IOL:n ääni

Korkeakoulujen pääsykokeita uudistetaan parhaillaan. Kukaan tuskin on eri mieltä maan hallituksen kanssa siitä, että uudistuksen tavoitteet ovat hyviä ja tarpeellisia. Tavoitteinahan on esimerkiksi aikaistaa korkeakouluopintojen ja työelämän aloittamista, karistaa turhat välivuodet sekä yhdenmukaistaa pääsykoejärjestelmää. Uudistuksen toteutuksesta on kuitenkin ollut paljon keskustelua. Jatkuvasti toistuva, suuri huolenaihe on ylioppilaskirjoitusten suunniteltu suurempi painoarvo korkeakouluihin haussa. 

Ammattikoulusta jatko-opintoihin hakevat nähtävästi unohdettiin, kun toteutusta lähdettiin miettimään. On muun muassa väläytelty ideoita, että ammattikoululaiset voisivat todistaa osaamisensa kirjoittamalla 1–3 ainetta ylioppilaskirjoituksissa.

Ammatillisen koulutuksen käyneillä on kuitenkin osaamista, jota kirjoituksissa ei mitata, mutta joista voi olla hyvin suurta hyötyä jatkon kannalta.

Toinen mahdollinen ongelmaryhmä uudistuksessa on vähemmän motivoituneet tai vääriä valintoja tehneet lukiolaiset. Tunnen itsekin useamman huippuopiskelijan, jotka eivät välttämättä syystä tai toisesta ole suoriutuneet lukiossa kovin hyvin. He ovat kuitenkin kuroneet oppimatta jääneet asiat kiinni ja menneet kirkkaasti ohi muista alansa opiskelijoista.

Sama ongelma voi tulla eteen, jos insinööriksi haluava opiskelija on valinnut lukiossa opintoihinsa lähinnä vaikkapa historiaa, yhteiskuntatieteitä tai psykologiaa. 

Todistuksiin pohjautuvilla valinnoilla saadaan toki tehoa opiskelijavalintaan; eri asia on, saadaanko siten motivoituneita opiskelijoita. Ilman motivoituneita opiskelijoita hukataan taas aikaa, jos vahingossa väärälle alalle hakeutunut opiskelija vaihtaa alaa yhden tai useamman vuoden jälkeen. Vaihtaminen ei ole enää helppoa, kun ensikertalaisia hakijoita suositaan. 

Motivaation mittaaminen on myös insinöörikoulutuksen kehittämisen kannalta tärkeä asia, jota IOL:n mielestä pitää kehittää. Säästäminen opiskelijavalinnoissa ei ole todellista säästöä.

Miihkali Härkönen

puheenjohtaja

Teksti julkaistu Insinööri-lehdessä 1/2017

Piiriesittelyt 3/5: PoSIO - Karu pohjoinen

PoSIO:sta puhuttaessa kuulija usein erehtyy ja luulee keskustelun koskevan paikkakuntaa, Posiota. Insinööriopiskelijapiireissä kyse on kuitenkin Pohjois-Suomen Insinööriopiskelijoista. PoSIO on pinta-alalliselta vaikutusalueeltaan IOL:n suurin piiri ja se koostuu nykyisin neljästä paikallisyhdistyksestä: KaIO, KeIO, OIO sekä RovIO. Piirin vastuuhenkilönä toimii piirin keskuudestaan valitsema PoSIO-aluesihteeri. Vuonna 2017 tätä vaativaa virkaa hoitaa Aki Koski Kemistä. 

Toimipisteiden lakkautuksien ja yhdistymisien vuoksi PoSIO:sta on hiljattain lähtenyt RaIO sekä YlvIO, muistakaamme heitä. Näistä vastoinkäymisistä ja erittäin pitkistä välimatkoista huolimatta PoSIO:n ryhmähenki ja yhdessä tekemisen meininki ovat vertaansa vailla. 

PoSIO:n porukalle ei riitä kaksi piiriseminaaria eli ’’semppaa” vuoden aikana eikä se, että piirin aktiivit tapaavat toisiaan kuukausittain erilaisten tapahtumien merkeissä. Näiden lisäksi PoSIOlaiset järjestävät omakustanteisia tapaamisia myös keskikesällä ja talvella. Tästä esimerkkinä jo perinteeksi muodostunut epävirallinen ”YH miinus”, jossa aktiivit viettävät mökkiviikonlopun keskellä kesää, vaihtavat kuulumisia sekä pitävät hauskaa. 

PoSIO juhli 25-vuotista taivaltaan viime syksynä Kemissä.

Onko PoSIO sitten tunnettu muustakin kuin paikkakunnan nimeä muistuttavasta lyhenteestä ja loputtomasta määrästä metsää? Toki. PoSIO:n opiskelijapiiri on kehittänyt PoSIO-päivät, jotka ovat muuten vanhempi keksintö kuin monille tutut Insinööriopiskelijapäivät (IOP). PoSIO-päivien järjestäminen jatkuu edelleen ja tänä syksynä se tapahtuu Kajaanissa. 

Toinen kuuluisa tapahtuma on vuosittainen InssiCooper, joka antaa mahdollisuuden nauttia Lapin kauniista maisemista vaelluksen sekä rastikilpailun merkeissä. InssiCooper on yksi suurimmista alkoholittomista opiskelijatapahtumista. 

InssiCooper 2016 -osallistujat Pyhä-Luoston kansallispuistossa.

Kaikessa kauneudessaan ja kokonaisuudessaan PoSIO-piiri on tutustumisen arvoinen. Monet ovat piiriin tutustumista pitäneet unohtumattomana kokemuksena.

Piiriesittelyt 2/5: Kaikki hyvä tulee idästä, aurinkokin nousee sieltä!

ITIÖ, eli Itä-Suomen Insinööriopiskelijoiden muodostama piiri, vaikuttaa nimensä mukaisesti suuressa ja mahtavassa idässä, aina Pohjois-Savosta Kymenlaaksoon asti. ITIÖ koostuu Kotkan, Mikkelin, lappeen Rannan, Joensuun, Varkauden ja Kuopion paikallisyhdistyksistä.

Vallankahvassa ovat vuosittain demokraattisesti valittavat ITIÖ-prinsessa tai –prinssi, sekä hänen perintöprinsessansa tai –prinssinsä. Vuonna 2017 kuria ja järjestystä pitävät sekä kokouksien järjestämisestä huolehtivat ITIÖ-prinsessa Taneli Kerstinen LapIO ry:stä ja perintöprinssi Ella Joukkola KINRA ry:stä. Prinsessan tai prinssin tunnistaa ITIÖ-haalareista, jotka on insinöörimäisellä taidolla kursittu kokoon kaikkien kuuden paikallisyhdistyksen haalarien osista. Ja kummitteleepa selän logossa myös nykyisin lakkautettu Imatran Insinööriopiskelijat IMIO.

ITIÖ-haalarit

ITIÖ-kokouksia järjestetään vuosittain kolme kappaletta: kevät- ja syyskokoukset sekä ITIÖ:n kesäpäivät, joissa kisataan kesäolympialaisten merkeissä. Olympialaiset koostuvat lähes mittaamatonta taitoa ja näppäryyttä vaativista lajeista. Voittajajoukkue saa maineen ja kunnian lisäksi mitä mahtavimman kiertopalkinnon huostaansa seuraaviin olympialaisiin asti. Piirikokoukset ovat idän aktiiveille odotettuja tapaamisia, joissa kohtaa vanhoja kavereita ja pääsee tekemään uusia tuttavuuksia.

Haluttu kesäolympialaisten kiertopalkinto.

Piirinä ITIÖ tekee aktiivisesti yhteistyötä muun muassa järjestämällä yhteiskuljetuksia tapahtumiin, kuten IOP:lle ja ASTin-risteilylle. Insinööriopiskelijapäivät ovatkin miltei kotiutuneet itään, sillä tänä keväänä Mikkelissä järjestettävä IOP pidetään ITIÖ:n alueella jo kolmannen kerran peräkkäin. 

Piiriesittelyt 1/5: KeHä on rakkaus

KeHä, eli Keski-Suomen ja Hämeen piiri on kuuden paikallisyhdistyksen muodostama voima keskeltä Suomea. Nämä paikallisyhdistykset ovat Tampereen, Jyväskylän, Lahden, Riihimäen, Hämeenlinnan sekä Valkeakosken Insinööriopiskelijat. KeHällä järjestystä pitää joka vuosi eri yhdistyksestä valittava piirivastaava, joka kantaa titteliä KeHä-kuningatar tai -kuningas. Kuningattaren tai kuninkaan vastuihin kuuluu kruunun kantamisen lisäksi kokouksissa puheenjohtajana toimiminen ja kokouksien järjestelyt. Tänä vuonna kuningattaren viittaa kantaa Jesse Keränen Jyväskylästä ja hänen varakuningattarenaan toimii Matti Aho Tampereelta.

KeHän porukka vuoden ensimmäisessä piirikokouksessaan.

KeHän piiri kokoontuu kolme kertaa vuodessa. Vuoden alussa on piiritapaaminen, jossa käsitellään mm. piirin toimintasuunnitelma tulevalle vuodelle sekä valitaan uusi KeHä-kuningatar tai -kuningas. Myöhemmin keväällä kokoonnutaan olumppialaisten merkeissä, jossa paikallisyhdistykset kisailevat leikkimielisesti keskenään voitosta ja uskomattomasta KeHä-pokaalista. Syksyllä piiri kokoontuu vielä kerran preliittareiden merkeissä, jolloin piiri pääsee haastattelemaan IOL:n hallitukseen hakijoita ja pohtimaan yhdessä hallitusehdokkaita. Kokoontumiset järjestää joka kerta eri paikallisyhdistys.

KeHä-lusikka

KeHä tunnetaan parhaiten KeHä-olumppialaisista. Jokainen paikallisyhdistys suunnittelee lajin kisoja varten ja toimii yhdessä lajissa tuomarina. Ideana on, että kaikki osallistuvat, myös omaan lajiinsa, joten oman lajin kohdalla tuomarina toimii joku toinen paikallisyhdistys. Jokaisesta lajista saa pisteitä ja eniten pisteitä haalinut paikallisyhdistys voittaa ”halutun” KeHä-pokaalin toimistolleen vuodeksi. Pokaali elää niin sanotusti omaa elämäänsä, sillä voittanut paikallisyhdistys pääsee koristelemaan pokaalin oman makunsa mukaan. Vuonna 2015 olumppialaiset voitti IOL:n joukkue ja pokaali sai täydennykseksi itselleen betonijalan. Kesällä 2016 voittajaksi selvisi Riihimäki, joten mielenkiinnolla odotetaan minkälaiset koristeet tulevat täydentämään pokaalia.

Viimeisin versio KeHä-pokaalista.