21.10. Niina Ratilainen kritisoi blogissaan Insinööriopiskelijaliiton tekemää kannanottoa pakkojäsenyydestä
opiskelijaliikkeessä. Ottaessaan kantaa kannanotossa esitettyihin väitteisiin
Ratilainen toivoi, että keskustelua tulisi käydä faktojen valossa eikä
mielikuviin peilaten. Oli kuitenkin surullista huomata, että juuri Ratilainen
itse syyllistyi tähän. Ratilaisen blogi sisälsi lukemattoman määrän suoria
asiavirheitä sekä mausteeksi mielikuvia siellä täällä.
Blogissa kritisoidaan sitä, että liittyessäsi Turun
opiskelevien insinöörien jäseneksi liit… eiku hetkinen, otetaas uudestaan.
Liittyessäsi Turun Insinööriopiskelijat TIO ry:n jäseneksi liityt samalla myös
Akavaan. Kyllä, tämä pitää paikkaansa. Lienee myös olennaista, että teemme
täydellisen selväksi jokaiselle liittyvälle, että liittyessään TIOn jäseneksi
liittyy myös Insinööriopiskelijaliittoon, Uuteen Insinööriliittoon sekä näin
ollen myös Akavan jäseneksi. TIO ei myöskään ole ensisijaisesti
koulutusalayhdistys, kuten Ratilainen väittää, vaan ammattiyhdistysliikkeen
paikallisyhdistys. Tämäkin tuodaan järjestön markkinoinnissa varsin hyvin
esille. Lisäksi TIO on itsenäinen yhdistys ja voi täysin vapaasti päättää
omista jäsenyysasioistaan.
Blogissa väitetään, että IOL:n mielestä paras tapa vaikuttaa
on jaloillaan äänestäminen. Olisikin mielenkiintoista tietää, mistä tämä väite
on repäisty. Paras vaikuttaminen tehdään aina sisältäpäin. Jaloillaan
äänestäminen onkin olennaista vain silloin, kun yksilö ei halua olla jonkin
yhteisön jäsen.
Ratilainen ihmettelee, mihin perustuu näkemykseni siitä, kun
ihmettelen, miksi ei haluta löytää asioille tehokkaampia toteuttamistapoja,
vaan halutaan mennä sieltä missä aita on matalin. Toimin toista kautta oman
opiskelijakuntani edustajistossa, opiskelijakuntani strategiatyöryhmässä sekä
olen opiskelijakuntani taloustoimikunnan puheenjohtaja. Ei tarvitse erikseen
esittää kutsua tulla katsomaan opiskelijakunnan toimintaa, teen sitä kyllä
lähes päivittäin, ja tiedän opiskelijakuntatoimimisen haasteet. Haluan myös
toivottaa kaikki opiskelijakuntatoimijat tervetulleiksi katsomaan, miten
Insinööriopiskelijaliitossa suoritetaan markkinointia ja jäsenhankintaa. Tänäkin
syksynä olemme rekrytoineet jäseniksemme yli 60 prosenttia kaikista
aloittaneista insinööriopiskelijoista Suomessa. IOL pystyy myös hyvin hoitamaan
edunvalvontaansa monipuolisesti, vaikka kaikki insinööriopiskelijat eivät ole
pakotettuja kuulumaan järjestöön. Mainittakoon vielä, että noin 90 prosenttia
IOL:n vuosittaisista tuloista on jäsenmaksutuloja.
On myös hämmästyttävää nähdä kuinka vinoutunut näkemys Ratilaisella
on ammattiyhdistysliikkeen toiminnasta. Asioihin vaikuttamisen ja toiminnan
yhdessä kehittämisen ei pitäisi millään muotoa vaatia pakollista jäsenyyttä.
Meillä ammattiliitoissa lähdetään siitä, että kaikki ovat mukana talkoissa
vapaaehtoisesti – ei pakottamalla.
Ratilainen korostaa insinööriopiskelijoiden perustelevan
pakkojäsenyyden vastustamista kahdella keihäänkärjellä, vastaavasti myös
pakkojäsenyyden puolustajat liikkuvat yhtä suppeilla perusteluilla.
Perusteluiksi käytetään YTHS:n laajentamista ammattikorkeakouluopiskelijoille
sekä opiskelijakuntien lakisääteistä asemaa opiskelijoiden edunvalvojana.
Pureudutaanpa näihin seuraavaksi.
Tällä hetkellä YTHS:n terveydenhoitomaksu on niin sanottu
läpikulkuerä ylioppilaskunnille. YTHS määrittää terveydenhoitomaksun
suuruuden, jonka ylioppilaskunta laskuttaa jäsenmaksunsa ohessa opiskelijoilta
ja tilittää sen YTHS:lle. Hämmästystä herättää kuitenkin se, että miksi
tällainen läpikulkuerä on välttämätöntä sitoa ylioppilaskunnan jäsenmaksuun.
Eikö YTHS voisi itsenäisenä organisaationa hoitaa terveydenhoitomaksun
laskuttamista suoraan opiskelijoilta? Mikäli väliin tarvitaan välttämättä
ylioppilas- tai opiskelijakunta, niin eikö tällaisen maksun laskuttaminen
onnistu ilman ylioppilas- tai opiskelijakunnan jäsenmaksuun sitomista? Yhtenä
vaihtoehtona voisimme myös nähdä laskutuksen tapahtuvan samassa yhteydessä, kun
ilmoittaudutaan läsnä olevaksi korkeakouluun tai miksei myös veroluonteisena
maksuna?
Vaihtoehtoja ylioppilas- ja opiskelijakuntien pakkojäsenyydelle
siis on, jos vain niitä halutaan selvittää tarkemmin. Ei pitäisi aina mennä
sieltä, mistä aita on matalin tai tehdä kuten aina on tehty. On elettävä mukana
muutoksessa ja todettava että niin järjestäytymisen vapautta kuin
ihmisoikeuksia loukkaava pakkojäsenyys on aikansa elänyt. Tämä
todettiin myös Ruotsissa 2010, kun valtiopäivät päätti luopua ylioppilaskuntien
pakkojäsenyydestä. Tuolloin Göteborgin ylioppilaskunnan puheenjohtaja piti
tehtyä ratkaisua myös hyvänä asiana, koska vanha laki oli yhdistymisvapauden
vastainen. Mitä jos otettaisiin rohkeasti Ruotsista mallia ja siirrettäisiin tämä
pakkojäsenyys sinne minne se kuuluukin – historiaan.
Kovinkaan vahvalla pohjalla ei ole myöskään perustelut
opiskelijakunnan lakisääteisestä asemasta opiskelijoiden edunvalvojana.
Suosittelemme Ratilaiselle tutustumista uudelleen lakikohtaan, jossa määritellään
opiskelijakunnan lakisääteiset tehtävät. Näihin laissa (ammattikorkeakoululaki §42a) määriteltyihin tehtäviin
ei siis sisälly opiskelijoiden edunvalvonta, joka toki on olennainen osa
opiskelijakunnan työtä, mutta ei millään määrin lailla määrätty.
Ratilainen korostaa, että opiskelijakunnan on hankalaa
toimia, kun ei ole riittävää asemaa neuvotteluissa korkeakoulujen kanssa ilman
pakkojäsenyyttä. Tämä on kuitenkin maailma, jossa ammattiliitot toimivat
päivittäin ja onnistuvatkin edunvalvonnassaan hyvin. Miksi sitten opiskelijakunnat
eivät kykene vastaavaan? Korostamme jälleen opiskelijakunnissa toiminnan
kehittämistä, innovointia ja toiminnan houkuttelevuuden lisäämistä. Tällä
tavoin opiskelijakunta täyttää myös parhaiten yhden lakisääteisistä
tehtävistään, joka on: ”Opiskelijakunnan
tehtävänä on omalta osaltaan valmistaa opiskelijoita aktiiviseen,
valveutuneeseen ja kriittiseen kansalaisuuteen.” Voidaankin siis kysyä,
kuinka tätä tehtävää täytetään, jos opiskelijakuntaan on lähtökohtaisesti pakko
liittyä eikä siitä voi erota niin halutessaan.
Keskusteluun pakkojäsenyydestä ei kuulu kysymys siitä, saako
opiskelija rahoillensa vastinetta. Kysymys on periaatteesta ja
oikeudenmukaisuudesta. Suomi on täynnä yhdistyksiä, jotka hoitavat
edunvalvontaa ja hyvin hoitavatkin – ilman pakkojäsenyyttä.
Mika-Matti Ojala
Insinööriopiskelijaliiton puheenjohtaja
Odotinkin missä vaiheessa Ruotsi otetaan esimerkiksi. Olisiko sinulla esittää seurauksia, mitä tuon automaatiojäsenyyden poistaminen on tuonnut Ruotsin ylioppilaskunnissa? Onko opiskelijoiden arki kehittynyt positiivisempaan suuntaan? Ilman konkreettisia tuloksia tuo väite "Mitä jos otettaisiin rohkeasti Ruotsista mallia ja siirrettäisiin tämä pakkojäsenyys sinne minne se kuuluukin – historiaan." jää vähän vailinaiseksi.
VastaaPoista