Ammattikorkeakoululain
mukaan ammattikorkeakoulun tehtävänä on antaa valmiudet työelämän ja sen
kehittämisen vaatimuksiin. Parhaat valmiudet toimia työelämässä saadaan opiskelujen
aikana kertyneestä laadukkaasta ja monipuolisesta työkokemuksesta. Kattava ja
laadukas työkokemus on erityisen tärkeää vastavalmistuneen insinöörin näkökulmasta. Työelämävalmiuksien
kartuttamista varten opiskelijat suorittavat työharjoittelua opintojensa
aikana.
Ammattikorkeakoulujen tulee panostaa huomattavasti enemmän
harjoittelupaikkojen saamisen ja niiden sisällön suhteen. Koulujen yhteistyö
paikallisten yritysten kanssa on tässä asiassa ehdottoman tärkeää. Koulun ja
yritysten tulee olla aktiivisesti yhteydessä ja tavata toisiaan säännöllisesti,
jotta opiskelijaprojekteja, koulutusta sekä työharjoitteluja voidaan kehittää
alueen tarpeiden mukaan.
- Tästä yhteistyöstä hyötyy koulun ja opiskelijan lisäksi yritykset,
jotka tällä tavoin pääsevät selkeästi etulyöntiasemaan, kun uusia alan asiantuntijoita tarvitaan töihin, huomauttaa Insinööriopiskelijaliiton
puheenjohtaja Henna Hartikainen.
Jotta työharjoittelusta saadaan tarvittava hyöty, on harjoittelun
oltava sekä kehittävää että kannustavaa. Kehittävän harjoittelun on haastettava
erilaisissa vaativissa työelämän tilanteissa, joita kohdataan valmistumisen
jälkeen. Työharjoittelu on usein jaettu 2-3 osaan, joiden jokaisen tulisi olla
edellistä vaativampi, jotta ammatillista kehitystä tapahtuu. Toisin sanottuna työharjoittelukokonaisuuden
tulee olla nousujohteinen. Harjoittelukokonaisuuden on lisäksi oltava ammatillista
kasvua tukeva, rohkaiseva ja motivoiva, jolloin kiinnostus itsensä ja työuran
kehittämistä kohtaan säilyy. Ennen harjoittelujakson aloittamista jakson
sisältö ja tavoitteet pitää määrittää koulutusalan ja aikaisempien opintojen
sekä työkokemusten perusteella.
Palkaton harjoittelu ei kannusta eikä motivoi opiskelijaa tekemään
työtä ja kehittämään itseään, eikä työnantajaa antamaan vastuullisia töitä
harjoittelijalle. Palkallinen harjoittelu on kannuste opiskelijalle työskennellä
aktiivisesti, ja työnantajan on kannattavampaa hyödyntää harjoittelijan
työpanos vaativimmissa tehtävissä, koska maksaa tästä hänelle palkkaa. Harjoittelijalle
tulee maksaa vähintään työssäoloehdon mukaista palkkaa, jotta työskentelyjakso
voidaan huomioida ansiosidonnaista työttömyysturvaa hakiessa. Kun opiskelija
saa tasoisiaan työtehtäviä ja palkkaa, on hän myös todennäköisesti
kiinnostuneempi palaamaan samaan työpaikkaan uudelleen ja yritys saa
halutessaan entisestä harjoittelijasta vakituisen alan asiantuntijan
palkkalistoilleen. Yritys, joka ei maksa palkkaa harjoittelusta taas menettää
potentiaalisen työntekijän, jolla kuitenkin olisi kokemusta kyseisestä
yrityksestä.
- Opiskelijat ovat tulevaisuuden asiantuntijoita, joten on täysin
ajattelematonta työnantajalta olla panostamatta näihin tuleviin osaajiin,
toteaa Hartikainen.
Insinööriopiskelijaliiton mielestä suomalaisten yritysten on
herättävä siihen todellisuuteen, että panostus työharjoittelijoihin on samalla
panostus yrityksen tulevaisuuteen. Ilman motivoituneita harjoittelijoita ei valmistu
motivoituneita työntekijöitä ja ilman motivoituneita työntekijöitä ei yksikään yritys
menesty. Menestyvät yritykset ovat avain Suomen tulevaisuuteen.
Lisätietoja:
Puheenjohtaja Henna Hartikainen, puh. 0400 722 721,
henna.hartikainen@iol.fi
Työelämävastaava Miikka Rostén, puh. 044 339 0233, miikka.rosten@iol.fi