Viimeaikaiset maailmantilanteen muutokset ovat korostaneet entisestään insinööriopiskelijoiden kohtaamia ongelmia opintojensa kanssa. Itsenäisen opiskelun merkityksen korostuminen, radikaalit muutokset sosiaalisessa elämässä sekä opetusmetodiikassa näkyvät tällä hetkellä Insinööriopiskelijaliiton jäsenmäärässä viivästyvinä valmistumisajankohtina ja kääntäen Insinööriliittoon siirtyvien jäsenten suhteellisena laskuna. On erittäin hyvä asia, että YTHS on tuonut mielenterveyspalvelut helpommin saavutettaviksi opiskelijoille. Niiden saatavuus ei kuitenkaan ole vielä saavuttanut toivottua tasoa, jossa jokainen avuntarvitsija saisi apua tarpeeksi nopeasti, kattavasti sekä riittävissä määrin. Uupumusta, masennusta tai mitään muutakaan omaan jaksamiseen vaikuttavaa terveydellistä tekijää ei tule kuitata vain ”motivaation puutteena” tai muuna henkilökohtaisena puutteena.
Insinööriopiskelijoiden
koulutuksen keskeyttämisprosentti on korkea ja uudistetun
pääsykoemenetelmän myötä odotamme
sen nousevan entuudestaan. Koemme, että uusi valintatapa on
riittämätön mittaamaan opiskelijan motivaatiota ja varmistamaan riittävän
taitotason. Haasteita opiskelijoilla on erityisesti matemaattisilla ja
luonnontieteellisillä aloilla. Tapa, jolla tämä on näkynyt
opetussuunnitelmissa ei yleensä korreloi heikentyneen osaamispohjan
tunnistamisessa ja tukemisessa, vaan opetus järjestetään niin kuin
ennenkin. Opiskelijoiden lähtötasot ovat hyvin erilaisia, eikä nykyinen
järjestelmä ota sitä huomioon tarpeeksi kattavasti.
Opiskelutahdista
jääminen syystä tai toisesta jyvitetään yleensä opiskelijan
vastuulle. Varsinkin opintojen alkuvaiheessa käyneet kärryiltä putoamiset
ennakoivat huonoa koulumenestystä ja myös keskeyttämisen
todennäköisyyttä. Opiskelijalla tietenkin tulee olla vastuita, mutta
yhteisen edun nimissä olisi hyödyllisintä, jos kukaan ei putoaisi
kärryiltä. Ja jos putoaisivat, heidät saataisiin nopeasti mukaan takaisin kelkkaan.
Roikkuvat deadlinet ja puutteellinen ymmärrys perusopintojenkin
jälkeen ovat omiaan kasvattamaan opiskelijan kuormaa. Näin
opiskelijan työmäärä ja vaatimustaso kasvaa sekä osaamistaso
pysyy erittäin pirstoutuneena. Oli haasteiden syynä mikä
tahansa, voi opiskelija ainoastaan itse vaikuttaa siihen, että
pääsee takaisin rytmiin kiinni.
Tarve tukiopetukselle tunnistetaan peruskoulussa ja
lukiossa, mutta korkeakouluopinnoissa se on
vieraampi käsite. Asiaa auttavat kouluista löytyvät
opinto-ohjaajat, mutta silloinkin yleensä vain responsiivisesti.
Proaktiivista tukea löytyy heikosti. Koemme, että laadukkaan koulutuksen
varmistamiseksi tarvitaan rakenteellisia muutoksia opiskelun yksilöittämistä varten.
Kasvavat ryhmäkoot eivät ole ongelma, mikäli opiskelijoille voidaan
tarjota tukea hänen tasollaan. Tukiopetuksen järjestäminen saanee
alkuun vastarintaa ja paljon syitä miksi se on mahdotonta, mutta joissakin
ammattikorkeakouluissa on jo hyväksi todettuja ratkaisuja. Tämän
lisäksi opetuksen tulisi tunnistaa todellisesti opiskelijan
osaamisen tason aiheen piirissä ja rakentaa sen varaan
asteittain yksilöllistä opetusta.
Laadukas insinöörikoulutus on tulevaisuutta ajatellen
yksi merkittävimpiä kilpailutekijöitä, joita Suomella on
ajatellen innovaation ja informaatioyhteiskunnan tulevaisuuden
näkymiä. Teknologian monimutkaistuessa ja
yhteiskuntarakenteen muuttuessa voidaan olettaa, että osaavia insinöörejä
tarvitaan enemmän kuin nyt ja se vaatii opetuksen ja opiskelun laadun
parantumista sekä opetuksen nykyaikaistamista.
Saana Lappalainen
Puheenjohtaja
saana.lappalainen@iol.fi
Juho Toukola
Hallituksen jäsen
juho.toukola@iol.fi
