tapahtumat, koulutukset ja jäsenillat

''It is all about the edunvalvonta''

Valtakunnallisella tasolla it is all about the edunvalvonta, joka perustuu KATE-ajatteluun sisältäen ne tärkeimmät teemat opiskelijoiden edunvalvonnassa tekniikan alalla; koulutus, ammattikuva ja työelämä. Teemat kiteytyvät vahvasti yhteen; kun koulutus on laadukasta, se on myös laajalti työelämälähtöistä ja kun se on työelämälähtöistä ja laadukasta, parannetaan osaajien ammatti-identiteettiä. 

Valtakunnallinen toiminta ei ole tapahtumien järjestämistä, vaan tapahtumien järjestämisen kautta yhteisön rakentamista, jossa mietitään aina miten toiminta palvelee jäsenistöä. Toimiessani IOL:n varapuheenjohtaja vuonna 2016 minulle oli selvää, että iso edunvalvonnan kokonaisuus ei pysy hyppysissä, jos keskitytään vain yhteen teemaan, vaan on hallittava ja hahmotettava laajempi kokonaisuus. 

Ilman yhteisöä, eli jäseniä, ei yksikään yhdistys ole mitään. Mitä avoimempaa toiminta on ja mitä enemmän toiminta tarjoaa erilaisia asioita jäsenilleen, sitä vahvempi on yhteisö kokonaisuutena. Jos paikallisella tasolla ymmärtää tämän idean, saa paljon aikaan, mutta valtakunnallisessa toiminnassa edellytyksenä on, että ymmärtää kokonaiskuvan, jotta voi toimia vakuuttavana vaikuttajana.

Aina on muistettava miksi me tätä teemme; laadukkaan insinöörikoulutuksen ja vahvan yhteisön ammattikuvan takia. Toiminnasta opiskeluiden ohessa saa myös tarpeellisia työelämän taitoja, kuten neuvottelu- ja tiimityöskentelytaitoja sekä pystyy vahvistamaan ja kerryttämään verkostojaan toimiessaan osana yhteisöämme. 

Opiskelija-aktiivin lyhyt muistilista:

• Muista tasapainottaa harrastukset ja opinnot
• Priorisoi selkeästi, äläkä ahnetu
• Myönnä virheesi ja väsymyksesi
• Muista aktiivitoiminnan lisäksi myös pitää ystävyys- ja perhesuhteita yllä

''Opiskelu on ihmisen parasta aikaa ja siitä kannattaa ottaa kaikki irti''

Nyt valmistuneena voin todeta saman, kuin tutorina tai opiskelija-aktiivina; opiskelu on ihmisen parasta aikaa ja siitä kannattaa ottaa kaikki irti, koska opiskelu ei kestä ikuisesti. Se on ohimenevä elämänvaihe, joka valmentaa jokaista koko loppuelämäänsä varten. Siksi siitä kannattaa ottaa kaikki irti, nauttia ja elää. Kun ei murehdi liikaa ja ottaa ilon irti arjesta, on myös valmistuneena valmiimpi työelämän haasteisiin. 

Tsemppiä kaikille opintoihin, orientoiviin ja työelämään!

Henna Reponen

Insinööri (AMK)

Matkalla insinööriksi, osa 6 - Insinöörityö

Syksyllä 2012 Henna oli opintonsa juuri aloittanut insinööriopiskelija, tänään Henna on insinööri. Matkalla insinööriksi -juttusarja kertoo yhden tarinan aina valintakokeista insinööriksi valmistumiseen asti - ja jopa sen yli. 

Aina aloittavien infosta työharjoitteluinfoon ja liiton koulutuksiin asti olin kuullut varoitettavan niin kutsutusta tekun montusta. Hetkestä, jolloin et usko itseesi ja tutkintosi arvostus laskee omassa mielessäsi ennen valmistumista. En koskaan ajatellut, että tämä koskisi minua. Olin halunnut opiskelemaan ja päässyt juuri sinne minne halusin. Oli todella kaukainen ajatus, että tekun monttu koskisi juuri minua. Sen lisäksi olin ajanut ammattikuvan ja insinöörien identiteetin arvostuksen nostoa sekä kehittämistä opiskelija-aktiivitoimintani alusta lähtien.

''Iski monttu omalle kohdalleni kovemmin kuin olisin koskaan uskonut.''

Kuitenkin, kun opintoja oli takana 4,5 vuotta, iski monttu omalle kohdalleni kovemmin kuin olisin koskaan uskonut. Insinööriopiskelijaliiton varapuheenjohtajan pesti vuodelta 2016 oli vaihtunut vuoden vaihteessa Insinööriliiton hallituksen opiskelijoiden varajäsenen jobiin. Viime vuoden tavoitteet valtakunnallisen edunvalvonnan ajamisesta ja yhteisön kehittämisestä olivat vaihtuneet ja kevään 2017 tavoitteena oli saada perehdytettyä uudelle remmille IOL-työskentely, edustaa IL:n hallituksessa insinööriopiskelijoita ja tärkeimpänä valmistua insinööriksi.

Insinööriliiton hallituksen kokoukset ovat poikkeuksetta ainakin työpäivän mittaisia ja sisäistettävää asiaa on joka kokoukseen enemmän kuin itsellä on ollut monessa kurssikokonaisuudessa. Laskin usein kokousmatkoilla ja -tauoilla kurssitehtäviä, jotka oli palautettava, jotta pääsisin osallistumaan tenttiin. Valmistumiseni oli siis kiinni niistä viikottain palautettavista tehtävistä.

''Olin vähällä luovuttaa ja hetken uskoin, että ei minusta insinööriä tule.''

Koko kevään ajan koin usein lyhyitä hetkiä, jolloin olin valmis lyömään hanskat tiskiin, mietin valintojani opintojen aikana ja huomasin olevani epävarma ihan kaikesta. Olinko valinnut oikean suuntautumisvaihtoehdon? Ehdollistin jopa elämäni parhaimman syksyn vaihdossa. Pohdin kannattiko vaihto, kun opintoni siitäkin vain venyivät. Opinnäytetyöaiheeni oli lähtenyt vuoden vaihteessa alta ja jouduin suunnittelemaan ja aloittamaan työni alusta. Olin vähällä luovuttaa ja hetken uskoin, että ei minusta insinööriä tule. Mietin kuinka paljon töitä olin tehnyt vuonna 2016 valtakunnallisessa toiminnassa ja ihmettelin, miten tuntui niin vaikealta saada yksi opinnäytetyö valmiiksi.

Sitten tuli pääsiäinen ja oppari oli edelleen alkutekijöissä. Kääriydyin sohvalle peittoon ja mietin, miten selviän kaikesta niin, että pysyn tavoitteissani. Otin sohvalle kaverikseni läppärin ja aloin kirjoittamaan. Päätin, etten luovuta. En tässä vaiheessa. Päätin, että tässä vaiheessa en saa olla väsynyt, en ennen kuin työ on valmis. Vappupäivänä, kun muut juhlivat piknikillä, kirjoitin viimeiset lauseet opinnäytetyöhöni. Niskasta kiinni ottaminen onnistui ja selviydyin. 

''Opinnäytetyötä esitellessäni jännitin niin paljon, että meinasin insinöörinaisellisesti tuhertaa kiukkuitkua.''

Toukokuun lopussa tein viimeisen tenttini, johon olin koko kevään palauttanut tehtäviä jokaisella kokousmatkalla tai edustusreissulla. Kahta päivää myöhemmin esittelin koululla opinnäytetyöni. Olin tuona hetkenä ollut ammattikorkeakoulussa karvaa vaille viisi vuotta ja valtakunnallisen aktiivitoiminnan kautta pitänyt kymmeniä luentoja sadoille opiskelijoille ympäri Suomea. Silti opinnäytetyötä esitellessäni jännitin niin paljon, että meinasin insinöörinaisellisesti tuhertaa kiukkuitkua. Korvissani soi mäkivedoissa käyttämäni soittolista kävellessäni pienellä raivolla koululle. Turussa se tosin onkin melkein mäkivetoa, kun laittelee Kaskenmäen ylös Seppikselle.

''Sillä hetkellä uskoin vähän enemmän itseeni, olinhan juuri valmistunut insinööri.''

Esittelin työtäni uskomatta itseeni, vielä siinäkin vaiheessa olin lähellä luovuttaa. Koululta lähtiessäni sain sähköpostin viimeisen tentin arvostelusta. Olin läpäissyt tentit ja ensi kerran minua onniteltiin insinööriksi valmistumisesta. Siinä hetkessä tuuletin keskellä Hämeenkatua. Pelko valmistumattomuudesta, lisäajan hakemista ja ikiopiskelijatittelistä katosi ja elämä muuttui kevyeksi. Olin saavuttanut tavoitteeni ja selvinnyt, vaikka olin ollut todellakin väsynyt useamman vuoden vahvasta sykkimisestä. Sillä hetkeillä uskoin vähän enemmän itseeni, olinhan juuri valmistunut insinööri ja todella onnellinen, että onnistuin tavoitteissani.

Henna Reponen
IOL:n hallituksen varapuheenjohtaja 2016

Matkalla insinööriksi, osa 5 - Aktivoituminen

Syksyllä 2012 Henna oli opintonsa juuri aloittanut insinööriopiskelija, tänään Henna on insinööri. Matkalla insinööriksi -juttusarja kertoo yhden tarinan aina valintakokeista insinööriksi valmistumiseen asti - ja jopa sen yli.

Koitti se päivä syksyllä 2013, kun lupasin olla käytettävissä Turun Insinööriopiskelijat TIO ry:n hallitukseen. Takana oli tutorointisyksy ja se oli oikeastaan viimeinen niitti siihen, että tiesin haluavani kehittää yhdistyksemme toimintaa sekä toimintoja ja olla mukana vaikuttamassa. Tiesin tutorina hyvin, mitä insinööriopiskelijat kaipasivat ja tiesin mikä tavallisia jäseniä hiersi. Valitusvirsi harvoin auttaa mihinkään asiaan, joten tiesin, jos halusin asioiden tapahtuvan, oli lähdettävä itse toteuttamaan ja niin tein.

''Meillä oli yhteinen tavoite, joka oli insinööriopiskelijoita mahdollisimman hyvin palveleva yhdistyksen toiminta.''

Vuoden 2014 TIO:n hallituksessa olleena olin saanut paljon lisää ymmärrystä yhdistyksestämme ja tiesin suorilta, että halusin viedä asioita eteenpäin. Vaikka olin syksyn 2014 vaihdossa ulkomailla, lähetin paperisen hakemuksen TIO:n syyskokoukselle ja esitin halukkuuteni toimia puheenjohtajana vuonna 2015. Niukille se meni, mutta minut valittiin puheenjohtajaksi. Suuret ideat ja suunnitelmat päässäni lähdin toteuttamaan ja kehittämään toimintaa. Olin oppinut edellisestä vuodesta paljon, mutta 2015 ymmärsin, mitä tarkoittaa tiimi ja mitä on olla osana vahvaa tiimiä. Opin vastaanottamaan kritiikkiä, palautetta ja kuuntelemaan. Opin, että en tiedä kaikkea, enkä osaa kaikkea ja ennen kaikkea en pysty kaikkeen, yksin. Mutta tiiminä me pystyimme mihin vain. Ja näin ryhmän, joka oppi viikko viikolta pelaamaan paremmin yhteen. Ei se ruusuista ollut alusta lähtien, mutta vuoden lopussa meillä oli toisiamme arvostava vahva tiimi, joka oli vuoden aikana rakentanut luottamuksen välilleen. Meillä oli yhteinen tavoite, joka oli insinööriopiskelijoita mahdollisimman hyvin palveleva yhdistyksen toiminta.

''Koulutuksemme on ammattikuvamme perustukset, ammattikunnan yhteisö vahvistaa identiteettiämme.''

Miksi lähteä mukaan aktiiviksi? Olemme vahvempia työelämässä, kun meillä on laadukas koulutus kehittävillä työharjoittelujaksoilla, sekä haastavilla insinööritöillä. Meidän usko itseemme, osaamiseemme ja koulutukseemme pitää olla vahva, jotta voimme onnistua työssämme. Koulutuksemme on ammattikuvamme perustukset, ammattikunnan yhteisö vahvistaa identiteettiämme ja näiden osien avulla menestymme työelämässä. Haluamme kehittää ja haastaa itseämme, oppia koko ajan uutta ja elää työelämän haasteiden aallonharjalla, asiantuntijoina. Opiskelijayhdistys vahvistaa ja rakentaa perustat näille asioille, tuo asiat jokaisen opiskelijan tietoon, toimii edunvalvojana. Kun lähdin aktiiviksi, sain kehittää ja olla mukana vaikuttamassa. Olen tehnyt paljon, koska olen kokenut asiat tärkeäksi. 

''On kuitenkin ollut hienoa olla mukana pyörittämässä isoa ratasta, joka tekee merkityksellisiä asioita.''

Se työ, mitä olen tehnyt, ei näy insinööriopiskelijan arjessa, enkä opiskelija-aktiivitoimintaan lähtiessäni ymmärtänyt mitä kaikkea tulenkaan tekemäänkään opintojen ohessa. On kuitenkin ollut hienoa olla mukana pyörittämässä isoa ratasta, joka tekee merkityksellisiä asioita. Suurin työ on siinä, että näiden asioiden eteen tehty työ tulisi vielä näkyväksi ja ymmärretyksi yhteisössämme sekä sen ulkopuolella. Insinöörien ei tarvitse olla liukuhihnakoulutettuja perustutkintoja, vaan omilla valinnoillaan profiloituja ammattiylpeitä asiantuntijoita.

Me nuoret olemme tottuneet, että kaikki on aina ollut valmiina. Ja näinhän se ei todellisuudessa ole. Se, että me, uusi nuori työntekijäsukupolvi, ymmärrämme, ettei esimerkiksi 40 tunnin työviikko, vanhempainvapaat ja pekkaset ole ollut aina itsestäänselvyys on tärkeää. Edunvalvontaa tehdään koko ajan. Olen tehnyt töitä laadukkaan, työelämään tähtäävän tekniikan alan opetuksen eteen. Olen tehnyt töitä insinööriyhteisön kehityksessä - yhdessä olemme vahvoja ja ennen kaikkea yhdessä olemme enemmän yhteisönä, opintojen jälkeen myös työpaikoilla. Aktiiveille paras palkka on se, kun katsoo ajassa taaksepäin ja näkee sen ison kaaren kehityksen. Ei aktiivi tarvitse kunniaa ja glooriaa, eikä sitä kannata odottaakaan aktiivina. Mieti mikä on toiminnan tärkein tavoite ja satsaa siihen, huomaat, että se maksaa palkkaansa itsekseen takaisin verkostojen, uusien mahdollisuuksien ja esimerkiksi työelämätaitojen 
muodossa.

''Kaikki ovat hyviä aktiiveja ja ennen kaikkea kokonaisuudelle jokainen on tärkeä.''

Yhteisössämme parasta on se, että jokainen on arvokas ja tärkeä osa yhteisöä ja moni pääsee vaikuttamaan ja kehittämään toimintaa. Sen kuuluu olla juuri näin. Kaikki ovat hyviä aktiiveja ja ennen kaikkea kokonaisuudelle jokainen on tärkeä. Jos siis pienikin toiminnan kehityksen jyvä itää sinussa, lähde rohkeasti mukaan aktiivitoimintaan!

Henna Reponen
Aktiivinen jäsen 2012 -

Matkalla insinööriksi, osa 4 - Miksi arvostaa insinöörikulttuuria?

Syksyllä 2012 Henna oli opintonsa juuri aloittanut insinööriopiskelija, tänään Henna on insinööri. Matkalla insinööriksi -juttusarja kertoo yhden tarinan aina valintakokeista insinööriksi valmistumiseen asti - ja jopa sen yli.

Millainen on tavallinen suomalainen insinööriopiskelija? Vähäsanainen, nauttii pelailusta vuorokauden ympäri, teknologia ja koneet kiinnostavat, mutta niistä puhuminen ''kansakielellä'' ei ole helppoa. Lajitoveriin törmätessään ja uskaltaessaan aloittaa keskustelun tämän kanssa, voi keskustelu nousta sfääreihin, joita ei muun alan opiskelija enää ymmärrä. Insinööriopiskelija on hiljainen, joka ei apua turhaan kysele, osaa ja opiskelee itse, tai sitten jättää asian hautumaan. Rationaalinen ajattelu ja ongelmanratkaisu korostuvat.

''Hiljainen insinööri on nykypäivänä katoava työnkuva.''

Vai onko insinööriopiskelija enää tällainen? Ei ole. Edelleen uskallan väittää, että rationaalinen ajattelutapa ja ongelmanratkaisu ovat suuressa roolissa insinööriopiskelijan maailmankuvaa tarkasteltaessa, ovathan ne insinöörin työssä välttämättömiä taitoja. Nykyään on kuitenkin ajateltava sieltä kuuluisan boksin ulkopuolelta ja huomioitava työelämän tarpeet, miten ammattikorkeakoulututkinto valmentaa insinööriopiskelijaa itseä työelämään. Monialaiset työelämälähtöiset projektit ovat tulleet jäädäkseen osaksi opiskelua ja hyvä niin. Meille ei enää yksin riitä hyvä ongelmanratkaisukyky, vaan meidän pitää olla innovatiivisia. Ulospäinsuuntautuva ote opiskeluun ja yleiseen habitukseen on jokaisen insinööriopiskelijan löydettävä itsestään tai sitten opeteltava se vaikka väkisin. Hiljainen insinööri on nykypäivänä katoava työnkuva.

Vaikka sekä koulutus että opetus ovat ajansaatossa kehittyneet huimasti, insinöörikulttuuri ja sen perinteiset muodot ovat säilyneet tähän päivään asti vahvoina. Insinöörisormus on ammattikuvan tunnusmerkki, jota kantavat ylpeinä kaikki sen valmistumisensa jälkeen hankkineet. Insinöörisormuksia saa ihastella niin eläköityneiden konkareiden, alan rautaisten ammattilaisten, kuin juuri valmistuneiden keltanokkien vasemmassa keskisormessa.

Insinöörilakki eli Imppulakki on haalareiden tapaan ammattikuntamme tunnus ja haalareiden tavoin se korostaa yhteisöä ja ammatti-identiteettiä. Insinöörilakkia saa käyttää jokainen valmistunut ja opiskeleva insinööri ensimmäisen opiskeluvuoden vapusta eteenpäin. Lakituksia järjestetään vapun aattona ympäri Suomea ja lakitukset ovat iso yhteisön rakentaja. 

''Paikalliset opiskelijayhdistykset kantavat insinöörikulttuurin järeitä perinteitä ja kehittävät vuosittain uusia.''

Tänä vuonna tulee 35 vuotta siitä, kun perustettiin ensimmäiset IOL:n paikallisyhdistykset, kuten myös minun kasvattiseurani Turun Insinööriopiskelijat TIO ry. Paikalliset opiskelijayhdistykset kantavat insinöörikulttuurin järeitä perinteitä ja kehittävät vuosittain uusia. Insinööreillä on ollut tapana näkyä opiskelijakulttuurissa aina ja mitä suurenevissa määrin vain positiivisesti. Rastikierrokset tarjoavat insinöörimäisiä aktiviteetteja ja tiiviiltä ryhmäytymiseltä sekä verkostoitumiselta on lähes mahdotonta välttyä illan aikana. Ympäri Suomen Tursajaisia on parhaimmillaan järjestetty yli 25 vuoden ajan. Sitsit ja yhteistyö muiden opiskelijayhdistysten kanssa tapahtumien järjestemisessä kuuluu insinööriopiskelijakulttuuriin. Sitseihin kuuluu jokaisen insinöörin oma laulukirja, Laulumatti. 

Insinöörikulttuurin ylläpidossa ja kehittämisessä opiskelijayhdistyksen tukena on koko valtakunnallinen tukiverkosto. Insinööriopiskelijat ovat erityisessä asemassa, sillä jokaiselta paikkakunnalta, jossa on tekniikan alan opetusta ammattikorkeakoulussa, löytyy nykypäivänä myös insinööriopiskelijoiden oma paikallisyhdistys, jotka nitoo yhteen Insinööriopiskelijaliitto IOL ry. Näin on syntynyt myös vahva valtakunnallinen insinööriopiskelijakulttuuri, joka on Suomessa hyvin ainutlaatuista. Jokaisen opiskelijan, etenkin insinööriopiskelijan on ainakin kerran opintojensa aikana koettava Inssicooper, ASTin-risteily ja ennen kaikkea Insinööriopiskelijapäivät!

''Se on meidät yhteen nitova voima.''

Miksi arvostaa insinöörikulttuuria? Se on meidät yhteen nitova voima. Me arvostamme perinteitä, jotka kulkevat pitkälle historiaan, mutta voimme aina kehittää ja viedä eteenpäin kulttuuria ja luoda uutta, mikä tekee kulttuurista yhteisömme perustan ja liiman sekä suolan että sokerin.

Henna Reponen
Sihteeri 2014, Turun Insinööriopiskelijat TIO ry