Matkalla insinööriksi, osa 3 - Ryhmäytymistä yli mukavuusalueen

Syksyllä 2012 Henna oli opintonsa juuri aloittanut insinööriopiskelija, tänään Henna on insinööri. Matkalla insinööriksi -juttusarja kertoo yhden tarinan aina valintakokeista insinööriksi valmistumiseen asti - ja jopa sen yli. 

Ensimmäinen syksy ammattikorkeakoulussa opetti minulle, mitä on olla osa yhteisöä. Tietynlaisesta yksinkertaisesta työelämän yhteisöstäni olin hypännyt osaksi montaa mahtavaa yhteisöä AMK-maailmassa. Oma luokka täynnä innokkaita tulevia ammattilaisia, oma tulosalue Sepänkadulla, kaikki oman kampuksen ensimmäisen vuoden opiskelijat, Turun AMK isona kokonaisuutena ja insinööriopiskelijoiden oma yhteisö, jonka nitoi yhteen opiskelijayhdistys Turun Insinööriopiskelijat TIO ry. 

Nopeasti huomasin, että luennoilla käymällä en saisi riittävästi irti itsestäni. Minua kadutti, etten nostanut kättä ensimmäisenä syksynä, kun luokkaamme kysyttiin yhteyshenkilöitä. Harmitti, etten lähtenyt osaksi insinööriopiskelijoiden verkostoa ja yhteisöä, koska se oli ''ylimääräistä'' opintojen päälle. Minua kadutti, etten silloin ollut kaukaa viisas ja lähtenyt mukaan Turun Insinööriopiskelijoiden yhteyshenkilötoimintaan.

''Toisen opiskeluvuoteni alussa halusin olla myös TIO:n yhteyshenkilö.''

Jouduin myöntämään itselleni olleeni väärässä. En voisi katumatta ohittaa kaikkia mahdollisuuksia, joita yhteisöllä, joiden osaksi olin tullut AMK:ssa, oli annettavaa ja tarjottavaa. Toisen opiskeluvuoteni alussa halusin olla myös TIO:n yhteyshenkilö ja tutoroinnin kautta pääsin tähän yhteisöön mukaan. Vaikkakin alussa jännitin ja tuntui, että mukavuusalueen ylitys oli liian jyrkkä muutos siihen tuttuun tapaan olla ja elää, huomasin kehittyväni juuri mukavuusalueeni ulkopuolella eniten.

Sepänkadulla opiskelleena arvostan Turun AMK:n projektimuotoista opiskelua, joka usuttaa monialaiseen työskentelyyn. Suurimpia työelämätaitoja mitä voi opiskeluaikana tarjota ovat juuri tiimityöskentelyn perusteet, joista hyötyä jo työharjoitteluissa ja ennen kaikkea valmistumisen jälkeen työelämässä.

''Ryhmäytymistä ja tiimityöskentelyn oppimista hauskalla ja mielekkäällä tavalla.''

Ensimmäisenä opiskelusyksynäni korostui ryhmäytyminen myös insinööriopiskelijoiden kesken. Tutorit hehkuttivat yhteisöä, eikä se ollut tuulesta temmattua hekumointia. Opin, mitä ovat rastikierrokset sekä sitsit ja mitä oli olla osa vahvaa opiskelijayhteisöä. Oli Turun Insinööriopiskelijoiden järjestämiä rastikierroksia, kuten FunkTIO tai tutoreiden järjestämä Seppis. Joku voisi kutsua niiden kiertämistä haalarit päällä rellestämiseksi, itse kuvailisin sitä ennemmin ryhmäytymiseksi ja tiimityöskentelyn oppimiseksi hauskalla ja mielekkäällä tavalla. 

''Rastikierrokset ja muut tapahtumat ovat pohja jokaisen aloittavan opiskelijan verkostolle, jota ei nykypäivänä voi riittävästi korostaa.''

Huomaamattaan opiskelijat kehittävät itseään rastikierrosten aikana. Kehittyvät taidot ovat ennen kaikkea työelämätaitoja, kuten nopea ongelmanratkaisukyky ja tiimityöskentely erilaisten tehtävien muodossa. Lisäksi ne ryhmäyttävät. Rastikierrokset ja muut tapahtumat ovat pohja jokaisen aloittavan opiskelijan verkostolle, jota ei nykypäivänä voi riittävästi korostaa. Ilman monialaisia projektiryhmiä tai joukkuetapahtumia ei rakentuisi niin saumattomia yhteisöjä ja niitä yhteisöjä me tarvitsemme läpi elämämme. 

Älä tee niin kuin minä tein, tee niin kuin minä sanon. Hyödynnä kaikki AMK:n yhteisöt heti opiskeluaikasi alusta lähtien ja lähde rohkeasti mukaan! Tulevaisuudessa löydät edestäsi monta kontaktia ja työelämän taitoja, jotka tajuat oppineesi esimerkiksi rastikierroksen temmellyksessä tai projektitiimiläiseltäsi, joka opiskeleekin tradenomiksi. 

Henna Reponen
Tutor 2013, Turun AMK

Matkalla insinööriksi, osa 2 - Mistä se ajatus sitten lähti ja mihin se johti?

Syksyllä 2012 Henna oli opintonsa juuri aloittanut insinööriopiskelija, tänään Henna on insinööri. Matkalla insinööriksi -juttusarja kertoo yhden tarinan aina valintakokeista insinööriksi valmistumiseen asti - ja jopa sen yli.

Lukion tai ammattikoulun jälkeen osa hyppää työelämän pyörän sijasta hakemaan lisähaasteita pyrkien korkeakouluun opiskelemaan. Omalta osaltani suoritin lukion jälkeen sisustajan ammattitutkinnon. Ammattikoulu oli itselleni täydellinen lisäaika. Siellä ehdin miettiä mitä minusta tulee, kun olen aikuinen. Se on edelleen aika vaikea kysymys vastattavaksi, mutta silloin ymmärsin ensimmäisen kerran, että kehittyäkseen on siirryttävä pois mukavuusalueelta.

''Halusin valmistautua huolella, koska ensimmäistä kertaa tiesin mitä haluan.''

Olen luonteeltani jämäkkä, järjestelmällinen ja ratkaisukeskeinen toimija. Rakennustekniikan koulutusohjelma oli loppujen lopuksi hyvin luonnollinen valinta. En ollut kuitenkaan varma pääsisinkö opiskelemaan, sillä en luottanut läpäiseväni valintakoetta. En ole koskaan ollut huono matemaattisissa aineissa, mutta hieman mukavuudenhaluisena (laiskana) jäivät nuo aineet lukiossa lukematta. Laiskuus kostautui tutustuessani tekniikan alan valintakokeeseen. Jännitin todella paljon olenko tarpeeksi hyvä korkeakouluun, joten laskin paljon harjoitustehtäviä valintakokeita varten. Halusin valmistautua huolella, koska ensimmäistä kertaa tiesin mitä haluan. Lopulta koe osottautui helpoksi ja olin sisällä korkeakoulussa.

''En olisi uskonut itsestäni paikallista vaikuttajaa.''

Vaikka joku olisi kertonut minulle, että myöhemmin istun työryhmässä kehittämässä Turun AMK:n valintakoekokeilua, en olisi uskonut itsestäni paikallista vaikuttajaa. Kuitenkin vuonna 2015 AMK:n tulosalueen kehityspäivien päätteeksi näin kävi ja olin mukana työryhmässä, jonka tehtävänä oli kehittää valintakoe konetekniikan yhteishakuun valtakunnallisen valintakokeen sijalle. Toimin silloin Turun Insinööriopiskelijoiden puheenjohtajana ja tietysti olin vapaaehtoinen toimimaan.

Työryhmässä annoin opiskelijan näkemystä sellaisesta tekniikan valintakokeesta, jolloin parhaiten alalle soveltuvat tulisi valittua opiskelemaan. Perustelin englannin kielen testaamisen tärkeyden, samoin kuin ennakkomateriaalin osana motivaation testausta kustannustehokkaasti. Korostin myös matemaattisten tehtävien tärkeyden olla alalle soveltavia. Toin esille ammatillisen tutkinnon suorittaneiden tasavertaista kohtelua opiskelijavalinnassa.

Ryhmä koostui tekniikan alan opettajista sekä minusta opiskelijaedustajana. Pystyäkseni toimimaan työryhmässä mahdollisimman hyvin, olin yhteydessä Insinööriopiskelijaliittoon ja sain heidän tekemää ja tutkimaa tekniikan valintakokeen kehittämisen materiaalia käyttööni. Lopputuloksena tässä syksyn valintakokeessa oli alan kirjallisuutta ennakkomateriaalina, josta oli kysymyksiä kokeessa. Ennakkomateriaali hyödytti myös soveltavissa matematiikan sekä fysiikan ja kemian tehtävissä, jotka suunniteltiin alaan suuntaaviksi. Vieraan kielen testauksen lisäys toteutettiin ennakkomateriaalissa olleella englannin kielisellä artikkelilla.

Minulla oli ilo olla mukana paikallisesti kehittämässä valintakoetta, jonka kautta myös tekniikan koulutuksemme laatu kasvoi, kun valintakoe mittaa paremmin oikeaa soveltuvuutta alalle. Vuonna 2015 toimin Turussa paikallisena opiskelijoiden äänitorvena, opiskelija-aktiivina ja laadukkaan koulutuksen edunvalvojana sekä puolustajana. 

''Kaikkeen on mahdollista vaikuttaa, jos vain on oikea tahtotila.''

Valintakokeissa vuonna 2012 tiesin haluavani opiskelemaan, toivoin ja jännitin sitä todella. En kuitenkaan tiennyt mihin alkava seikkailu minut opiskelijan maailmassa johdattaisi ja millaiseen työmaahan se johtaisi. Siitä se ajatus kuitenkin lähti, vaikken sitä koepaperia tuijottaessani olisi mitenkään uskonutkaan. Myöhemmin uskoin sen, että kaikkeen on mahdollista vaikuttaa ja asioita on mahdollista kehittää, jos vain on oikea tahtotila. 

Henna Reponen

Turun Insinööriopiskelijat TIO ry puheenjohtaja 2015

Matkalla insinööriksi, osa 1 - This is where the story begins

Syksyllä 2012 Henna oli opintonsa juuri aloittanut insinööriopiskelija, tänään Henna on insinööri. Matkalla insinööriksi -juttusarja kertoo yhden tarinan aina valintakokeista insinööriksi valmistumiseen asti - ja jopa sen yli. 

Ensimmäinen askel.

''Minne mun kuuluu mennä? Mitä noi haalarit on? Minkä väriset mulle kuuluu?''

Uusi vaihe alkaa elämässäni. Kävelen sisään Turun ammattikorkeakouluun. Jo rakennuksen portilla on paljon ihmisiä. Osalla on Turkuamk.fi -paidat päällä ja nään myös paljon eri värisiä haalareita. Kävelen pidemmälle, haalariheput paljastuvat tutoreiksi ja muistankin lukeneeni heidän tervehdyskirjeen hyväksymiskirjeen yhteydessä. Tunnen perhosia vatsassani. 

''Oo nyt rohkee!''

Minut ohjataan kaikkien muiden aloittavien tavoin sisälle kouluun. Siellä vasta ihmisiä onkin! Muutamia hajanaisia istumapaikkoja on vielä tyhjänä, mutta kaikki ei edes mahdu istumaan. Kysyn yhdessä pöydässä istuvalta tytöltä mahdunko hänen viereensä istumaan, tyttö vastaa myöntävästi. Tulosalueemme johtaja toivottaa puheessaan tervetulleeksi  ja rohkaisee innovatiiviseen opiskeluun. Millä sanoin, sitä en muista. 

''Tuleekohan meist ystävii?'' 

Meidät, aloittavat opiskelijat, jaetaan koulutusaloittain kohti tiloja, joissa vietämme orientoivat päivämme. Vieressäni istuva tyttö nousee saman koulutusohjelman kohdalla ja lähtee samaan suuntaan. Auditorio, johon kaikki alani opiskelijat ohjataan, on iso. Nyt uskallan mennä saman tytön viereen istumaan jo rohkeammin, arkailematta. Hänen nimensä on Annika. 

''Miten kenelkään voi olla noin kimeä nauru!''

Tutorit esittäytyvät ja ymmärrän, että nuo liilat haalarit tulevat myös minun jalkaani. Tutorit ovat esikuviani ja heidän lisäkseen myös tutorvastaava Ida, joka pitää koko orientoivat päivät käsissään. Iltaohjelmassa me aloittavat saamme liilaa boolia. Joku pitää lyhyitä puheita opiskelijaelämästä. Puistoon on järjestetty erilaista ryhmäytymisohjelmaa. En tiedä miksi me niitä ''leikkejä'' leikimme, mutta muistan tutustuneeni moneen tulevaan luokkalaiseeni. Muistan yhden tutorin käskeneen kysymään mitä vain, jokaisen on kysyttävä ainakin yksi kysymys. Kysyn miksi hän on niin pitkä, kun kukaan muu ei kysy mitään. Hän vastaa pitävänsä puurosta. Ilta jatkuu myöhään keskustellessa, kysymyksien tulva ei laannu ja sammumaton tiedonjano kostautuu lyhyillä yöunilla. 

''Pitäiskö mennä liikuntavuorolle? Uskaltaisinko mä?''

Seuraavana päivänä vuorossa on erilaisten opiskelijajärjestöjen esittelyä. Olen tilannut opiskelijakortin jo kesällä ja liittynyt näin osaksi opiskelijakuntaa, TUO:a. Itse TUO:n infosta en muista mitään, mutta moni muu täytti silloin liittymislomakkeen, sillä pitihän sitä VR:n edut saada.

Opiskelijakunnan esittelyn jälkeen vuorossa oli insinööriopiskelijoiden oma opiskelijayhdistys. Tutoreistamme osa oli TIO:n hallituksessa tai muuten aktiiveja Turun Insinööriopiskelijoissa. TIO:n infossa muistan nähneeni hienoja kuvia ASTinilta ja kuulleeni ensimmäistä kertaa selvityksen mitkä ovat Tursajaiset.

''Lähtekää kaikki kiertää FunkTIOon! Treenaatte rastikierroksen kiertoa ennen Keltanokkabileitä!''

Tutorit opastivat Turun AMK:n tavoille syksyn aikana. He opettivat erottamaan haalareista eri alojen opiskelijat. Tursajaisissa vannottiin Tursajaisvala koko luokkamme voimin. Lähes koko luokkamme lähti myös ASTin-risteilylle ja siitä riitti juttua vielä joulunakin! Uni oli vähissä, mutta ei kaduttanut!

Vuotta myöhemmin löydän itseni orientoivien ensimmäisenä päivänä AMK:lta, tällä kertaa tutorina. Vuosi takaperin tutorit johdattivat minut osaksi aktiivista opiskelijayhdistystä ja Turun AMK:n yhteisöä. Hyvä fiilis ja meininki omilta tutoreiltani tarttui myös minuun. Halusin olla samanlainen tutor, kuin esikuvani vuotta aiemmin. 

Orientoivilla mieleen ei ehkä jää luennot, eikä se ole maailman loppu. Tutorien lisäksi aloittavia, eli tursaita tukee, ohjaa ja auttaa paikallinen insinööriopiskelijoiden yhdistys, minulle se oli Turun Insinööriopiskelijat TIO ry. Jokaisen Insinööriopiskelijaliiton paikallisyhdistyksen hallitukset eri puolella Suomea pitävät toimistonsa avoinna ja kahvipannun kuumana aamusta iltaan koko orientoivien ajan!

Ne pienet yksityiskohdat tekevät opiskelujen aloittamisesta ainutlaatuisen! Se, että sun tutor tykkää syödä puuroa ja Idalla on kimeä nauru. Se, että sai liilaa boolia ja joku hassun näköinen possu-poppikone jymisi musiikkia joka aamu ja ilta. Annikasta tuli hyvä ystävä ja Idan naurun tunnistaa edelleen missä vaan. 

Tulevana syksynä en ole aloittava opiskelija, enkä tutor tai opiskelija-aktiivi, vaan olen valmistunut insinööri. Olen se, joka on ollut se puheenjohtaja, joka pitää tervetuliaispuheet aloittaville ja tarjoaa liittoinfon yksityiskohdat, joista eivät aloittavat muista välttämättä jälkeenpäin mitään. 

Vaikka kaikki asiat eivät heti jäisikään mieleen, tärkeintä on tavoittaa se yhteisö, jossa viettää koko tulevan opiskeluajan. Me olemme kaikki tärkeitä palasia kokonaisuutta, olemme me sitten mukana orientoivilla aloittavana opiskelijana, tulevana yhteisön jäsenenä, tutorina, paikallisyhdistyksen hallituksen jäsenenä, IOL:n edustajana tai Insinööriliiton asiamiehenä. Me yhdessä luomme kokonaisuuden, joka tekee meistä valmistuessa vahvoja osaajia omilla erikoisaloillamme.

Henna Reponen
Keltanokka 2012