Insinöörin ammattikuva on hyvin laaja. Insinööri voi toimia työnjohtajana, tuotesuunnittelijana, tuotantopäällikkönä, tuotannonsuunnittelijana, asiantuntijana yms. Tehtäväkirjo on hyvin laaja ja tämän vuoksi insinöörin ammattikuva ovat vaikeasti hahmotettavissa. Mitä se semmoinen insinööri oikein tekee? Insinöörin koulutuksella kun voi tehdä vaikka mitä. Työpaikallani on lisäkseni kolme samasta koulusta eri vuosina valmistunutta puutekniikan insinööriä. Yksi heistä on sahanjohtaja, toinen tuotantopäällikkö, kolmas tuotannonsuunnittelija. Minä nuorimmaisena toimin vuoroesimiehenä. Samalla koulutuksella on siis mahdollista päästä moniin eri tehtäviin. Hauskinta on, että nuorin kollegoistani on juuri johtaja eli korkeimmalla hierarkiassa. Ikä ei vaikuta siihen millaisiin tehtäviin pääset. Siihen vaikuttavat pätevyytesi, kykysi mukautua ja ennen kaikkea asenteesi.Tein kyselyä työpaikallani: miksi insinöörejä ei enää arvosteta kuten ennen? Erään työntekijän mielestä arvostus on laskenut, koska insinööriä pidetään käytännöstä vieraantuneena. Kun insinöörin suunnitelma näyttää paperilla hyvältä ja laskelmat pätevät, suunnitelma on vedenpitävä. Mutta miten on toteutuksen laita? Moni insinööriopiskelija tekee ensimmäisen harjoittelunsa juuri haalarihommissa – eli heillä on ainakin jotain kokemusta työstä käytännöstä. Mutta onko tämä kokemus tarpeeksi kattava? Ja mikä tärkeintä, riittääkö se paljon vaativalle yhteisölle?
Insinööreistä on muodostunut yksi vitsikulttuurin alaryhmä. Insinööreistä kerrotaan paljon vitsejä. ”Mitä yhteistä on insinöörillä ja salamalla? – Ensin välähtää, sitten korjataan vahingot.” Vaikka yleensä vitsit saattavat insinöörin pilkan kohteeksi, meidät kuitenkin huomataan. Onko yhdestäkään muusta ammattiryhmästä yhtä paljon vitsejä? Ei tule ainakaan heti mieleen. Vaikka iva osuu nilkkaamme, osaamme nauraa vitseille. Ammattiryhmämme tiedostetaan.
Aikaisemmin insinööri oli arvostettu ammatti ja alalle oli hankala päästä opiskelemaan. Nyt insinöörien koulutusohjelmiin on helppoa päästä sisään. Monet tulevatkin kokeilemaan, koska eivät sattuneet pääsemään haluamaansa kouluun ensimmäisellä yrittämällä. Keskeyttävien määrä on suuri. Kuka tahansa pääsee kouluun, vaikka harva sieltä koskaan valmistuu. Tämä laskee ammatin arvostusta.
Vaikuttavatko media ja julkinen suhtautuminen ammattikuvaamme? Ilmeisesti. Itse törmäsin monesti kesän aikana insinöörivitsailuihin. Tällöin totesin ylpeänä: ”Kyllä, minusta tulee insinööri ja sen takia olen täällä harjoittelemassa.” Kun suhtauduin asiaan puhtaalla huumorilla, vitsailu jäi kokonaan pois ja arvostus lisääntyi. Mikäli arvostaa muiden työntekoa, tulee myös itse arvostetuksi. Samalla pitää olla myös ylpeä siitä mitä on ja mitä tekee.
Ammattikuvamme arvostus riippuu siitä miten me itse itseemme suhtaudumme ja miten välitämme kuvamme muille. Ihmisten on helppo arvioida toisia, vaikka he eivät tietäisi puoliakaan totuudesta. Se, miten itse suhtaudumme muiden arviointiin, voi antaa meille joko etulyöntiaseman tai asettaa meidät huonoon valoon. Itsetietoinen, jalat jykevästi maassa pitävä insinööri on parhain parantamaan ammattikuvaamme. Mitä enemmän meitä on, sitä parempi.
Minä olen ylpeä, tuleva insinööri. Oletko sinä? Eikun imppulakki päähän ja levittämään insinöörien ilosanomaa!
Syysterkuin,
Noora Nieminen
Ammattikuva ja -identiteetti
Insinööriopiskelijaliiton hallituksen jäsen
